Mäntyöljyn EU-tuki biodieselin valmistukseen ei hyväksi metsätaloudelle, sanoo Metsäliitto

Pyrkimys uusiutuvan energian lisäämiseen liikenteen polttoaineissa tuottaa joskus kummallisuuksia, joiden mieltäminen osaksi energian kestävää ja ympäristöystävällistä tuottamista on ongelmallista. Metsä Groupin emoyhtiön Metsäliitto Osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Martti Asunta ottaa tänään (29.09.) kantaa EU-normiin, joka määrittelee #mäntyöljyn teollisuusjätteeksi, ja palkitsee EU-tuilla sen lisäämisen diesel-polttoaineeseen. ”Mitä enemmän niitä haetaan, sitä enemmän tulemme riippuvaisiksi EU:n päätöksenteosta. En usko metsänomistajien tätä haluavan.”

Asunta näkee tuotantotukien hakemisen metsäteollisuuteen lyhytnäköisenä toimintana.  ”Osuuskunnan hallinnon hyväksymän omistajastrategian mukaan sellaisiin hankkeisiin ei investoida, joiden kannattavuus on riippuvainen tuesta”, Asunta sanoi Maaseudun Tulevaisuudelle. Lausunnollaan hän viittasi Kemin biodiesel-jalostamoon, jota Metsä Group oli alussa valmistelemassa yhdessä Vapon kanssa.

”Me irtaannuimme hankkeesta, koska laskimme, että sitä ei saada kannattavaksi ilman tukia”, totesi Asunta. Nyt samansisältöistä projektia jatkaa Kemissä kiinalaisomisteinen Kaidi, joka ympäristölupa-anomuksensa mukaan käyttäisi vuodessa energiapuuta 2,8 miljoonaa kuutiometriä biodieselin ja biobensiinin valmistukseen. Tämän lisäksi jalostamo käyttäisi mäntyöljyä.

Metsäliitto usakoo, että Kaidin jalostamon toiminta aiheuttaisi hintavaikutuksia myös kuitupuuhun, mikä ei olisi ainakaaan eduksi Metsä Groupin tai muidenkaan investointihaluihin Pohjois-Suomeen.

Metsä Groupin investoinnit vuosina 2015–2017 olivat lähes kaksi miljardia euroa. 85 prosenttia tästä investoitiin Suomeen. ”Nämä kaikki ovat markkinaehtoisia hankkeita, joiden lisäys vuotuiseen puunkäyttöön on yli kuusi miljoonaa kuutiometriä.”

Energian tuottamiseen on  nykyisin tapana kohdistaa kaikenlaista tukitoimintaa, jonka kilpailua vääristävää vaikutusta harvoin otetaan julkiseen keskusteluun. Tuulienergian suhteen mm. on menetelty näin, ja tuloksena on yksityistä liiketoimintaa joka ei olisi markkinaehtoisesti kannattavaa. Samoin hakkuujätteen ja kantojen kuljetuttaminen voimaloiden polttoaineeksi olisi liiketaloudellisesti kannattamatonta ilman tukia.

Uusiutuvan materiaalin käyttö energiantuotannon kaikkein vaativimmalla alueella, liikenne-polttoaineessa, ei ilmeisesti tule olemaan yhtään ongelmattomampaa.

Asian edelleen mutkistamiseksi EU:ssa valmistellaan säännöstöä, red II -direktiiviä, joka kieltää puun korjaamisen turvemailta ja harvennuspuun, sahanpurun, höylänlastun ja mäntyöljyn käytön liikenteen polttoaineissa. Mäntyöljyasia on aiheuttanut ristiriitaa Metsä Groupin ja UPM:n välille. UPM:n Kaukaan tehtaat Lappeenrannassa valmistvat biodieseliä mäntyöljystä.

Kun toissavuotinen EU:n iluc-direktiivi määrittelee mäntyöljyn puunjalostuksen jätteeksi, se arvotetaan tuotteen biopolttoaine-velvoitetta laskettaessa kaksinkertaisesti. Asunta painottaa, että mäntyöljy on arvokas teollisuuden raaka-aine, eikä jäte jonka hävittäminen olisi ongelma. Direktiivin tulkinta on siten tuotantotukea, ja kilpailun vääristämistä. Uusiutuvaa energiaa koskeva valmisteillaoleva red II -direktiivi tulee myös ottamaan kantaa mäntyöljyyn, -mikä aiheuttaa erimielisyyttä Suomen metsäteollisuudessa.

Mäntyöljyn käyttöä moottoripolttoaineissa tutkittiin ja valmisteltiinkin Japanissa toisen maailmansodan aikana, mutta maaöljyn saatavuuden normalisoituessa sodan jälkeen hanke haudattiin. Suomessa puuta on käytetty pilkkeinä #puukaasun muodossa ajoneuvoliikenteessä (bensamoottoreissa) sotien aikana ja harrastuskäytössä sen jälkeen. EU:n direktiivi rajoittaa puukaasun käytön tieliikenteessä ennen 1.7.1987 (bensiinimoottorit) käyttöönotettuihin autoihin, ja em. valmisteilla oleva direktiivi ulottaa jätepuun käytön kiellon myös biopolttoaineisiin.

Kun markkinaehtoisen kilpailun suojeleminen sitä vääristäviltä tukitoimilta ja säännöstöiltä on ollut yksi EU:n pyhä sakramentti, jonka edestä on surutta avohakattu kotimarkkoiden ja paikallisen työllisyyden suojaamiseksi sukupolvien aikana kehittyneet rakenteet, EU-direktiivit näyttävätkin luoneen uusia ekotaloudellisia lokeroita, ja niihin rehoittavan aluskasvillisuuden.

Maaseudun Tulevaisuus tänään.