Kanarian kadonneet guanchit olivat vaaleita eurooppalaisia.

Kanarialla lomailleille suomalaisille ei aina avaudu, että saaria ovat asuttaneet ihmiset, jotka muistuttivat enemmän meikäläisiä, kuin pieniä tummia espanjalaisia. Seuraavassa katsaus Kanarian esihistoriaan.

Tunkeutuessaan Kanarialle 1400-luvulla, espanjalaiset kohtasivat ”kivikautista” väkeä, jotka olivat punatukkaisia, vaaleaihoisia ja puhuivat tuntematonta kieltä, kunnioittivat Jumalatarta mikä takapajuisille kastilialaisille oli kauhistus, rakensivat pyramideja eivätkä tunteneet metalliaseita. Siitä huolimatta näiden guanchien tuhoaminen ja maiden ryöstäminen onnistui vasta 100 vuoden veristen sotien jälkeen. Tämän päivän kanarialaisessa nuorisossa on herännyt kiinnostus etsiä omia juuria guanchi-perinteestä. Esi-kristillisenä aikana vapaina eläneillä guancheilla saattaakin olla jotain sanottavaa nykyajan ihmisillekin. Heidän kauttaan tarkentuu myös kuva kivikauden Euroopan elämänmuodosta, sillä he elivät vielä 1400-luvulla kivikautta, ja olivat eurooppalaisia.

Kanarian alkuperäiset asukkaat

Kanarian saaret ovat suomalaisille tutuin ja perinteellisin lomakohde. Valitettavasti monet turistit eivät edes tiedä missä meressä ko. saaret sijaitsevat, kun sinne mennään lentokoneella, vaan luulevat olevansa Välimerellä. Lomakohteen historian ja kulttuurin ymmärtämiseen lienee siis pitkä matka, mutta yritetään.

Kanarian alkuperäisten asukkaiden nimitys, guanche, tulee heimonimestä Teneriffan saarelta: ”Guan Chenech”, – Chenech:n väki. Itse saaren nimi, Ten-er-efez, tarkoittaa valkeata vuorta. Guanchien alkuperä on ”hämärän peitossa”, kuten sanotaan silloin kun jonkin asian selvittämisen odotetaan muuttavan vakiintuneita totuuksia. Myös ”Atalantista” tms. ihmepaikkaa on tarjottu kanarialaisten alkukodiksi, mutta antlantiaaniset visiot eivät ole tarpeen guanchi-kansan ja -kulttuurin tarkastelussa. Ihmeitä löytyy ilman ufo-juttujakin, kuten otsikkokuvan pyramidi.

Güimarin pyramidit Teneriffalla selitetään joskus yliluonnollisten voimien tms. töiksi, mutta niissä ei ole mitään, mitä neoliittiset eurooppalaiset eivät olisi harrastaneet mannermaalla, Baleaareilla tai Brittein-saarilla. Euroopan tunnetuin pyramidikumpu on Sillbury Hill, mutta samanlaisista maakumpu -temppelikorokkeista on tietoja mm. Saksasta. Manner-Euroopassa neoliittiset pyramidi-kummut joutuivat varhais-keskiajalla yleensä jonkinlaisten ritarilinnojen rakenteiksi, ja jäljet 5000 -3000:n vuoden takaisesta rakennustyöstä hävisivät. Kanarialla neoliittisten eurooppalaisten elämäntavan ja kulttuurin kanssa hyvin samankaltaisesta kansasta meidät erottaa vain 400 vuotta.

Guanchien puhutusta kielestä on jäänyt jäljelle joitakin sanoja ja kirjoituksia. Kieli kuuluu afroaasialaiseen kieliryhmään (seemiläiset, haamilaiset), ja berberikielten kanssa samaan osastoon. Nykyisillä berbereillä, kabyleillä Algeriassa ja Saharan tuaregeilla, on yhä keskuudessaan sinisilmäisiä ja vaaleatukkaisia vanhojen rotupiirteiden edustajia.

Mesoliittisella kivikaudella Gibraltarin yli muutti luoteiseen Eurooppaan mm- Tardenosien-kulttuurina tunnettuja pienriistanmetsästäjiä, jotka ottivat haltuunsa paleoliittisen ajan  väestön (=myös suomalaisten esivanhemmat) jättämät alueet viimeksimaittujen siirtyessä pohjoiseen heidän hyödyntämänsä riista-faunan perässä. Mesoliittinen väestö, jonka mukana lienee tullut franco-cantabrialainen l. vasconinen kieliryhmä (baskit), levittäytyi sittemmin Skotlantiin asti. Tämä kansainvaellus selittäisi kanarialaisten ja mm. irlantilaisten ulkonäölliset yhtäläisyydet, joista oheinen muumio on mykkänä todisteena.

Guanchit olivat siis viimeinen osa siitä kulttuuripiiristä, johon kuuluivat Euroopan megaliittien ja Maltan temppelien rakentajat. Megaliittikulttuuri ulottui Orkneyltä Tunisiaan ja Maltan saarelle. Ennen indoeurooppalaisten ja seemiläisten kielten leviämistä näille alueille, neoliittisen kauden kansat puhuivat suomensukuista (pohjoisessa), franco-cantabrialaisia (lännessä) ja berberi/iberi-kieliä (etelässä).

Koko länsimaisessa kulttuurissamme on nyt käynnissä prosessi, johon liittyy ryhmäidentiteetin hakeminen omista etnisistä juurista. Tämä on johtanut uuteen kiinnostukseen myös ”kadonneita” kansoja kohtaan. Saksassa toimii muinais-preussin kielen elvyttämiseen pyrkivä liike, ja nuoret kanarialaiset ovat löytäneet omat juurensa guancheissa, jotka virallinen Espanja oli toivottanut ikuiseen kadotukseen. Guanchi-perinteen renesanssia ei estä edes espanjalaisten viranomaisten suorittama tieteellisten konferenssien häirintä.

Guanchit palsamoivat vainajansa ja kätkivät heidät luoliin. Säilyneet muumiot kertovat guanchien olleen länsi- ja pohjois-eurooppalaisten oloisia. Punaiset hiukset herättivät jo ensimmäisten saarille saapuneiden ”nykyaikaisten” merenkulkijoiden huomiota.

Oman kansallisen identiteetin hakeminen kivikaudesta ei ole sen ihmeellisempää kuin historiankuvan rakentaminen kuninkaiden ja kreivien tekosten varaan. Kanarialaisten, -ja suomalaistenkin, tapauksessa nämä populaarikulttuurin historiankuvaa hallitsevat komeljanttarit ovat vierasta ja tilapäistä roinaa, jota tulee ja menee.

Kanarialla elettiin ennen ”sivistyksen” tuloa luonnonoloiltaan ihanteellisessa ympäristössä, jossa mitään mikä puuttui, ei tarvittu. Uskonto ei pelotellut eikä syyllistänyt ihmisiä, kuten vierasperäisestä monoteismista kärsivällä mannermaalla.

Sivilisaation kannalta nämä neoliittisen Euroopan mielenlaadun säilyttäneet ihmiset olivat toivottomia tapauksia: Yltäkylläisessä omaisuudettomuudessaan he olivat kehnoja markkinoinnin kohteita, eikä heidän syyllistämätön uskontonsa tehnyt heistä kyllin patoutuneita tappamaan tuntemattomia ihmisiä upseerin käskystä, tai kiduttamaan lähimmäistä inkvisiittorin pään nyökkäyksestä, kuten ”korkeakulttuurin” parissa elävillä espanjalaisilla oli tapana.

Siksipä tämä kiusallinen tahra pitikin pyyhkäistä kartalta, ennenkuin näiden ”villien” esimerkki saa seuraajia. Espanjalaisten hidalgojen oli myös mahdotonta sietää ”ryysyläisiä”, jotka eivät omistaneet muuta kuin puusauvan, vuohen taljan ja risumajan, mutta silti puhuttelivat heitä kuin vertaisiaan. Nämä vaaralliset individualistit oli tuhottava.

Guanchien kieli

Guanchi-kansan alkuperää pohdittaessa tärkein kysymys on kieli. Kielitiede luokittelee guanchen afroaasialaiseen kieliryhmään, johon kuuluvat mm. seemiläiset ja haamilaiset kielet, mutta toisenkinlaisia hahmotuksia on esitetty. Näihin emme voi tässä yhteydessä ottaa kantaa, mutta osoitettu yhteys Dravida-kieliin on kiinnostava ilman kielisukulaisuuttakin. Seuraavat yhteydet perustuvat dravida-kielten osalta T. Burrow:n ja M. B. Emeneau:n ”A Dravidian Etymological Dictionary” -opukseen. (Oxford, 1984)

Niillä tiedoilla, mitä meillä nyt on käytettävissä, ei voida ottaa kantaa kiistan guanchen kuulumisesta afroaasialaiseen tai dravidalaiseen kieliperheeseen, vaikka dravidalainen vaikutus on kuitenkin hyvin ilmeinen. Monet guanchen sanathan ovat suorastaan espanjalaisittain translitteroitua dravidaa. Tämän tarkastelun kannalta ei ole kuitenkaan niin oleellista, ovatko dravidalaiset sanat guanchessa alkuperäisiä vai lainoja.

Mielenkiintoista on, että dravida(laina)-sanat ovat yhteiskunnallisen elämän ja elinkeinotoiminnan kannalta keskeisimmillä sektoreilla: Hallinnossa, (pien)karjanhoidossa, viljelykasveissa, aseissa ja uskonnossa. Keskeisimpien paikannimien dravidalaisuus viittaa siihen, että ko. sanastoa käyttänyt kansa asutti Kanarian saaret ensimmäisenä.

Guanchien on täytynyt hallita nämä asiat, maanviljelys etc, ja käyttää dravidalaisia sanoja jo ennen saarille tuloaan. Berberikieli on voitu omaksua myöhemminkin, normaalin kanssakäymisen ja alkuperäiseen yhteisöön sulautuneiden maahanmuuttajien vaikutuksesta, ellei se ole tapahtunut jo mantereella. Berberien asuttamille saarille tullut dravidalainen laivasto tms. ei olisi pystynyt nimeämään em. maastokohteita uudelleen.

Dravida on yksi vanhimmista tunnetuista sivistyskielistä. Mm. Indus-kulttuurin hieroglyfit on kirjoitettu dravidakielellä, kuten suomalainen tutkija Asko Parpola on osoittanut. Mesopotamian jokilaakson kolmas joki virtasi elamilaisten mailla, jotka olivat dravidoita, kuten ilmeisesti Sumeriankin alkuperäiset asukkaat. Itse sumerilaisethan tulivat sinne Zagros-vuorilta. Dravidat ovat siis olleet läsnä maailman vanhimpien korkeakulttuurien syntyessä.

Jos Kanarialla on ollut dravida-yhteys, se koskee myös läntistä Välimerta, ja mm. Kreetaa. Minolaisen kulttuurin luoneesta väestöstä ei tiedetä muuta kuin, että heidän lineaari-A -kirjoituksensa ei ole indoeurooppalaista kieltä, ja että heidän ulkonäkönsä viittaa Kaukasiaan tai esim. albaaneihin, mutta ei Lähi-Idän nykyiseen väkeen.

Uralilaisten, altailaisten, baskien, sumerien,etruskien, berberien ja dravidakielten keskinäisistä suhteista vaikutuksista toisiinsa kinastellaan säännöllisesti, ja ehkä saamme tulevaisuudessa niistä uusia tietoja. Nykyaikaisessa kielihistorian tutkimuksessa ei oleteta enää simppeleitä ”kieli-sukupuita”, joissa kielet kasvavat toisistaan kuin haarautuvat oksat. Jonkin kielimuodon jakautuminen kahteen erisuuntaan kehittyvään tytärkieleen on uudemman käsityksen mukaan yleensä seurausta myös ulkopuolisista vaikutteista. Esim: Varhaiskantasuomi + kantabaltti => myöhäis(keski)kantasuomi, ja varhaiskantasuomi ilman balttia => kantasaame. Jne.

Samoin esim. germaaniset kielet ovat eronneet indoeurooppalaisesta kantakielestä Euroopassa puhuttujen kielten vaikutettua Keski-Euroopassa puhuttuun IE-kieleen. Nykyiset kielet ovat siis useamman kuin yhden komponentin tulosta. Guanchekin voi olla dravidalaisvaikutteinen (vanhempi elementti) berberikieli. Jäämme odottamaan tarkempia tuloksia.

Guanche ei siis kielenä ole mikään kummajainen tai ”arvoitus”, eikä dravida-yhteyden ymmärtämistä varten tarvitse olettaa vimana-lentoaluksia tai uponnutta Atlantista. Thor Heyerdahlin hypoteesi esihistoriallisesta kivikauden merikulttuurista, joka aurinkoa palvoen rakensi pyramideja Malediiveille, Mesopotamiaan, Teneriffaan, Mexicoon, Peruun, Marquesas-saarille, Tahitille ja Tongalle, saa tästä kieliyhteydestä lisäpotkua, mutta tiedossaolevien asioiden selittäminen ei toistaiseksi edellytä niin pitkälle meneviä oletuksia.

Guanchien ”arvoitus” lyhyesti:

Mesoliittisella kivikaudella tietyt kansat asuttivat Pohjois-Afrikan Atlas-maita ja läntistä Eurooppaa Irlantiin asti. Neoliittisella kivikaudella nämä ei-indoeurooppalaiset kansat muodostivat megaliittikultuurin keskeisimmän väestön.

He puhuivat baskin-sukuisia-, berberi-kieliä ja Ranska-Skotlanti -linjalla ennen baskeja puhuttua kieltä (pikti-kieli?). He saivat (neoliittisella kaudella?) kulttuuri- ja kielivaikutteita Välimeren piirissä liikkuneilta kansoilta, joihin kuului (?) Mesopotamian Elamista tms. tulleet dravidakieliset kauppateiden kulkijat.

Indoeurooppalaisten paimentolaisten tunkiessa Kaspian portista sivistyksen pariin, -ja tuhotessa sivistyksen ohimennen, ja seemiläisten tunkiessa sumerilais-elamilaisen Mesopamian kaupunkivaltioiden alueelle, Euroopan ja Välimeren maailman neoliittinen kansojen kartta hajosi. Neoliittisten maanviljelijöiden ei-nomadinen elämänmuoto jatkui vielä periferioissa ja eräillä saarilla. Kreeta tuhoutui vasta 1400 eKr., Baleaarit ja Sardinia foinikialaisten ekspansioon, Iberia jäi kelttien ja roomalaisten jalkoihin, ja Kanarian vuoro tuli 1400-luvulla jKr..

Kanarian guanchit eivät ole siis mitään ihmeolentoja toisilta planeetoilta. He olivat vain samanlaisia kuin kaikki eurooppalaiset ennen suurta murrosta. Heidän yksinäisen vapautensa mukana katosi vanha uskonto ja elämäntapa. Kahdella eurooppalaisella kansalla on vielä nykyisinkin alkuperäinen kieli, baskeilla ja sillä toisella.

Saaren pää-kuningas, Taoron suuri mencey Bencomo päätti ryhtyä vastarintaan, ja sai puolelleen Dauten, Icoden, Tacoronten ja Teguesten menceyt. Nämä valtiot olivat saaren rikkaimmat ja tiheimmin asutut. Ilmeisesti perinteinen viinalla ja raamatulla horjuttaminen oli kohdistettu saaren heikoimpaan ja köyhimpään osaan tarkoituksellisesti. Nyt maahanmuuttajat katsoivat asemansa niin vahvaksi, että saattoivat näyttää todelliset aikomuksensa, ja ottaa vallan käsiinsä.
Vihollinen eteni saaren läpi Agueren laaksoa seuraten, ja saavutti pohjoisrannan. Väki oli kadonnut kuin maan nielemänä Adelantado de Lugon joukon edestä. Koska kastilialaiset eivät löytäneet mitään ryöstettävää, he suuntasivat kohti Taoroa, vastarinnan rikasta keskusta. De Lugo vei miehensä Acentejon, ”putoavien vesien”, kanjoniin ja siellä heitä kohtasi epäonni. Guanchit hyökkäsivät rinteiltä käsin heidän kimppuunsa, käyttäen kiviä ja keihäitä kastilialaisten nykyaikaisia arkebuuseja ja bombard-tykkejä vastaan, ja taistelivat lähes alastomina haarniskoituja vihollisia vastaan.

De Lugo kärsi täydellisen tappion menettäen 4/5-osaa miehistään kuolleina. Tälle paikalle syntyi myöhemmin kaupunki, joka sai nimen ”La Matanza de Acentejo”, ”Acentejon teurastus”. Rosvojoukon johtaja, de Lugo, pelastui täpärästi ja pakeni hädissään takaa-ajettuna laivoihinsa, ja purjehti Gran Canarialle. Sodan ensimmäinen näytös oli päättynyt 5-1 guanchien voittoon.

Kuvassa oikealla yhä saarilla osattavan guanchien keppitaistelun harjoittelua. Taustalla saarille tyypillinen traakkipuu.

Alonso Fernández de Lugo joutui myymään omaisuutensa saadakseen kokoon pääomat uuteen rosvoretkeen, ja 1496 hän yritti uudelleen. Maihinnousupaikka oli sama, Anãza. Hävitetty Santa Gruzin linnake rakennettiin uudelleen, ja hyökkäystien turvaamiseksi saaren sisäosiin rakennettiin toinenkin linnake: Gracia. Pian sen jälkeen guanchit ja hyökkääjät kohtasivat paikassa, jossa on nyt La Lagunan yliopisto, Agueren kentällä. Guanchit tekivät tuhoisan virheen ryhtymällä taisteluun avoimessa maastossa, jossa saarella ennennäkemätön ratsuväki tasoitti tilanteen kastilialaisten hyväksi. Tappiot olivat raskaat, ja jopa mencey Bencomo ja sigoñe, sotapäällikkö, Tinguaro kuolivat.

Guanchit yrittivät vielä pysäyttää hyökkääjät lähellä aikaisemman voittonsa tapahtumapaikkaa, mutta voimat eivät enää riittäneet. Tälle uudelle taistelupaikalle espanjalaiset perustivat myöhemmin kaupungin ”La Victoria de Acentejo”. Hyökkäys jatkui nyt kohti vastarinnan keskusta, rikasta Arautavan laaksoa (La Orotava). Kaatuneen Becomon poika, Bentor, oli valittu menceyksi, mutta tilanne oli katastrofaalinen. Espanjalaisten ”guanchien unitaudiksi” kutsuma epidemia oli levinnyt Taoroon, ja väkeä kuoli sadoittain. Vastarinnan jatkaminen oli mahdotonta, ja paikassa jossa nyt sijaitsee Los Realejosin kaupunki, guanchit tunnustivat virallisesti Kastilian vallan Teneriffan saarella. Joidenkin lähteiden mukaan espanjalaisten epäoikeudenmukaiset toimet aiheuttivat paikallista vastarintaa vielä monia vuosia.

Kristilliseen tapaansa espanjalaiset myivät valloitetun maan asukkaita orjiksi Euroopan orja-huutokaupoissa. Monet näistä myydyistä onnistuivat, kristinuskoon käännyttyään, hankkimaan itselleen vapauden ja paluun kotimaahansa vetoamalla Espanjan lakiin. Kruunu ratkaisi monissa tapauksissa asian heidän hyväkseen huolimatta de Lugon ym. kolonistien kiivaista vastalauseista. Rannikon guanchien elämä espanjalaistui ja kieli unohtui noin vuosisadassa, mutta ylängön paimenet saattoivat jatkaa pitkään perinteistä elämäänsä, mutta heidän täytyi varoa espanjalaisia, sillä heitä pidettiin Guanches alzadoseina, kapinallisina guancheina.

Keski-Atlantin vaaleaihoisten ja sinisilmäisten aboriginaalien, Guanchien, perintö ei ole kokonaan kadonnut. Hyvin monet nykypäivien saarelaiset katsovat polveutuvansa guancheista, ja muinaisen kulttuurin harrastus on kasvussa. Yleismaailmallinen omien etnisten juurien etsintä on ulottunut myös Kanarialle, ja kuka voi laskea sukunsa alkuperän näistä muinoin vapaista ja itsetietoisista saarelaisista, hänellä on sellaista mitä ei ole kaikilla. 

Guanche-valtioiden mencey-kuninkaiden patsaat seisovat nykyisin Teneriffan pääkaupungin rantabulevardilla. (yllä)

Virallinen versio Kanarian kristillistämisestä on kuin ritariromaaneista.
Todellisuutta ei voine Espanjan koululaisille kertoa.(alla)

Guanchien rakentamat pyramidit

Teneriffalla Kanarialla on mahdollisuus nähdä yhä porraspyramideja, joita saarten alkuperäiset asukkaat käyttivät juhliinsa ja uskonnollisiin menoihin. Pyramidit ja huolellisesti tehdyt laavakivimuurit muodostavat laajan pengerretyn alueen, joka on jäänyt kaupunkiasutuksen keskelle, mutta on pääosin entisellään. Näitä pyramideja nimitetään ”arvoituksiksi”, niinkuin sanonta kuuluu, sillä muinaiseurooppalaista alkuperäiskulttuuria ei yleensä ole tapana nähdä. Güimarin pyramideilla on myös mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä Atlantin taakse.

Güimarin temppelialueella on kuusi pyramidia, joita yhdistää toisiinsa terassien ja portaikkojen verkosto. Pyramidit ja muurit on suunnattu huomioonottaen auringon ja taivaankappaleiden sijainnit tiettyinä päivinä, eli rituaaleihin osallistunut guanchi-yhteisö on juhlistanut tällä paikalla vuoden tärkeitä päiviä ja kunnioittanut aurinkoa.

Pyramidien rakentaminen ja aurinko-kultti liittyvät toisiinsa myös muissa tunnetuissa kohteissa: Egyptissä, Perussa ja Malediiveilla.

Guanchien tähtitieteellisesti mitatulla ja suorakulmaisella juhlakentällä pidetyistä menoista ei ole tarkkaa kuvausta, mutta jotain voidaan päätellä samantapaisia kenttiä rakentaneiden polynesialaisten juhlista. Kun terassien ja pyramidien astronomisesta suuntaamisesta ja geometrisuudesta on pidetty tarkkaa huolta, kuten kuvista näkyy, itse juhliminenkin lienee ollut kurinalaista kaikessa iloisuudessaankin.

Tämän päivän Polynesiassa yhä esitetyt vanhat ryhmätanssit antavat osallistujalle hyvin tarkat puitteet, joissa toteuttaa itseään, ja koko suoritusta leimaa arvokkuus. Estradin sivulla suorassa rivissä istuvat muusikot katkaisevat hiljaisuuden seremoniamestarin täsmällisestä merkinannosta, ja tanssijoiden rivi liikkuu aukiolla tavalla, joka vakuuttaa ensikertalaisenkin katsojan siitä, että meno on toistettu täsmälleen samankaltaisena vuosisatoja ellei -tuhansia. Välittömyyttä ja iloisuutta ei silti näytä puuttuvan, vaikka kokonaisuuden kurinalaisuudesta ei jää epäilystä. Kuvaus on siis Polynesiasta, mutta se saattaa hyvinkin sopia Kanariallekin.

Tämä 1590-luvulta säilynyt akvarelli esittää pyramidialueen terassien erään käytön. Keihäin käyty
kaksintaistelu ratkaisi riidan tms. Ensimmäinen korokkeeltaan astunut ilmeisesti hävisi ottelun.

Rituaaliset taistelut ovat kuuluneet tapoihin eri puolilla maailmaa, kuten myös riitojen ratkaiseminen pyhitetyllä paikalla.

Pyramidia tarkasteleva pohjoismainen turisti saattaa olla enemmän muinaisten guanchien näköinen, kuin saarten nykyiset asukkaat?

Guimarin kivirakennukset säilyivät, koska niitä käytettiin tomaattien kuivaamiseen auringossa, ja pidettiin siksi kunnossa. Norjalainen tutkija Thor Heyerdahl sai tietää pyramideista paikallisen amatöörin lehtikirjoituksesta, ja onnistui laivanvarustaja Fred Olsenin tuella pelastamaan ne tuholta 1990 perustetun muinaismuisto-puiston nähtävyyksiksi. Viralliset tutkijat eivät sitä ennen olleet kiinnostuneita näistä kivirakennuksista, vaan ne oli jätetty huomiotta.

Barnenezin megaliittirakennus Bretagnessa, aivan Ranskan naapurissa, muistuttaa terassirakenteisena Güimarin pyramideja

Kanarian pyramidien rakenne viittaa sekä Atlantin taakse, että Euroopan megaliittikulttuuriin. Sen pohtimista, kummasta suunnasta ideat ovat tulleet, hedelmällisempää voi olla megaliittisen Euroopan kulttuurialueen hahmottaminen käsittämään ne seudut, joissa elettiin samalla tavalla ja uskottiin samoihin asioihin kuin ”Vanhassa Euroopassa”. Tässä tarkastelussa Välimeren molemmat rannat ja myös Kanaria kuuluvat samaan kokonaisuuteen. Muinaisten egyptiläisten kuvat Libyan asukkaista ovat kovin pohjoismaisen oloisia, kuten osa tämän päivän berbereistäkin ja guanchit sen perusteella mitä me heistä tiedämme.

Meitä suomalaisia luulisi kiinnostavan, että guanchen yhteys dravidakieliin, jotka siis ovat Indus-kulttuurin kieli, tuo jälleen kulttuurikehityksen alkuun ”aglunitoivan kielen”, eli puhetavan jossa erinäisiä asioita ilmaistaan sanoja taivuttamalla, kuten mm. suomessa.

Tässä eräs nykyaikainen näkemys kielten tarkistetusta sukulaisuudesta tai läheisyydestä. Guanchien dravida-yhteys kulkee kaiketi elamilaisten kautta, ja liittää heidät siihen erikoisten kielten ryppääseen, josta löytyy nykytiedoilla mm. elamiitit (Induskulttuuri, Mesopotamia), sumerilaiset (Mesopotamia), hurrilaiset (Anatolian korkeakulttuurin alku), penutian-kielet (=mayat ym.) ja etruskit joilta Rooma sai sivistyksensä. Nykytiedoilla näiden kielten pienin yhteinen nimittäjä on ei-indoeurooppalaisuus ja läsnäolo kulttuurien syntyprosessien tapahtumapaikoilla, mutta ehkä tulevaisuudessa tiedämme lisää? 

 Tahitin porraspyramidi oli hyvin samankaltainen Güimarin rakennusten kanssa. Tahitin vallanneet barbaarit
hävittivät sen 1900-luvulla. Tämä kuva  (alla) on vuodelta 1799, ja tekijäksi on merkitty Wilson. Oikealla pyramidi Teneriffalta, Orotavan laaksosta.