Abu Hamzan varjo Finsbury Parkin moskeijan yllä

Islamistisaarnaaja Abu Hamza al-Masri sai kylvää vihaa Britanniassa asuvien nuorten muslimien mieliin kaikessa rauhassa useita vuosia, kunnes hänet luovutettiin pitkän juridisen väännön ja ihmisoikeus-selittelyjen jälkeen USA:han tuomittavaksi rikoksistaan. Viime yönä (19.06.) hänen aiempi tukikohtansa Finsbury Parkin moskeija, joutui yksinäisen britin auto-iskun kohteeksi.




Onnettomassa tapauksessa menehtyi tämän hetken tietojen mukaan vain yksi ihminen, 8 on viety sairaalaan ja kaksi on saanut ensiavun paikan päällä. Siis vuoden 2017 oloissa normipäivä eurooppalaisessa suurkaupungissa. Tapaus on kuitenkin merkittävä ja pahaenteinen kynnyksen ylitys nyt meneillään olevan terrorismibuumin aikana: Tekijä näyttää olleen britti, ja iskun kohteet olivat moskeijasta poistuvia muslimeja.

Tätä ei ole aiemmin tapahtunut Euroopassa. Toki muslimeja on surmattu terroriteoissa, mutta toisten muslimien toimesta. Merkittäväksi tapahtuneen tekee se, että nyt on nähty ensimmäinen kantaväestön vihanpurkaus muslimimaahanmuuttajia kohtaan, -ja tekijä on alleviivannut viestiään käyttämällä Lontoossa, Berliinissä ja Tukholmassa jo nähtyä ja tavaksi tullutta islamistien toimintatapaa.

Vain runsas vuosi sitten, toukokuussa 2016, Ranskan DGSI:n päällikkö Patric Calvar kertoi Ranskan parlamentin valiokunnalle maan olevan #sisällissodan partaalla: ”Kaikki on mahdollista maassa, joka on yhtä jännittynyt kuin Ranska nykyisin.”

Ranskan sisäisen turvallisuuden viraston päällikön huoli aiheutui sekä Ranskassa olevien islamistisolujen odotettavissaolevista terroriteosta että ranskalaisten mahdollisesta vastaväkivallasta.  Calvar sanoi erityisesti pelkäävänsä ”rankaisuretkikuntia maahanmuuttajalähiöihin”, joilla maahanmuuttajat laitetaan yhteisesti maksamaan vähemmistön tekemäksi epäiltyjä rikoksia.

Uskon, että voitamme terrorismin”, Calvar sanoi, mutta ennusti ”äärioikeiston ja muslimimaailman” vastakkainasettelua lisäten:

”Olemme sisällissodan partaalla. Uskon, että tämä yhteenotto tulee tapahtumaan yhden tai kahden hyökkäyksen seurauksena. Meidän vastuullamme on ennakoida ja pysäyttä kaikki yhteenottoja laukaisevat ryhmät. ”




Suljettu kuulemistilaisuus pidettiin 24. toukokuuta 2016, ja Calvarin dramaattiset kommentiti vuotivat Ranskan tiedotusvälineisiin 11.7.2016. Hän sanoi: ”Mistä syntyy kipinä, joka sytyttää ruutitynnyrin muuttaen Ranskan hallitsemattomaksi maaksi, jossa oman käden oikeutta jakavat ryhmät aseistautuvat? Tulemmeko näkemään murenevan maa, jossa väkivalta ja kosto vuorottelevat kahden leirin välillä päättymättömässä iskujen kierteessä?”

Calvar näki terrorismin lisäksi myös maahanmuuttoon yhdistettävän arkipäiväisen väkivallan po. räjähdysalttiutta lisäävänä tekijänä. Tiedustelumiehenä hänen näkökulmansa korosti järjestyneen äärioikeiston roolia. Käytännössä tavallisten epäpoliittisten kansalaisten yksilöllisillä reagoinneilla voi olla ehkä suurempikin merkitys.

Lontoossa Seven Sisters Roadilla tänään nähty murhenäytelmä saattaisi jäädä pikku-uutiseksi, jos tekijä-uhri -asetelma olisi toisin päin? Jaksoimme kauhistella heinäkuussa 2016 viikon välein toistuneita uutisia papin murhaamisesta normandialaisessa kirkossa, tai matkustajien silpomisesta kirveellä saksalaisessa junassa, mutta näiden tapausten toistuessa ja toistuessa mielenkiintomme herpaantui, vaikkemme sitä myönnä.

Nyt -ilmeisesti?- kantabrittiläinen on ”iskenyt” muslimeja vastaan radikaaleista saarnoistaan kuuluisan moskeijan ulkopuolella jihadistien käyttämällä tavalla. #Kotouttamisen lisäksi näyttää epäonnistuneen vielä toinenkin yhteiskunnan tehtävä: Perusbriteille ei ole onnistuttu antamaan vakuuttavaa kuvaa siitä, että maahanmuuttajarikollisia rangaistaan tuntuvasti, ja että viranomaiset tekevät kaikkensa kansalaisten suojelemiseksi.

Kun luin uutisia Rotherhamissa vuosikymmenen jatkuneesta brittiläisten lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ja ns. seksityöhön pakottamisesta, mihin viranomaiset eivät olleet rohjenneet puuttua poliittisen korrektiuden takia, tuli jo silloin mieleen että brittiviranomaiset ovat aikaansaaneet hirvittävän sosiaalisen aikapommin.

Ranskan DGSI:n päällikkö näki nämä aikapommit, ja paljon muutakin. Hänen jälkeen monet aikaansa ymmärtävät viranomaiset, politiikot ja kansalaisvaikuttajat ovat ottaneet puheeksi tämän saman asian: Jännitteet kasautuvat ja kansalaisten kahtiajakautuminen jyrkästi erimielisiksi ryhmiksi suhtautumisessa juuri maahanmuuttoon ja kulttuurisista syistä johtuvaan väkivaltaan muodostaa oman riskinsä, mitä ei pidä vähätellä.

Emme voi estää Abu Hamza al-Masrin kaltaisten vihasaarnaajien seuraajia tekemästä väkivallantekoja niin kauan kuin heitä on Euroopassa, mutta eurooppalaisten vastareaktiota voidaan hillitä antamalla vahva signaali että hallitukset ovat tosissaan suojelemassa kansalaisiaan. Tämä tarkoittaa tuntuvia rangaistuksia etnisille väkivallantekijöille -toisin kuin mm. Ruotsissa, median paikkansapitävää uutisointia rikoksentekijöiden taustoista -toisin kuin äskettäin Suomessa, ja terrorismiin yms. väkivaltaan yllyttävien henkilöiden ripeää karkoittamista -toisin kuin tehtiin Abu Hamzan suhteen Englannissa.

Median vuosikymmeniä jatkuneen valikoivan uutisoinnin takia Suomessakin on muodostunut kahdenlaista todellisuuskuvaa:

  • Ns. suvaitsevaisten maailma, jossa maahanmuuttajat ovat terrorismin uhreja,
  • ja omaehtoisesti mm. somesta ja ulkomaisista julkaisuista tietonsa hakevien maailmankuva jossa maahantulijat ovat itse terrorismin uhka.





Tilanteen tekee vieläkin pahemmaksi se, että po. ryhmittymät eivät ymmärrä toistensa kieltä. Varsin monelle suomalaisellekin vaatimus Dublinin sopimuksen noudattamisesta turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa merkitsee samaa kuin ”rasismi”, so. jonkin ihmisryhmän ihmisyyden kieltäminen.

Valitettavasti em. ”suvaitsevainen” hybris on herättänyt itselleen kaltaistaan vasta-ääriajattelua toisella laidalla: Ainoa vastaus laittomaan maahantunkeutumiseen on joidenkin mielestä rasismi. Tähän on päädytty koska molempien leirien käsitykset vastapuolesta eivät perustu tämän todellisiin sanomisiin, vaan oman doktriinin määritelmään siitä, mitä vastapuoli ajattelee. ”Jos se muuta väittää niin se valehtelee.”

Kansan kahtiajakautuminen toisiaan ymmärtämättömiin mielipideryhmiin on ongelma sinänsä, ja yhteiskuntaa epästabiloiva tekijä.

Viime joulukuusta alkaen Suomen viranomaiset ovat turvanneet eräitä tapahtumia järein ajoestein ja näkymättömin turvatoimin. Helsinki-Vantaan lentoasemalla on sarjatuliaseet jo nähty poliisien käsissä. Turvallisuutemme hyväksi siis tehdään asioita, mutta mekin voimme tehdä jotakin: Me voimme lopettaa keskustelemattomuuden ”suvakkien” ja ”rajakkien” välillä, ja tutustua toistemme todellisiin ajatuksiin, ja siten poistaa itse aiheuttamamme epävakautta lisäävän tekijän. Sen jälkeen voisimme päästä etsimään muihin ongelmiin ratkaisuja rationaalisessa keskustelussa.

Patric Calvarin valiokuntapuheesta suomeksi.
BBC 26.08.2014.
BBC 19.06.2017.



5 thoughts on “Abu Hamzan varjo Finsbury Parkin moskeijan yllä

  • 19.6.2017 at 13:26
    Permalink

    Tätä minä vähän ihmettelen että kun valkoinen mies ajaa muslimien yli niin se on välittömästi terroriteko ja pääministeri kutsuu hätäkokouksen koolle. Mutta kun muslimit ajavat useastai ihmisten päälle, puukottavat, räjyttelevät ihmisiä ja myrkyttävät kaasulla sekä katkovat kauloja, niin se ei ole terrorismia. Eikä sen vuoksi kutsuta koolle mitään porukkaa vaan annetaan lehdistötiedote jossa kerrotaan että asiaa tutkitaan mutta kansalla ei ole syytä huoleen.

    Onko siinä joku syntyperä ero vai mikä tekee toisesta teosta terrorismin ja toisesta ei?

  • 19.6.2017 at 15:59
    Permalink

    ” Me voimme lopettaa keskustelemattomuuden ”suvakkien” ja ”rajakkien” välillä, ja tutustua toistemme todellisiin ajatuksiin, ja siten poistaa itse aiheuttamamme epävakautta lisäävän tekijän.”

    Me voisimme kertoa suvakeille – jos siihen RIITTÄVÄSSSÄ LAAJUUDESSA annettaisiin mahdollisuus – mikä on Kalergi-suunnitelma ja minkä tahon käskyttäminä EU-diktatuurin ostamista EUnukeista koostetut maanpetturihallitukset sitä soveltavat ja myös, että Euroopan Unionin aloitteesta solmittu vuoden 1995 Barcelonan sopimus antaa 9 muslimimaan asukkaille vapaan pääsyn EU-diktatuuriin alistettuihin maihin.