Koulukiusaamisen syvät arvet – Ville Valtterin tarina

Elikkäs pitkään oon tätä miettinnyt ja oon vihdoin päättännyt puhua aiheesta.
Itsetuhoisuus ja kiusattuna oleminen. Mitä se on? Miksi sitä tehdään, ja ketkä sitä tekevät. Tässä pieni tarina omasta elämästäni.
Itselläni se alkoi alakoulussa kun kiusaaminen kävi liian rankaksi, aina tultiin kotiin itkusilmässä koiria halaamaan kun kaikki haukku ja löi, sitten eräänä päivänä istuin keittiön lattialla itkemässä ja huomasin veitset seinällä, en tiedä mistä tai miksi tämä ajatus tuli, mutta tartuin vaan veitseen ja painoin sen jalkaan ja vedin, se kipu oli aivan hirveää mutta samalla tuntui että se jotenkin auttoi, en vieläkään tiedä miksi mutta se vaan auttaa, tuntuu kuin henkinen tuska ja kipu vaan pääsisivät pois ruumiista ja olisi hyvä olo, no se hyvä olo pysyi muutaman tunnin ja loppui. Tätä pientä salaista viiltelyä jatkui noin puoli vuotta kunnes se siirtyi käsiin ja tuli näkyväksi, silloin alkoi pahoinpitely koulussa.

kasimoniaPojat tulivat välitunnilla vetämään turpaan ja raahasivat hiuksista pitkin maata ja potkivat naamaan, kotimatkalla tönittiin ojaan ja reppua heiteltiin jokeen, ei tuntunnut loppuvan millään, tätä jatkui noin 5 kk asti kunnes aloin menemään koulukyydeillä, pahinta kiusaamisessa aina on ollut se että minä olen vaan halunnut opiskella, en mitään muuta, mutta sitä minulle ei sallittu, koulupäivät lyhennettiin muutamaan tuntiin ja nekin valvottuja, ihankuin se olisi ollut mimun vikani?

En minä toivonnut tätä? En koskaan.

Viiltely jatkui ja paheni jatkuvasti, haavat syvenivät, niinkin syviksi että alettiin tikkejä tarvita, ei ole oikein että alakoululainen menee kädet tikattuina kouluun, se ei kuulu lapsen elämään.
Kun olin noin 14 yritin ensimmäisen kerran itsemurhaa, otin partaterän ja viilsin käsiäni kunnes en enään voinnut, verta oli joka paikassa, en tiennyt mitä tehdä joten kävelin, kävelin läheiseen puistoon istumaan puuhun odottamaan että paska ahdistava elämäni tulisi päätökseen, pyörryin ja ajattelin että nyt se loppu, olin onnellinen, myöhemmin heräsin sairaalasta jossa minua pidettiin lepositeissä, käsissäni oli yhteensä 147 tikkiä, pääsin muutaman päivän päästä kotiin.

kasitikit
17 vuotiaana viiltely alkoi taas, entistä pahempana, minulle todettiin vakava masennus ja paniikki häiriö ja ahdistuneisuus häiriö, ihana soppa valmiina liedelle, ja yksinkertaisesti, kun ahistus kasvoi tarpeeksi, oli kädet auki, tätä jatkui noin 6kk ja sairaalassa taisin olla noin 12kertaa. Nyt olen ollut yli vuoden viiltelemättä mutta silti ahdistaa ja panikoin vähän väliä, ja saan paljon kommentointia käsistäni, jotkut loukkaavia, jotkut surullisia, kerro sinä, olenko minä sinusta hirviö vain käsieni takia.

 

Kirjoittanut: Ville Valtteri Hartikainen

28 thoughts on “Koulukiusaamisen syvät arvet – Ville Valtterin tarina

  • 23.10.2016 at 15:44
    Permalink

    On tuskallista lukea loputtomasta kärsimyksen tiestäsi.
    Miksi koulukiusaamiseen ei puututa? Miksi tuhansien lasten ja nuorten elämä annetaan tuhotaan koulussa?

    Kyseessä on pelkkä laiskuus: koulukiusaamiseen on puututtava heti ja se on lopetettava keinolla millä hyvänsä.
    Rehtorin, opettajien, koulukuraattorin ja vanhempien ankara puuttuminen on saanut koulukiusauksen loppumaan lapseni kohdalla monesti.
    Toki edellytti aina omaa yhteydenottoa kouluun.

    Ne koululaisparat, joiden vanhemmat eivät aktiivisesti vaadi kiusasnisen lopettamista, ovat täysin aggressioiden kohteena.
    Tai usein rehtori ja opettajat eivät viitsi vahtia lapsia.

    Viiltely ei ole sinun vikasi, se on vain keino paeta tuskaista painajaista.
    Toivon sinulle empaattisia auttajia ja tukijoita sielusi parannuksen tiellä.

    Kiitos sinulle, että rohkenit kertoa tarinasi.
    Ja toivon sinulle koko sydämestäni parempaa huomispäivää.

    Reply
  • 23.10.2016 at 16:32
    Permalink

    Lapsikulta , et ole ansainnut huonoa kohtelua ei kukaan meistä kiusatuista ole . Voimia, älä anna periksi .

    Reply
    • 30.10.2016 at 02:44
      Permalink

      Hei ..
      Oon ite 17vuotias tyttö porista päin, oon kans hirviö käsieni kanssa terveisin. koko maailma
      Ei, et todellakaan ole hirviö vaan todenäköisesti oikein ihana ihminen
      En vaan millään ymmär et miks sun kiusaamiseen ei puututtu milläänlailla?
      Mulla on itelläkin ollut kiusaamista mut se loppu ku näytin et mua ei hetkauta vittuakaan muitten mielipiteet vaa oon just sellanen ku haluun piste.
      Mulla on vakava masennus, ahdistusta, paniikkia, kaikkia ongelmia, mut jokapäivä yritän potkii itteeni perseelle et jaksan.
      Voimia sulle!❤
      Keep ur head up tee elämästäs taidetta

      Reply
  • 23.10.2016 at 17:04
    Permalink

    Minun poikani kertoi aikuisena tämän siitä ajasta kun joutui vaihtamaan isoon kouluun suoraan 5 luokalle. ”Ne olisivat lopuksi tappaneet minut ellen kasvanut yläasteella isokokoiseksi.” Koskaan ei kertonut kotona että koulussa kiusattiin jota ihmettelen vieläkin, pelkäsikö lapsi kiusaamisen vain pahenevan jos äiti tulee koululle itkemään. En olis tiennyt mitään ellei eräs äiti jonka poika oli samassa koulussa kertoi.

    Reply
  • 23.10.2016 at 17:10
    Permalink

    Ville Valtteri Hartikainen rakas nuori . Nuo haavat kertoo kauheasta tuskasta joka pn jäänyt sydämeesi. Sydämesi kyllä paranee kun luotat siihen. Siitä tulee kultainen ja sädteilevä sydän. Kannat sitä ylpeänä. Tie avataan luota tähän. Rakkaus johtaa ja lähettää sinulle SUUREN ENKELIN . T pirjo mummi

    Reply
  • 23.10.2016 at 19:26
    Permalink

    Tekee niin pahaa puolestasi. Kukaan ei ansaitse tulla kohdelluksi noin, että lopulta haluaa satuttaa itsekin itseään. Olet ansainnut elämäsi täällä. Sinulla on oikeus olla täällä ja elää elämääsi ilman kiusaajien aiheuttamaa tuskaa. Taistele oikeudestasi olla sinä. Sinä ihana sellaisena kuin olet. Ole hyvä itsellesi. Rakasta itseäsi. Älä koskaan katso itseäsi kiusaajien silmin. Pidä kiinni siitä mitä olet. Voimia ja enkeleitä Sinulle! ❤

    Reply
  • 23.10.2016 at 20:05
    Permalink

    Sinä et ole hirviö! Olet arvokas ja tärkeä nuorimies, jonka elämällä on tarkoitus! Olet rohkeampi, kuin yksikään kiusaajistasi. Toivon elämääsi kaikkea hyvää niin paljon, että se korvaa kaiken tuskan ja kärsimyksen, jota olet joutunut kokemaan! T. masentuneen nuoren äiti

    Reply
  • 23.10.2016 at 21:06
    Permalink

    Omalla tyttärellä ikuiset arvet myös käsissä ja jaloissa, niin voimaton viha kiusaajia kohtaan…. toivon että joskus kokisivat saman pahanolon mitä ovat muille aiheuttaneet. Toivon sinun matkallesi hyviä ihmisiä jotka näkevät sinut arpien takana ja osaavat oikein kohdata sinut.

    Reply
  • 23.10.2016 at 21:50
    Permalink

    Älä anna niille sitä iloa että teet itsellesi jotain vielä pahempaa. Kiusaajat ovat itse pahimpia luusereita, luulevat olevansa jotain kun kiusaavat muita, heiltä puuttuu täysin empatia muita ihmisiä kohtaan. Eikä niitä tarvitse olla kuin muutama, mutta kukaan ei uskalla puuttua tilanteeseen kun pelkää että joutuvat itse kiusatuiksi. Toivon sinulle voimaa kestää tilanne. Joku päivä huomaat että pahimmista kiusaajista ei ole tullut muuta kuin pummeja ja luusereita ja juoppoja.

    Reply
  • 23.10.2016 at 22:00
    Permalink

    Sinä Et ole eikä kukaan kiusattu! Kiusaajat ovat!! Rakkautta ja voimia❤

    Reply
  • 23.10.2016 at 23:58
    Permalink

    Ville Valtteri ❤
    Äitinä, mummina ja kouluohjaajana sydäntä riipi lukea tarinaasi. Eniten ihmetytti, että sinun päivät lyheni. Miksi? Kiusaajan/ien päivien olisi pitänyt lyhentyä, ei sinun.
    Sinua ei paljon lohduta, mutta usko, että paha saa palkkansa.
    Iso halaus ja voimia sinulle jokaiseen hetkeen ❤. T. Äitykkä

    Reply
    • 2.1.2017 at 23:15
      Permalink

      Sama juttu mun tyttärellä, luokkaan ilmestyi häirikköoppilas, tyttäreni koulupäivät lyhennettiin kahteen tuntiin, kun ei psyykkisesti jaksanut pojan häiriköintiä.

      Reply
  • 24.10.2016 at 00:04
    Permalink

    Tämä tarina on melko tavallinen tarina. Mutta enemmän kuin kiusajat syyllinen on myös kiusattu. Hän ei useinkaan kerro nimiä eikä paikkoja. On vaikea olla jokapaikassa joka heti tai saada ketään tuomiolle kun ei tiedä keitä pitäisi rangaista.

    Niin että, kun seuraavan kerran kuulette tällaista niin vaatikaa nimiä ja paikkoja. Kyllä ne vapaammankin kasvatukset lapset uskovat koivuniemen herraa. Sillä on suoristettu ennenkin selkärankoja. Toisaalta, osa nyt on vain niin kriminaaliaineista ettei heistä saa parempia. Mutta silloin ne siirretään omaan ryhmäänsä jossa ne saavat touhuta mitä lystäävät. Ja he jotka halauvat opiskella, saavat opiskelurauhan.

    Reply
  • 24.10.2016 at 09:13
    Permalink

    Ville Valtteri, ei, et sinä ole hirviö, vain olet sisäisen tuskasi hetkeksi halunnut aina unohtaa viiltoon.
    Sinä olet enkeli, jaat tarinasi, herättelemään kiusaamisen näkymätöntä julmuutta.
    Minä viiden lapsen äitinä nähnyt myös tuota, kokenut itsekin.
    Olet niin rohkea kun puhut, harva uskaltaa, kiusaamisesta tulee niin helposti pelonsekainen häpeä omasta itsestä.
    Olen niin pahoillani, tuosta kaikesta, mitä olet joutunut kärsimään, se on niin väärin, niin väärin, rutistaisin niin jos voisin❤️
    Olet selvinnyt niin paljosta, että varmasti sinä olet se, joka on selviytyjä elämässä, ei kiusaajat.
    Ja useinmiten kiusaajalla itsellään on jokin suuri kipu sisällään, minkä purkaa viattomiin, herkkiin, syyttömiin lapsiin ja varmasti kantaa loppuelämän tätä syyllisyyttä sisällään.
    Voimia jokaiseen päivääsi, hetkeesi❤️

    Reply
  • 24.10.2016 at 21:23
    Permalink

    Et sinä ole hirviö, älä ajattelekkaan niin. Olet vahva jo sen takia koska olet tähän asti päässyt ja toivon todella parempaa Sinulle, meitä on monia jotka toivovat hyvää sinulle ja lupaa vielä ettet enää tartu puukkoon, muista meitä että me kannustamme Sinua.

    Reply
  • 25.10.2016 at 00:29
    Permalink

    Voimia ❤ Älä viiltele enää. Olet päässyt jo näin pitkälle. Älä luovuta ❤

    Reply
  • 25.10.2016 at 09:02
    Permalink

    Älä luovuta! Sinun takanasi seisoo tääläkin näin paljon ihmisiä! Ne kiusaajat eivät ole ansainneet sitä, että saavat Sinut satuttamaan itseäsi! Suosittelen hankkimaan harrastuksen, josta saat ammennettua voimaa ja purettua pois tuskaista oloa. Itse olisin aikanaan luovuttanut ilman tanssiharrastusta ja sitäkautta löytyneitä ystäviä. Tuntuu pahalta, eikä heidän aiheuttamat haavat välttämättä koskaan täysin parannu, mutta se, mitä hirveyksiä olet joutunut kokemaan, tekevät sinusta vahvenman ihmisen. Ja kyllä se elämä tulee potkimaan niitä kiusaajia päähän vielä x10! Vaadi opettajilta apua, itse en sitä koskaan saanut. Voimia ❤

    Reply
  • 25.10.2016 at 19:47
    Permalink

    Älä luovuta❤️
    Olet tärkeä, olet vahva.
    Tyttärelläni on samanoloinen tuska kiusattuna ja viiltely on myös hänen keino saada se tuska viiltävän kivun alle.
    Äidin pelko ja huoli on jatkuvaa; yrittää kannatella herkkää tytärtä tän maailman pahuuden painolta. Yrittää valaa toivoa paremmasta huomisesta ja tulevaisuudesta.
    Kiusaajat ovat heikkoja eivätkä he koskaan tule ymmärtämään sanojensa ja tekojensa aiheuttamaansa tuskaa, jota te nuoret kannatte mukananne lopun elämäänne.

    Hakekaa apua ja ottakaa sitä vastaan, maailmassa on onneksi enemmän hyviä ja toisista välittäviä ihmisiä❤️

    Reply
  • 26.10.2016 at 00:26
    Permalink

    Kaikkea hyvää toivon sinulle, itsellänikin masentunut ja viiltelevä nuori joka on onneksi tällä hetkellä hoidossa. Maailma on joskus tosi paha eikä todellakaan oikeudenmukainen. Yritä keskittyä asioihin mitkä on hyvin, kaikesta huolimatta. Jos se auttaisi edes vähän ettei tarvisi viillellä. Ja tosi hienoa että pystyit kertomaan asiasta! Tsemppiä sinulle!

    Reply
  • 26.10.2016 at 00:51
    Permalink

    Hyvä, että kerrot asiasta, mikään ei muutu jos vaan hyssytellään. Paljon voimia sinulle, ei kukaan ansaitse tuollaista ”koulutietä” PASSIIVINEN koulukiusaaminen on pahinta. Toivon että tervehdyt ja pääset nauttimaan elämästä, kaikkea hyvää sinulle. Olen niin pahoillani vuoksesi. Ei löydy sanoja, kiitos vielä kerran, että jaoit elämäsi,

    Reply
  • 27.10.2016 at 00:13
    Permalink

    Valtteri, et ole yksin tilanteessa. Itse olen ollut kanssa koulukiusattu koko peruskoulun. Minunkin kohdalla oli tosi paljon fyysistä, että henkistä kiusaamista. Harrastin kanssa tosi paljon viiltelyä, ja jossain kohtaa rupesin tumppaan tupakkeja ranteeseen. Yritin monta kertaa itsemurhaa koulun jälkeen iltasin, mutta ikinä siinä en onnistunut. Olin valmis luovuttaan ja lähteä vaan pois kokonaan, mutta tietyt ihmiset eivät sitä antaneet tehdä. Nykyäänkin kärsin masennuksesta, jonka takia ei edes viimeinen vuosi ammattikoulussa uppoa. Itsetuhoisuus, itsemurha ajatukset ovat taas palanneet jonka takia joudun nykyään käymään akuuttipsykiatripoliklinikalla ja terapiassa.. Toistaiseksi ei sekään ole auttanut.

    Mutta kaikki selviää näistä asioista pitkän taistelun jälkeen. Myös me!

    Reply
  • 30.10.2016 at 02:45
    Permalink

    Hei ..
    Oon ite 17vuotias tyttö porista päin, oon kans hirviö käsieni kanssa terveisin. koko maailma
    Ei, et todellakaan ole hirviö vaan todenäköisesti oikein ihana ihminen
    En vaan millään ymmär et miks sun kiusaamiseen ei puututtu milläänlailla?
    Mulla on itelläkin ollut kiusaamista mut se loppu ku näytin et mua ei hetkauta vittuakaan muitten mielipiteet vaa oon just sellanen ku haluun piste.
    Mulla on vakava masennus, ahdistusta, paniikkia, kaikkia ongelmia, mut jokapäivä yritän potkii itteeni perseelle et jaksan.
    Voimia sulle!❤
    Keep ur head up tee elämästä taidetta

    Reply
  • 28.11.2016 at 16:27
    Permalink

    Ei tuo ole oikein kuolussani ei ainakaan puututa kiusaamiseen ja minua kiusataan kans

    Reply
  • 2.1.2017 at 23:19
    Permalink

    Ei et todellakaan ole hirviö! Ei oo oikein että oikeesti alakoulu ikästä, tai ihan minkä tahansa ikästä aletaan kiusaamaan, varsinkaan noin rajusti. Se ei vaan oo okein. Oon pahoillani siun puolesta, mutta muista että et todellakaan oo yksin tälläsen asian kanssa! Miulla on ihan samoja kokemuksia mutta ei läheskään noin rajuja, ja ne jätti kyllä arvet, syvät arvet. Taukoo oli mulla välissä mut ahistus puski vaan niin kovasti ettei sille vaan voinu mitää. Ahistus/panikki kohtaukset on mulle lähes viikottaista arkea.
    Mutta hei asioilla on tapana järjestyä vaikka se järjettömälle kuulostaaki! Tsemppiä kovasti ihan kaikille jotka kärsii samanlaisten asioiden kanssa! Varsinkin siule Ville ❤

    Reply
  • 2.1.2017 at 23:38
    Permalink

    Et ole ainoa. Olen ollut samassa tilanteessa. Kiusaaminen alkoi jo ennen kouluikää. Kiusaaminen lähes loppui kun lähdin amikseen. Kunhan pääsen muuttamaan paikkakunnalta vielä pois niin uskoisin kaiken olevan ohi. Itse olen ollut nyt vähän yli vuoden viiltelemättä. Vaikka välillä kohtauksen tullessa tekisi mieli kaivaa terä esiin ja viiltää se valtimo auki. Valitettavasti kohtauksen tullessa olen todellakin ihan omassa maailmassa. Muutaman kerran olen raapinut ihon rikki huomaamatta tai lyönyt nyrkin seinään niin että rystyset sinertää.
    Paljon voimia ja muista arveton on arvoton <3
    T: 17v tyttö päijät-hämeestä

    Reply
  • 3.1.2017 at 13:49
    Permalink

    Tätä oli niin surullista lukea. Mua ei kiusattu ala-asteella (lukuunottamatta yhtä viikkoa), mutta ku menin yläasteelle niin se alko. Sit tuli vielä paljon muuta, esimerkiksi seksuaalinen hyväksikäyttö, mitkä myös aiheutti sen, että kädet on täynnä arpia ja uusia tulee jatkuvasti lisää..

    Reply
  • 6.1.2017 at 03:54
    Permalink

    En tojuu silti mitä järkee viiltelys on ei tarvi silti vihaa sen takii eten ymmärrä

    Reply
  • 6.1.2017 at 13:43
    Permalink

    Tuo poika ei ole hirviö. Olen itse 17 ja ole itsekin tehnyt noin käsille ja teen vieläkin mutta en ole kertonut viiltely asiasta vanhemmille. Vain poikaystäväni tietää asiasta ja yrittää pitää minut kasassa joka ei aina onnistu. Minua kiusattiin pahasti ja siten olen menettänyt monta tosi tärkeä ja rakasta ihmistä ja siten minun ex-poikaystävä raiskasi minut niin siitä minun viiltely sai alkunsa ja on jatkunut tähän vuoteen asti mutta se on vähentynyt kun olen saanut tukea minun uudelta poikaystävältä ja olen voinut puhua hänelle tästä. Hän on auttanut minua ja auttaa vieläkin ja minä olen kiitollinen.

    Reply

Vastaa