Perheväkivallan uhrit – Kun lapsi katsoo äitinsä kärsivän.

Kun lapsi katsoo äitinsä kärsivän.

Olin 4-v kun äitini esitteli minulle miehen, kiva ja hauska.

Olin 5 vuotta ku mies muutti meille ja melkein 7 vuotta kun pikkuveljeni syntyi.
Sillon muistan ensikerran huomanneeni että kaikki ei ollutkaan hyvin. Äiti muuttui sulkeutuneeksi, meillä ei käynyt vieraita ja elämä oli hys hys elämää.

Isäni kuoli sairauskohtaukseen pian sen jälkeen kaikki repes äidin hakkaamisesta tuli isäpuolelleni jokapäiväistä hupia, hän määräsi äidin vaatteet,
hiukset yms… Ne huudot mitä kuuntelin kun haukkui äitiä, MUN äitiä, mun elämäni ainoota ihmistä, joka ennen oli niin iloinen ja elämää täynnä.

Vähän näin itse pahoinpitelyjä, mutta kuulin ja näin seuraukset siitä kunnes tuli päivä joka käänsi koko elämäni.

Leikittiin olohuoneen lattiala veljeni ja äidin kanssa kun isäpuoleni tuli kotiin. Äiti nousi ja meni keittiöön minne isäpuoli seurasi perässä. Jo askelista tiesin että nyt tapahtuu, ensin huutoa äidille, nappasin veljeni syliin ja painoin hänen kasvonsa vasten olkapäätäni, samalla katsoin kun isäpuoleni otti tuoli ja alkoi hakata äitiä…

Olin hiljaa ja liikkumatta, musta tuli näkymätön.

Se hetki tuntui ikuisuudelta ja sit isäpuoleni vaan lähti ulos ovesta ja jätti äidin makaamaan lattialle, Odotin hetken ja menin äidin luo. Hän ei liikkunut, silitin äidin hiuksia ja pikkuhiljaa äiti liikkui, mun äiti oli sittenkin elossa, nyt tuli itku ja mä pelkäsin, olin pelännyt jo kauan. Äiti nousi istumaan nappasi meidät syliin ja sano et nyt se on loppu ja se oli.

Se lyöminen loppui, koska isäpuoli ei tullu enää, mut ne pelot, loisti äidin silmistä viel vuosia….

Se arkuus ja epäluottamus muita ihmisiä kohtaan eteenkin miehiä, vieläkin usein mietin, että uskooko äiti vieläkin sen sanoihin? Eikä sen takia usko itseensä.
Meiltä lapsilta pyytänyt anteeksi miljoonaa kertaa, vaikka eihän se äidin vika ollu.

Vieläkin pelästyy nopeita kädenliikkeitä ja huutamista, mutta niin minäkin. Pikkuveli ei onneksi muista noita tapahtumia ja hyvä niin mutta mä muistan,
enkä voi koskaan antaa anteeksi isäpuolelleni. Edelleen se yrittää hallita äitiä uhkailuilla ja haukkumisella ja mä näen äidistä koska on kuunnellut taas sen juttuja.

-kirjoittanut perheväkivallan uhri