Kesän 1944 torjuntavoittoa yritetään taas hämärtää.

Lehdistä on tänään (29.10.) esitelty venäläisen kirjailijan Bair Irinchejevin  näkemyksiä, joiden mukaan Suomen armeija ei pysäyttänyt venäläisiä kesän 1944 verisissä taisteluissa, vaan kyse on ”myytistä”.

Katsotaanpa näitä myytinmetsästyksiä:

Säännöllisesti väitetään, että ”puna-armeijan tavoite kesäkuun suurhyökkäyksen toisessa vaiheessa ei ollut Suomen armeijan murskaaminen ja Suomen valloitus, vaan Suomen irroittaminen sodasta. Ja että tämä tavoite saavutettiin.”

Tarkastelu: Ei saavutettu, Suomi irtautui sodasta Neuvostoliittoa vastaan vasta syyskuun 4:nä, suurhyökkäys oli lyöty jo heinäkuun alussa -44.

Nyt, Irinchejevin avulla, tätä viestiä toistetaan.  Irinchejev ei itseasiassa on paljon lievemmällä linjalla kuin tulkitsijansa: ”En väitä, ettei Suomi saanut sotilaallisesti torjuntavoittoa, vaan sitä, ettei Neuvostoliitolla ollut aikomusta vallata koko Suomea.” Bair Irinchejev Hesarissa 29.10.

Ilkka Seppinen jatkaa siitä mihin Irinchejev lopettaa, mutta emme tuhlaa aikaamme höpinöihin.

Avain Stalinin ja NL:n pääesikunnan stavkan logiikkaan löytyy Suomelle esitettyjä rauhanehtoja tutkimalla:

  • Juuri ennen kesäkuun -44 suurhyökkäyksiä Kreml oli vastannut suomalaisten kysymyksiin rauhanehdoista: Ehdoton antautuminen.
  • Rintaman pysähdyttyä VKT-linjalle, ja kahden kaartindivisioonan tuhouduttua Talin ja Ihantalan suurtaistelussa, vaatimukset Suomelle alkoivat lientymään, eikä antautumisvaatimusta enää esitetty.

Rauhanehtojen määrittelyn muuttuminen kertoo myös tavoitteiden muuttumisesta. Törmättyään rintamalla suomalaisten kovaan vastarintaan, Stalin luopui Suomen  sotilaallisesta valloituksesta. Asiat piti hoitaa toisin keinoin.

tali22222222Myyttinä voidaan pitää myös usein toistettua käsitystä, että puna-armeija onnistui irroittamaan Suomen sodasta, koska aselepo tehtiin vasta syyskuussa. Hyökkäykset Kannaksella ja Laatokan pohjoispuolella oli torjuttu jo ennen sitä, eikä Suomen rintamalle olisi riittänyt joukkojakaan uuteen yritykseen.

Neuvostoliiton rauhanehdot Suomelle eri ajankohtina ovat dokumentoituja asioita, eivät spekulaatiota. Rauhanehtojen muuttuminen, joka on eksaktisti todettavissa, kertoo myös sotilaallisten tavoitteiden muuttumisesta. Kun ehdottoman antautumisen vaatimus oli olemassa, ja Suomen valloittamiseen riittävä määrä divisioonia oli tuotu Kannakselle, on loogistä nähdä tavoitteen olleen koko maan haltuuntotto. di-gold-1

7 thoughts on “Kesän 1944 torjuntavoittoa yritetään taas hämärtää.

  • 29.10.2016 at 23:14
    Permalink

    Vai näin se ryssä väittää! Isoisäni sattuu olemaan elossa, taisteli JR25 ns.piikkirykmentissä. Loppuhelvetti oli Tali-Ihantala. Veteraanien dokumentteja voi lukea kirjasta Pertti Kilkki: Muistakaa, heille kallis on maa, Piikkirykmentti Karjalan kannaksella 1944.
    Nyt kaikki lukemaan oman maamme historiaa ja vielä kyselkää niiltä,jotka vielä ovat keskuudessamme. Kunnia sotiemme veteraaneille, unohtamatta lottia, evakoita, kotirintamaa ja sotalapsia. Vääryydet tullaan vielä joskus korjaamaan, se on meidän uusien sukupolvien veri ja velvollisuus.

    Reply
  • 29.10.2016 at 23:36
    Permalink

    Venäläisten ”historoitsijoiden” kommentit kuvastanevat ties mitä, mutta reaalitilanteesta puhuttaessa mikään maa ei uhraa niin suuria joukkoja kuten NL teki muka ”hämäystarkotuksissa”, hyökätessään kesällä 1944, Tali-Ihantalassa ja perässä Sinimäillä Eestissä. Kuluttavia taisteluja jotka olivat paljon kovempia kuin niin kovasti mainostettu Normandia.
    Mikä mahtaa olla syynä Venäjän vimmattuun haluun väärentää historiaa ja uhkailla kaikkia? Hankala on pyrkiä olemaan ystävä ja puolustella agressiivista ”koululukiusaajaa” nykyään

    Reply
  • 30.10.2016 at 10:33
    Permalink

    Suomalaistenkin pitää ottaa huomioon se että ilman Saksan ruoka-, ase- ja sotilasapua me olisimme olleet mennyttä. Suomalaisetolisivat yksinkertaisesti kuolleet nälkään.

    Jokaisen suomalaisen tulee olla joka päivä kiitollinen sekä rintamallataistelleille. Mutta myös Saksalle ja saksalaisille jotka taistelivat puolestamme ja hoitivat materiaalihuollon maahamme. Tätä asiaa peitellään koko ajan ja kouluissammekin opetetaan häpeälisesti että ”ensin olisi tuhottu juutalaiset ja sitten suomalaiset”.

    Keskustelin tästä pitkät pätkät entisen historianopettajani kanssa ja hän kertoi että vuodesta -72 tuli opetushallitukselta joka vuosi määräykset mitä saa opettaa ja miten asia pitää kertoa. Olemme eläneet valeessa ja Orwelilaisessa yhteiskunnassa siis ainakin vuodesta -72. Onneksi nykyisin heränneitä on koko ajan enemmän.

    Reply
  • 13.2.2017 at 08:24
    Permalink

    U.A. Käkönen kertoo kirjassaan Miehityksen varalta sen, mikä ilmenee myös muutamista kirjoista Paasosen lausumana. Nämä tiedustelumiehet katsoivat hyökkäyksen alettua, että NL:n joukot eivät olisi tarpeeksi vahvat koko Somen miehitykseen. Selvästi pyrittiin siis Viipuriin ja Lappeenrantaan, tai vain rintaman siirtoon Kannaksella. NL ei siis ollut varannut joukkoja riittävästi etenemään koko Suomeen suurhyökkäyksellään. Hän toteaa myös parhaita joukkoja siirretyn poispäin heti Viipurin tultua miehitetyksi.

    Omituista on nimenomaan se, että suomalaiset mukamas yllätettiin. Koko juttu vaikuttaa petokselta maamme tai armeijan johdon taholta Suomen kansaa kohtaan. Koko taistelu kesällä 1944 on saattanut olla eräänlainen lavastus, jolla Suomi irrotettiin sodasta. Yksi divisioona ja valtavasti kalustoa uhrattiin tahallaan, jotta Itä-Karjala jouduttiin tyhjentämään. Kannas oli jätetty linnoittamatta. N-liitto oli asettanut julkisesti tavoitteeksi Viipurin, joten se laskettiin sinne nopeasti. Kaupunkia ei tahdottu hävittää, joten sitä ei puolustettu kuin näennäisesti. Puolustus oli heikko eikä sille annettu ammuksia. Vasta Viipurin menetyksen jälkeen alettiin taistella tosissaan. Laatikainen ryssi Panssaridivisioonan johtaman vastahyökkäyksenkin hajottamalla panssarit.

    Talissa suomalaiset yrittvät saartaa eteneviä joukkoja. Miten koko Suomen nielemistä yrittäviä joukkoja olisi yritettykään saartaa? Mutta tämä kuului venäläisten taktiikkaan. Kyse oli kulutussodasta. Saartamista yrittävät törmäsivät tykki- ja rakettituleen ja lentokoneiden hyökkäyksiin ja tuhoutuivat.

    Myös Aunuksessa NL hyökkäsi melko pienin joukoin ja eteni vain vähän.

    Suomen kenraalit tiesivät hyökkäyksen tulevan Kannaksella eivätkä varautuneet siihen siltikään. He olivat vihollisen kanssa jossain juonessa jo. Olivat olleet koko sodan ajan. Vihollisen puolella. Mannerheim ja monta kenraalia olisi kuulunut laittaa syytteeseen maanpetoksesta ja ihmiskunnanpetoksesta. Karjala luovutettiin tahallaan ja kaikki tähtäsi sodasta erottautumiseen. Kaikki tiedustelutiedot vuodettiin Länteen.

    Mutta Suomi soti erillissotaa. Se ons elviö.

    Reply
  • 13.2.2017 at 18:27
    Permalink

    Kannattaa todellakin lukea Kyösti Rainilan osuus Rainilan ja Mannisen kirjasta, joka käsittelee Viipurin menettämistä. Kuin kaikesta olisi sovittu ja kaupunki lahjoitettu Puna-armeijalle.

    Reply
  • 29.5.2017 at 07:19
    Permalink

    Mikäs olikaan Saksan ja saksalaisten osuus tässä ”ihmeessä”? Miksei todenmukaisesti kerrota mikä osuus Suomen puolustuksessa oli saksalaisille. Sillä ilman saksalaisia ja heidän lentokoneitaan Suomi olisi kävelty yli. Oli yksinomaan Saksalaisten ansiota että ylipäätään olemme itsenäinen kansa.

    Lukekaa ”Suomi myrskyn silmässä” niin saatte paljon enemmän tietoa kuin koko kouluhistoriastamme.

    Reply
  • 21.6.2017 at 18:25
    Permalink

    Kouluissa taistolainen opetushallitus suolsi propakandaansa kuten tänäpäivänäkin oppilaita aivopestään monikulttuurisuuteen ja samalla halvennetaan sekä tehdään normaalista isänmaallisuudesta ”natsismia” ja ”äärioikeistolaista” terroristi -toimintaa, jo sillä että nostaa suomalaisen vähäeleisesti Suomen Lipun salkoon nyt esim. Juhannuksena.
    Luin koulussa kommunistista paskaa historian oppikirjasta WWII Suomen sotimista sodista. Omat vanhempani olivat molemmat sotaveteraaneja, joten tiesin asioiden oikean laidan jo pikku nassikkana. Lisäksi historianopettaja oli kommunisti, joka esitteli ylpeänä kuin Raamattua Maon pientä punaista kirjaa ja luki otteita siitä meille. Me suomalaiskansalliset valkoiset oppilaat oksennimme tuon kaiken ulos ja osa vittuili tuolle opettajalle päivästä toiseen hänen maailmankatsomuksestaan.
    Stalin oli menossa heittämällä Helsinkiin asti ja piste. Se, että Neuvostoliitto uhraa kalustoaan, lentoasettaan, sotilaitaan 10-kertaisella ylivoimalla, johonkin kirurgiseen irrottamiseen Suomen pois sodasta on pelkkää jälkityhmyyttä ja suomalaisen sotilaan kärsimysten ja sankaruuden rienaamista, jota taistolaiset kommunistit harjoittivat 1960-luvun lopun ja 1970-luvun pilkkaamalla sotilaita natseiksi ja sotarikollisiksi ja Lottia huoriksi, joita upseerit kuksivat kaiken aikaa.
    Kaikkinainen paskan puhuminen historian kunniakkaimmasta ajasta on lähes Jumalan pilkkaa, sillä nuo sodan kauhuissa viettäneet sukupolvet antoivat kaikkensa. ”Onnekkaimmat” parhaan nuoruutensa ja toiset ainoan henkensä siksi, että tulevat polvet saisivat elää vapaassa demokraattisessa maassa, jossa vallitsee mielipiteen- ja sananvapaus.
    Nyt tuo kaikki ollaan heittämässä kusipäisten rahanahneiden käsinukkejemme mädättyneiden miellenliikkeiden voimin EU:lle ja siitä muodostettavalle uudelle hirmuhallinnolle eli Euroopan Liittovaltiolle, jossa osamme on olla pieni tuhoutuva kansakunta ja luonnonpuisto Keski-Euroopan elitistisille päättäjille tai vielä pahempaa Suomen maankamara tulvii vääräuskoisten verta ISIS:ksen ja Kalifaatin lipun liehuessa kivikasan nimeltä Helsinki lipputangossa.
    Nämä ovat tulevaisuuden näkymät Herran vuonna 2017, ehkä taas ”viimeisenä kesänä” tunnettuna ajanjaksona.

    Reply

VASTAA: Nykysuomi.com käyttää sekä automaattista, että manuaalista moderointia kommenttiosiossa. Jokainen vastaa omista kommenteistaan ja nykysuomi.com pidättää oikeuden moderoida asiatonta keskustelua tarpeelliseksi katsomallaan laajuudella.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.