Näkökulma: Ibrahimin ja Elmirin huumeklaanit poliisin iskun kohteena Sydneyssä

Sydneyssä, Haagissa Hollannissa ja Dubaissa tapahtuneessa operaatiossa napattiin kiinni päätekijät pitkään toimineista huumeperheistä. Libanonilaistaustainen rikollisuus on Australiassa usein perhekeskeistä ja siten vaikeasti tutkittavaa. Nyt ongelmaan oli tartuttu riittävällä intensiteetillä, eikä yhtään liian aikaisin.

Sydneyläinen poliisi, Tim Priest, kertoo Quadrant Magazinessa 01/2004 etnisen huumekaupan tulosta kaupunkiinsa:

”Uskon, ettemme ole koskaan aiemmin nähneet samanlaista yhteiskunnallisen häiriön nopeaa ilmaantumista, kuin Lähi-Itä-taustaisen organisoidun rikollisuuden nousu Sydneyssä.

80-luvun alussa liityin nuorempana tutkijana vanhan CIB:in huumeosastoon. Muistan senkin tutkinnan Croydonissa, missä löysimme kokonaisen paunan heroiinia. Nyt ne ajat kuullostavat suorastaan idylliltä. Niin tai näin, se oli Beaker Valleyn heroiinia, erilaista kuin mikään heroiini mitä olin nähnyt. Nelos-heroiini Kaakkois-Aasian ”Kultaisesta kolmiosta” on miltei valkoista, melkein puhdasta diamorfiinia. Tämä heroiini oli lähes ruskeaa.

Heroiiniakin erikoisempia olivat talon asukkaat: He olivat äskettäin saapuneet Libanonista, ja siitä hetkestä alkaen, kun tunkeuduimme sisään tutkittavaan huoneistoon, jouduimme painimaan ja tappelemaan miespuolisten asukkaiden kanssa, samalla kun naiset ja lapset huusivat herjoja ja sylkivät päällemme. Tutkimus kesti asukkaiden häiriköinnin takia viisi kertaa pidemmän ajan, kuin mitä meiltä normaalisti kuluu tälläisiin ratsioihin.

Naiset kätkivät heroiinia vauvojen vaippoihin ja itseensäkin ja vastustivat uskonnollisin perustein naispoliisin yritystä tutkia heitä. Emme olleet koskaan törmänneet mihinkään vastaavaan.

Kuten oli siihen aikaan tapana, me pidätimme jokaisen aikuisen ja teini-ikäisen joka vastusti tutkimusta. Kun juttu tuli oikeuteen, siellä oli lainopillinen avustaja kuten asiaan kuuluukin. Tämä julistikin nämä ihmiset viattomiksi julkisen järjestyksen häiritsemiseen ja poliisin vastustamiseen, koska he ovat juuri tulleet maasta mistä ihmisillä on historiallisia syitä vihata poliisia, eivätkä he osaa kommunikoida, eikä poliisi ollut toteuttanut tutkimusmääräystä tehdä huumeratsia heidän asunnossaan muslimi-asukkaille soveliaalla tavalla.”

Kätkeytyen etnis-uskonnollisen koskemattomuutensa taakse, ja käyttäen taidokkaasti poliitikkojen hyväuskoisuutta ja herkkänahkaisuutta ”syrjintä”-huudon edessä libanonilaistaustaiset huumeperheet saattoivat saada työrauhan po. rikollisuussektorin valtaamiseen ja myös markkinoidensa laajentamiseen aussinuorison keskuuteen.

Nyt sitten poliisi iski: Kaksi merkittävää, pitkäaikaista kansainvälisiä yhteyksiä hyödyntänyttä rikollisperhettä, Elmirit ja Ibrahimit, jotka kontrolloivat suurinta osaa Sydneyn huumekaupasta, tehtiin vaarattomiksi pidättämällä 14 henkilöä, joukossa  kolme merkittävintä Ibrahimin perheen jäsentä.

John Ibrahim, -Kings Cross Nightclubin omistaja, Michael Ibrahim, Fadi Ibrahim, Steven Fawaz Elmiri, Haykan Arifi ja Mustapha Dibi saivat katsella maailmaa kaltereiden ikävämmältä puolelta.

Samanaikaisissa ratsioissa Sydneyssä poliisi tarkasti 28 kohdetta, myös John Ibrahimille kuuluvia parempien kaupunginosien asuntoja, ja pidätti hänen poikansa Daniel Ibrahimin ja yhdeksän muuta. Hollannissa poliisi otti kiinni vielä kaksi epäiltyä samaan tutkimukseen liittyen.

Isku kohdistui kahteen rikollisklaaniin, joiden yhdistävänä kontaktina arvellaan olleen Michael Ibrahimin.

Pidätykset olivat lähes kaksivuotisen tutkimuksen tuloksia,  Operation Veyder:n. Operaatiossa saatiin poliisin haltuun 1,8 tonnia ekstaasia(!), 136 kiloa kokaiinia, 15 kiloa ”jäätä” ja 5,5 miljoonan dollarin edestä käteistä otettiin takavarikkoon. Huumeiden arvellaan olleen tarkoitettu Sydneyssä markkinoitaviksi.

Dubaissa tehdyt pidätykset olivat läpimurto sinänsä, sillä Australian rikollisverkostot ovat pitkään pitäneet Persianlahden valtiota turvallisina itselleen ja piilotelleet siellä lainvalvojia.

”Australian rikollisten syndikaateilla oli käsitys, että he voivat toimia tietyissä maissa ja olla Australian lainvalvonnan ulottumattomissa”, Neil Gaughan AFP:sta kertoi lehdelle. ”Tämä on hyvin selkeä viesti, että Dubain ja Arabiemiirikuntien kaltaiset valtiot toimivat yhteistyössä, jotta nämä ihmiset saatetaan oikeuden eteen. Tämä on toinen esimerkki australialaisista lainvalvonnasta yli kulttuurirajojen.”

Elmir ja hänen kumppaniensa Arif ja Dib muodostivat toisen rikollisketjun. Toisten uskotaan sekaantuneen pahamaineiseen Ahmad-perheeseen. Ahmad ”Rock” Ahmad  pidätettiin Sydneyssä tiistaina.

Elmirit ja Ahmadit ovat olleet mukana väkivaltaisissa välikohtauksissa yli vuoden ajan, joissa on kuollut neljä henkilöä, mukaan lukien Rock Ahmadin veli Walid ”Wally” Ahmad.  Tämä tapahtui Bankstown Centrossa huhtikuussa 2016.

Michael Ibrahimia tullaan syyttämään useista rikoksista, mukaanlukien huumeiden levittäminen ja rahanpesu. Poliisi on pyytänyt Dubaita luovuttamaan hänet, hänen veljensä Fadin sekä Elmirin, Arifin ja Dibin. Michael Ibrahim oli päästetty vankilasta vuonna 2014. Hän oli istunut yli kuusi vuotta Robin Nassour:n, Fat Pizzacomedian George Nassourin veljen, taposta.

Hänen vapauduttuaan Michael Ibrahim oli matkustanut useita kertoja Dubaihiin. Näiltä matkoilta hän jakeli valokuvia, joissa istui liikemiesluokassa lentokoneessa. Näyttää siltä, että hän oli rakennellut suhteita Dubain suuntaan jo istuessaan tuomiotaan. Nyt hänellä on edessä elinkautinen.

Elmir pakeni Sydneystä, kun hänen veljensä tapettiin tulitaistelussa Ahmadin perheen kanssa Shootoutissa Condell Parkissa. Hänen uskotaan asuneen sen jälkeen Dubaissa. Elmirillä oli yhteyksiä Arifiin ja tämän kautta Hakan Ayikiin ja Dibiin. ”Fairy” Dib vapautettiin vankilasta vuonna 2016, kun hänen tuomionsa koulupoika Edward Lee:n tappamisesta oli kumottu korkeimmassa oikeudessa.

Dib oli osa pahamaineista Telopea Streetin -jengiä (myös Tim Priestin artikkelissa), joka teki tuhoa lounaisissa esikaupungeissa 1990-luvun lopulla.

Sydneyssä pidätettiin heidän kumppaninsa ja Lone Wolf -bikie Hassan ”Faks” Fakhreddine. Hänet oli vapautettu Lithgowin vankilasta vuonna 2011, kun hän oli istumassa kahdeksaa vuotta heroiinin jakelurenkaan johtamisesta Etelä-Sydneyssä.

Stuff.com.nz 08.08.2017: Sydney police raids target notorious underworld figures. 
Herald Sun 08.08.2017: Ibrahim family targeted in Sydney raids.

Kuten huomaamme, kaikki huumeidenvälitys-ketjuissa jossain asemissa olleet ovat taustoiltaan etnisiä, ja useat lähisukulaisia keskenään.

Niin mikä tekee Sydneyn kokemukset merkittäviksi suomalaisille ja eurooppalaisille? Sydney, jossa ongelmat alkoivat kehittyä hallitsemattomiksi Libanonista tulleiden maahanmuuttajien kotoutuessa paikalliseen alamaailmaan ja lähes syrjäyttäessä kaikki muut jengit, lukuunottamatta kiinalaisia näiden omilla reviireillä, ja samanaikaisen poliisijohdon politisoitumisen seurauksena, olisi ollut varoittava esimerkki Euroopalle, jos Tim Priestin jo yli vuosikymmen sitten kirjoittamat huomiot olisi luettu ja ymmärretty.

Hyväuskoinen maahanmuuttajien vastaanottaminen, kieltäytyen kuuntelemasta kotoutumishaluisten ja työteliäiden maahanmuuttajien Suomenkin viranomaisille antamia varoituksia, altistaa ongelmien kasvulle. Toinen ausseissa jo nähty virhe oli poliitikkoja miellyttämään pyrkivien #seurustelupoliisien nousu vaikuttaviin virkoihin: On selvää, ettei henkilöllä, joka luo ammatillista uskottavuuttaan mm. matkustelemalla pitkin maailmaa pilkkimässä valheellisia esimerkkejä ”onnistuneesta kotouttamisesta”, ole muuta annettavaa poiisitoimelle, kuin tulevan katastrofin nopeuttaminen.

Ulkomaalaistaustaisten henkilöiden rekrytoiminen poliisiin saattaa kuullostaa paljonpuhuttua kotouttamista edistävältä, mutta kun henkilöitä värvätään sellaisesta maasta tulleista, jossa valtiolliset henkilörekisterit ovat olleet sukupolven ajan lähinnä viihdelukemistoa, menetetään yleisön luottamus järjestysvoimiin ja ehkä myös ihmishenkiä kuten Minnesotassa onkin jo tapahtunut.

Nähtäväksi jää, tuliko Sydneyn sinänsä erinomainen poliisioperaatio liian myöhään. Etninen rikollisuus saattaa olla yhteiskunnassa jo liian syvällä. Sehän pyrkii kietoutumaan poliittisiin rakenteisiin ja hankkimaan sitä kautta immuniteettia viranomaisten mahdollisille vastatoimille.

Ruotsin ”no go zone” -ilmiö, jonka sikäläinen poliisi on virallisesti myöntänyt tosiasiaksi, on myös kytköksissä jengirikollisuuteen ja huumekauppaan: Eräs tärkeä tuntomerkki alueen tai korttelin irtautumisesta viranomaiskontrollista onkin avoin huumekauppa kaduilla. Huumekaupan näkyminen merkitsee myös että näkymättömissä on mahtavia rahavirtoja, joilla ostetaan yrityksiä, poliiseja ja poliitikoita.

Tästä kaikesta voi kehkeytyä ilmiö, joka voi häiritä jopa yhteiskuntarauhaa ja valtion valtamonopolia. Näistä syistä Sydneyn operaatio huumeperheitä vastaan ja Rio de Janeiron äskettäinen kahden tärkeimmän narko-kaupunginosan stormaaminen tuhansien sotilaiden ylläköllä. Näin ongelmia siis hoidellaan maailmassa. Samaan aikaan Ruotsissa on annettu vähintään 55:n lähiön muodostua etnisiksi eriöiksi, joissa Ruotsin lakia ei kunnioiteta ja ruotsalaisten viranomaisen toiminta on jo nyt osittain estynyt.

Suomessa poliisijohdon virkoja täytetään yhä niillä, jotka puhuvat sitä mitä poliitikot haluavat kuulla, ja joiden ajatukset tunnistaa Tim Priestin kritiikistä korruptiopoliisipäällikkö Peter Ryania kohtaan. Onko pakko mennä aina vaikeimman kautta?

Vanha video John Ibrahimista: