Näkökulma: Teleyhtiöt rahastavat pakkodatalla

Vaikka minulla on älypuhelin, en tarvitse matkapuhelinliittymääni datasiirtoa ollenkaan. Puhelin on minulle väline, jolla voi soittaa ja vastaanottaa puheluita, ja joskus harvoin kirjoittaa tekstiviestejä. Puhelin toimii minulle myös kellona, herätyskellona ja kamerana. Joskus kytken puhelimeni autoni äänentoistojärjestelmään ja kuuntelen puhelimeni muistikortille tallennettuja musiikkikappaleita.

Mikään näistä käyttötarkoituksista ei tarvitse datasiirtoa. Nakkisormisena miehenä pidän mielelläni puhelimet ja tietokoneet erillään. On raivostuttavaa näpelöidä puhelimen pientä kosketusnäyttöä, kun yksi painallus tuottaa kolme eri kirjainta tai osuu aina väärään paikkaan.

Siksi minulla onkin nettisurffausta ja sovellusten käyttöä varten pöytätietokone, läppäri ja tabletti. Jos minulla on joskus pakottava tarve päästä puhelimella nettiin, kotona se hoituu kätevästi WiFin kautta. Nykyään ilmaisia WiFi-verkkoja on käytettävissä melkein missä tahansa kauppaliikkeissä ja yrityksissä, joten kodin ulkopuolellakin puhelimen nettikäyttö onnistuu tarvittaessa ilman puhelinliittymän omaa dataa.

Vielä vuosi sitten minulla oli dna:n liittymä, jonka liittymän kuukausimaksu oli vaivaiset 67 senttiä. Puhelut ja tekstiviestit laskutettiin käytön mukaan siihen päälle, ja tämä oli minulle sopiva ratkaisu. Sitten dna ilmoitti, että liittymätyyppini lakkautetaan, ja tilalle tarjottiin noin kymmenen euron hintaista liittymää, johon kuului  onnettoman hidas 256 kbit/s datasiirto.

Ajattelin, että jos siitä datasiirrosta on kerran pakko maksaa, niin voisihan sitä nettiä sitten joskus puhelimella käyttääkin, mutta liittymän nopeus on käyttökelvottoman hidas. Vaikka nettiä tarvitsisi harvoin, olisi se vähäinenkin surffailu paljon mukavampaa tehdä kunnon nopeudella, vaikka sitten rajoitetulla datakäytön määrällä eli datakatolla varustettuna.

Niinpä aloin tähytä muiden operaattoreiden suuntaan. Koska Elisan/Saunalahden liittymät eivät kotonani kunnolla kuulu, oli Sonera (nykyinen Telia) ainoa vaihtoehto. Sekin oli jo poistanut halvat perusliittymät valikoimistaan, mutta tarjosi kuitenkin kohtuuhintaista Simppeli-nimistä liittymää, jossa liittymän käytöstä veloitetaan käytön mukaan ilman mitään naurettavia paketteja, ja joka viiden euron kuukausihintaan tarjoaa 2 gigaa 20 megan nopeudella toimivaa tiedonsiirtoa.

Vaikka hyppäys 67 sentin kuukausimaksusta viiteen euroon onkin prosentuaalisesti iso hyppäys, valitsin kyseisen liittymän, koska parempaakaan ei ollut tarjolla. Olen nyt vajaan vuoden käyttänyt kyseistä liittymää, ja useina kuukausina en ole käyttänyt puhelimella nettiä ollenkaan, joinain kuukausina olen käyttänyt tiedonsiirtoa vain muutaman hassun megatavun verran. Olen siis koko ajan maksanut käytännössä turhasta, sillä ilman noita muutamaa megaakin olisi vallan hyvin pärjännyt, käytin ne vain sen takia, että saisin maksamalleni rahalle edes jotain vastinetta.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Nyt tämäkin leikki loppuu, sillä Telia lähestyi minua tänään kirjeellä, jossa kerrotaan, että ”liittymätyyppejä yhdenmukaistetaan”. Käytännössä tämä on kiertoilmaus sille, että liittymäni lakkautetaan ja tilalle vaihdetaan lähes vastaava eri nimellä markkinoitava liittymä, jonka kuukausihinta on kaksinkertainen nykyiseen verrattuna.

Kymmenen euron kuukausihintaan ei kuitenkaan sisälly yhtään puhelimen käyttöä eli puheluita ja tekstareita, vaan se kymppi maksetaan käytännössä siitä datasiirrosta eli netin käytöstä, sekä mahdollisuudesta puhua Euroopassa samaan hintaan kuin Suomessa. Tätä roaming-mahdollisuuttakaan en tarvitse, mutta se on nyt pakkonaitettu jokaiseen liittymään, tarvitsi sitä tai ei. Tämän perusteella voidaankin sitten veloittaa asiakkaalta muutama euro enemmän kuukausimaksua.

Tuo roaming-korotus muuten tuli myös kotimme kiinteänä nettiyhteytenä toimivaan 4G-liittymään, joka oli pakko ottaa sen takia, kun Sonera purki seudultamme kupariset lankapuhelinlinjat ilman ennakkoilmoitusta pois pari vuotta sitten, eikä rakentanutkaan tilalle valokuituyhteyttä, vaikka niin oli alunperin tarkoitus. 4G-modeemimme on kiinteästi kytketty kiinni katollamme olevaan ulkoantenniin, eikä se todellakaan liiku kotoamme mihinkään, varsinkaan ulkomaille. Ei sillä edes soiteta yhtään puhelua, mutta silti roaming-korotus koski sitäkin liittymää.

Joka tapauksessa maksan jatkossa matkapuhelinliittymäni kuukausimaksuina 120 euroa vuodessa pelkästään mahdollisuudesta soittaa ja vastaanottaa puheluita. Kaikki käyttö tietysti veloitetaan vielä erikseen siihen päälle. Yksikään teleoperaattori ei tarjoa enää liittymää, jossa olisi kohtuullinen kuukausimaksu ilman liittymään pakkokytkettyä kallista datasiirtoa. Operaattorit ilmeisesti olettavat, että kaikki Pihtiputaan vanhainkodissa asuvat mummotkin selaavat kihtiset sormet hikisenä Tinderiä minkä ehtivät.

Suomessa myydään vielä paljon puhelimia, jotka eivät ole älypuhelimia. Puhelinvalmistajat sen tajuavat, että kaikki eivät tarvitse tiedonsiirtoa puhelimeensa. Teleoperaattorit eivät sen sijaan halua tarjota liittymiä, jotka soveltuisivat pelkkään puhumiseen (peruspuhelimet ja pöytä-GSM-puhelimet), tai pelkkään nettikäyttöön (kodin kiinteät 4G-modeemit). Asiakkaita on helppo rahastaa turhilla ominaisuuksilla, joita he eivät tarvitse, kun ne pakkoliitetään liittymiin ja nostetaan hintaa.

Vielä reilu kymmen vuotta sitten teleoperaattorit kilpailivat hinnoilla, ja liittymän kylkiäisenä tarjottiin mittavia määriä ilmaista puheaikaa. Nyt ilmaiset puheajat ovat muisto vain, ja tilalle on tullut törkeä rahastus. Nykyään tilanne on se, että sadattuhannet suomalaiset maksavat turhasta. Kaikki eivät tarvitse datasiirtoa tai roaming-mahdollisuutta.

Kysykää vaikka siltä Pihtiputaan mummolta.