Rautakautinen siperialainen kivi-idoli muokattiin eurooppalaisesta aasialaiseksi
Ust-Taseyevskin kivi-idoli seisoo kolmen muun kivikuvan kanssa mäen harjanteella, 10 kilometrin päässä Pervomaiskin kylästä Krasnojarskin alueella, katsellen kohti kaakkoa, alas lehtoon, jossa sijaitsi muinainen seremonia- ja uhripaikka. Idoliryhmä ”löydettiin” tieteelle vuonna 1975, mutta nyt mikroskooppinen työstöjälkianalyysi ja arkeologiset tutkimukset ovat paljastaneet paljon uutta tietoa kohteesta.
Alueella on niin paljon rautamalmia, että lähteiden vesi on punaisenruskeaa. Paikallisten asukkaiden mukaan salamat lyövät jatkuvasti mäkeen, jolla kivikuvat seisovat, maaperän suuren rautapitoisuuden takia, ja kompassit osoittavat jopa kaksikymmentä astetta poispäin pohjoisesta. On mahdollista, että juuri näiden ominaisuuksien takia mäki ja sen edessä oleva lehto valikoituvat palvontapaikoiksi.
Pitkään tutkijoilla ei ollut tietoa rituaalilehdosta – he olivat tietoisia ainoastaan mäen päällä seisovasta Ust-Taseyevskin idolista. 80 -luvulla tutkijoille selvisi, että paikallisten asukkaiden mukaan mäen päällä oli kokonainen idoliryhmä, ja vihdoin 90 -luvun alussa arkeologi Yuri Grevtsov löysi myös uhrilehdon – vahingossa, kaaduttuaan kivikossa ja hänen kätensä osuessa sattumalta pronssitikarin kahvaan kivenkolossa.
Kivijumalten alapuolisesta lehdosta on löytynyt paljon esihistoriallista esineistöä: kivi-, luu- ja metallinuolenkärkiä, pronssipeilejä, haarniskoiden kappaleita ja niiden koristeita, veitsiä, kirveitä, riipuksia, heloja, eläinornamentiikkakoristeisia solkia, karhun- ja hirvenkallon fragmentteja, joissa näkyy jälkiä niiden rituaalisesta käsittelystä, sekä joitakin shamanistisia esineitä, kuten peuransarvista tehty kruunu. Kaikissa löydöissä on merkkejä tulesta.
Lehdossa on myös kivinen uhripöytä, jolla eläinuhrit ilmeisesti käsiteltiin. Luulöytöjen perusteella karhujen ruhoista leikattiin irti pää, käpälät ja alaleuka, ja kivien välissä suoritettiin joitakin rituaaleja. Osa lihasta valmistettiin uhriateriaksi, joka syötiin paikan päällä, mutta kallot ja käpälät poltettiin erillisessä maakuopassa. Näiden rituaalien jälkeen uhriksi tuodut esineet aseteltiin kivien välisiin rakoihin edellisten uhriesineiden päälle.
Mikroskooppinen työstöjälkitutkimus on osoittanut, että parhaiten säilyneen idolin piirteet olivat alunperin selkeästi kaukasialaiset, mutta noin tuhat vuotta myöhemmin sen piirteet hakattiin enemmän aasialaisen näköisiksi, kertoo arkeologi Yuri Grevtsov :silmien muotoa muutettiin kapemmaksi ja aavistuksen vinoksi, nenän harja madallettiin ja osa viiksistä ja parrasta hakattiin pois.
Kiven alkuperäinen veistäjä oli työssään paljon taitavampi ja huolellisempi, kuin siihen tuhat vuotta myöhemmin muutoksia tehnyt henkilö – alkuperäinen taiteilija vuoroin hakkasi ja kuumensi kiveä sitä muokaten, ja lopuksi hioi huolellisesti aikaansaamansa pinnat. Se, joka tuhat vuotta myöhemmin harrasti kosmeettista kirurgiaa kivijumalan kasvojen kimpussa puolestaan vain nakutti siitä kappaleita irti eikä viimeistellyt työtään laisinkaan.
Kivikuvan uudelleenmuotoilu, joka siis olisi tapahtunut noin 600 j.a.a. osuu ajankohdaltaan hyvin yhteen mongolidisen asutuksen alueelle levittäytymisen kanssa. Uudet asukkaat ilmeisesti muotoilivat vanhan jumalan muistuttamaan enemmän itseään, ja samalla nostivat sen palvontapaikan tärkeimmäksi kohteeksi. Alunperin suurin osa uhreista oli asteltu lintu-ihmistä esittävän idolin ja ”Vartijan” eteen, mutta myöhemmällä ajalla niitä aseteltiin Ust-Taseyevskin idolin ympärille.
Keitä olivat idolien alkuperäiset, piirteiltään ilmeisesti euripidiset veistäjät ja palvojat? Helpoin ehdotus, varsinkin venäläisten tutkijoiden kannalta, on tyrkyttää ehdolle kadonnutta kansaa, skyyttiläisiä, vaikka muinaisjäännöksessä on nähtävissä selkeä kulttuuriyhteys yhä olemassaolevien samojedikansojen – hantien ja mansien – kanssa, ja vaikka tiedämme etelä-samojedien asuttaneen aikoinaan myös Krasnojarskin seutua, kun taas skyyttiläiset eivät kulttuurisena arokansana juurikaan taigavyöhykkeessä viihtyneet. On siis enemmän kuin todennäköistä että venäläiset tutkijat ovat löytäneet kielisukulaistemme muinaisen pyhän paikan.
http://siberiantimes.com/other/others/features/f0264-siberias-stone-idols/