Ääriryhmien sekoilujen ymmärtäjä, Hesari, on kokonaan kääntänyt kelkkansa?
Vasemmistoanarkistien riehuessa, kuokkavieraina tai kiekkovieraina, tahi muuten vaan, ymmärryksen sana on kuulunut HS:n ja Ylen palstoilta, akateemisten asiantuntijoiden suulla. Nyt, pääkirjoituksessa 21.09., onkin aivan eri ääni kellossa.
Siispä muistelemme, miten silloinen HS:n toimittaja Maria Pettersson esitteli löytämiään anarkisteja. Petterssonin haastatteleva Suvi Auvinen:
Ei ole sattumanvaraista, mitä hajotetaan. … Jos esimerkiksi puoluetoimiston ikkuna rikotaan tai poliisiauto poltetaan, kyse on hyökkäyksestä poliittista vihollista vastaan.
Suomen Uutisten Matias Turkkila kommentoi tänään vanhaa Hesarin aiempaa linjaa:
Itsenäisyyspäivän 2013 surullisenkuuluisissa Kiakkovierasjuhlissa vasemman laidan anarkistit hakkasivat poliiseja, hevosia ja rikkoivat paikkoja. HS pyysi analyysia Veikko Erantilta, jonka arvioi rähinän syitä seuraavasti: Taustalla on yhteiskunnallista kärjistymistä. Ei ole yllättävää, että tällaista tapahtui.
Ehkei HS:n linja ole sittenkään muuttunut? 2013 olivat riehumassa vasemmistolaiset, nyt pahoinpitelystä on epäiltynä oikeistolainen. Siis:
| Oikeistolainen riehuu | Ei saa puhua yhteiskunnallisista syistä. Tekijä on pahapaha. |
| Vasemmistolainen riehuu | Yhteiskunnalliset syyt, tekijä väärinymmärretty tai uhri. |
Saman päivän iltana, kuin HS julkaisia Maria Petterssonin ymmärtäväisen puffin anarkisteille, Peruusuomalaisten vaalitoimiston ikkunat rikottiin Helsingissä. Porua poliittisten toimintavapauksien luokkaamisesta ei tapauksen tiimoilta syntynyt.
Maria Pettesson ja Suvi Auvinen eivät olleet kovin tuntemattomia toisilleen. Tässä melko peittelemättömästi tehtiin *porvarimedian* avulla kaverista varteenotettavampaa vasemmistolaista, so. Isoa Toveria. Petterssonin toiminta oli siis osa jonkin scenen valtataistelua. Tämä on sitäkin erikoisempaa, kun anarkistien pitäisi vastustaa ”systeemiä” eikä antaa sen nimittää anarkistien johtajiksi valitsemiaan henkilöitä.
Vasemmistolaisiksi tai oikeistolaisiksi määriteltyjen radikaalien, toisin silmin häiriköiden, erilainen kohtelu mediassa on myös politiikan tekemistä: Yleisöä ohjaillaan mielikuvia luomalla mediavallan käyttäjän haluamaan suuntaan.
Vaikka pikku anarkistit rikkovat ikkunoita ja raideliikenteen turvalaitteita, ja polttavat julkisia liikennevälineitä, heillä on globaalin rahabisneksen kanssa yhteisiä päämääriä. Molempien aggression kohteena ovat meneillään olevaa kehitysmaa-väestön massamuuttoa Eurooppaan vastustavat kansanliikkeet. Juuri tästä syystä kahden kovaakin elämään kokeneen suomalaisen nuorenmiehen traagisesti päättynyt tappelus Helsingin asema-aukiolla 10.09. on julistettu ”rasistiseksi väkivallaksi”.
Matias Turkkila siteeraa blogisti Jussi Kuosmasta, ja nimittää ääriryhmä-ihmisiä ”jätekasoiksi”. Sananvalinta on melko outo, kun puheena oleva ääriajattelu-ongelma kulminoituu ihmisten dehumanisointiin. Sekä yksilöinä ja joukkona. Jätekasa-nimittely on sitä pahimmasta päästä. Melkein kuulen uuninluukkujen kolinan.
Tragedian Asema-aukiolla voikin nähdä seurauksena siitä, että sattumalta(?) paikalla kohdanneet eri alakulttuureihin identifioituneet nuoretmiehet eivät nähneet toisiaan yksilöinä, vaan jonkin demonisoidun kollektiivin kasvottomina jäseniä. Toinen loukkasi toista, toinen reagoi fyysisesti. -Sillä varauksella että mikään mediassa kerrottu on totta.
Ihmisen dehumanisointi on tyypillistä yhtä paljon kapeakatseisen ääriajattelun viemille, kuin isoja päätöksiä politiikan ylätasolla tekeville. Lyödä toista, joka tulee hyppimään silmille ja räkii päälle? Sen voisin minäkin tehdä. -En tämänhetkisessä mielentilassa, mutta silloin kun joku hosuu ja rääkyy edessä? Voinko olla varma etten lyö? Voitko Sinä?
Miten nämä meidän päättäjät? Tehdä päätös jolla otetaan kaikilta Suomen eläkeläisiltä siivu asumistuesta. Ja turvallisessa lämpimässä kokoushuoneessa istuen, ilman uhkaa miltään suunnalta. Jos jokin asia kysyy kylmää ja raakaa mieltä, niin se. Tirvaista kaveria nenään, on pientä sen rinnalla.
Asema-aukion tragediaan osallistuneet nuoret olivat siis eläneet kovaakin elämää. Media on jo heidän vaiheitaan repostellut. No, ei ”antifasistin”. Hänestä meille on näytetty rippikoulukuva, mutta kaikki tulee julki halusivat toimittajat tai eivät. Lopputulos oli kaikkien kannalta onneton: Toinen joutui rautoihin, ja toinen lautoihin. 
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1474344868455?ref=a-luet-#2