Karjalanpiirakalla on yhteys muinaiskanaanilaiseen uskontoon?

Meillä on tarkasteltavana hyvin laaja esihistorilliset juuret omaavien myyttien ja traditioiden kompleksi, johon liittyy myös kuolevien ja ylösnousevien Jumalan Poikien teema. ”Totisesti, Hän on ylösnoussut!” Nämä sanat kuullaan lukemattomia kertoja jokaisena pääsiäisenä, mutta kenelle ne on alunperin osoitettu?

Kuolevan ja ylösnousevan Jumalan Pojan teema oli hyvin merkitsevä varhaiselle maanviljelysyhteiskunnalle, kuten suomalaisille 7-5000 vuotta sitten, ja saman aikakauden ihmisille Lähi-Idässä.  Länsiseemiläisessä  monoteismia edeltäneessä uskonnossa esiintyikin jo paljon meille tuttua, ja maaperähän on sama jolta kristinuskokin ponnisti. Kanaanilainen esiheprealainen uskonto tiivistyy seuraavaan kertomukseen. Kertomus määrittää tärkeimpien jumaluuksien roolit ja tehtävät.

baal250Myytti Baalin kuolemasta ja ylösnousemuksesta lienee ollut muinaisille kanaanilaisille ja länsiseemiläisille samanlainen teema, kuin evankelisluterilaisille jouluevankeliumi tai pääsiäisen mysteeri. Se on lausuttu tai näytelty arvokkaissa tilaisuuksissa ja oikeana päivämääränä. Ensin näytelmän henkilöt:

  • El, jumalten kuningas; ”Isä Aika”, asuu vuorella kahden suuren joen lähteillä, epiteetti härkä,
  • Aserah l. Athirat, jumalten äiti, El:in puoliso, meren herratar, ”rakastaa lapsia”. Vetoaa ihmisten puolesta jumal-puolisoonsa.
  • Baal, (oikealla) hedelmällisyyden jumala (maskuliini), ratsastaa pilvillä. Vuodenaikojen allegoria, tuo mukanaan sateen, => elämän ylläpitäjä. Myös ukkosjumala.
  • Mot l. Mavet, kuoleman ja kuivuuden jumala (maskuliini). Pureskelee ihmiset ja jumalat, kun näiden on aika kuolla. Ilkeä ja pahantahtoinen koska Baal ei kutsunut tupaantuliaisiin. Hallitsee Manalaa.
  • Anat, soturineito, Baalin sisar/vaimo, joka pelastaa Baalin kuolemanjumalan käsistä. Feminiini sodan jumalatar, kuvataan joskus seisomassa polviaan myöten soturien veressä. Kuoleman kukistaja.
  • Shapash, auringon jumalatar. Auttaa Anatia Baalin pelastamisessa.
  • Yam, meren jumala (maskuliini), käärme, edustaa kaaosta.

Käärme Yam uhkailee jumalia ja vaatii Aserahia itselleen. Tällöin Baal nousee vastustamaan Yamia ja voittaa tämän. Baalille nousee tämä voitto hattuun ja Baal rakentaa itselleen palatsin vuoren huipulle. Baal pyytää sisartaan Anatia lahjomaan äitijumalatar Aserahin jotta tämä pyytää puolisoaan Eliä antamaan luvan rakentamiseen.

Kun palatsi on valmis Baal kutsuu kaikki jumalat, Motia lukuunottamatta, juhlimaan tupaantuliaisia. Syynä tähän on Baalin pelko Motia kohtaan.  Mot juonittelee ja kutsuu Baalin omaan kotiinsa Manalan valtakuntaan.

”Yksi huuli ulottuu maahan, toinen ylös taivaisiin. Mot venyttää kielensä tähtiin, Baalin täytyy astua hänen kitaansa, edetä hänen nieluunsa kuin oliivitäytteinen leipä, kuin maan vilja tai puiden hedelmä. Baal, tuo mahtava, on nyt peloissaan, pilvien ratsastajaa hirvittää.”

Baal astuu kuoleman kitaan, syö päivällistä kuolleiden kanssa. Näin tehdessään Baal kuolee.

Seuraukset Baalin, sateenjumalan, kuolemasta ovat kamalia. Ihmiset itkevät nälkäänsä kun kaikki kasvullisuus on lakastunut eikä ruokaa ole.

Baalin sisar Anat löytää Baalin ruumiin ja ymmärtää että tämän sielu on vangittu Manalaan. Auringonjumalatar Shapash nostaa Baalin ruumiin Anatin selkään. Anat kantaa ruumiin kotiin ja hautaa sen kuolleiden varjojen kanssa. Anat viettää suruaikaa.

Kun Anat on myös sodan jumalatar, suru vaihtuu pian vihaksi. Anat haastaa Motin taisteluun, ja lyö tämän miekalla. Anat pilkkoo voitetun Motin pieniksi paloiksi ja polttaa ne. Tuhkat hän jauhaa jauhoksi. Toisessa versiossa Anat menee Manalaan ja tappaa & pilkkoo siellä Motin.

Anat sirottelee Motin jäännökset peltoon, kuten maanviljelijä tekee kylväessään siementä. Shapash näkee auringon jumalattarena kaikkialle, ja etsii Baalia kuolleiden valtakunnasta. Baal löytyy. Shapash palauttaa Baalin valtaistuimelle. Mot on sillävälin palautunut ennalleen, ja Motin ja Baalin välille kehkeytyy taistelu.

Shapash keskeyttää tämän taistelun, ja määrää Motin pysymään omassa paikassaan alhaalla ja Baalin omassa paikassaan ylhäällä, ja määrää nämä olemaan sekaantumatta toistensa asioihin. Sen jälkeen Anat lyö hyvin verisesti kaikki Baalin ihmisviholliset.

Lopulta, kiitos Anatin ja Shapashin, sateet voivat taas alkaa. Maailma pelastuu.

4ae39f36b3ad6f046db3f1ba0dce1d2fJoissakin kirjoituksissa äitijumalatar Aserah mainitaan Jahven puolisona, mutta kanonisoiduissa raamatunteksteissä näitä mainintoja ei ole.  Vanhoissa heprealaisissa teksteissä, -aurinkohan on hebreassa feminiini, käytetään auringosta Shapashiin viittaavaa sanaa shemesh. Anatiin ei Raamatussa suoraan viitata, mutta kielto israelilaisille tehdä jumalattaren-muotoisia kakkuja, jälkenä Taivaan Jumalattaren kunnioituksesta, saattaa liittyä Anatiin.

”Taivaan Jumalatar”, jota kurittomat israelilaiset muistelivat, voi olla kanaanilainen vastine Babylonin Ishtarille: Astarte. Joskus näkyvä nimiväännös Astaroth on tahallinen haukkumasana jonka tarkoitus on pilkata. Sana muistuttaa huoraa tarkoittavaa sanaa hepreassa.

anat000Astartella on Baalin tarinassa vain pieni rooli. Egyptiläisissä teksteissä Anat ja Astarte  mainitaan molemmat Baalin vaimoina, ja hahmot näyttävät olevan päällekkäisiä. Anat omaksuttiin Egyptiin ja vakiintui siellä omien jumaluuksien rinnalle, ja tunnettiin mm. nimellä Qadesh. Formaatti on kuitenkin yhtenevä Anatin kanssa. Kuva oikealla.

Anat kuvataan joskus leijonan tai muun hurjan eläimen selässä, pystyssä seisoen, pitkät hiukset liehuen ratsastavana alastomana nuorena naisena, jolla on  tunnusmerkkit käsissään.

Pakanallisen ajan Arabiaan liittyy maininta, jonka mukaan beduiiniheimolla, sen hyökätessä vihollista vastaan saattoi olla hevosilla ja kameleilla rynnäköivän sotajoukon mukana ”päällikön tytär” Egyptistä tutun Qadesh-Anat -formaatin mukaisesti sonnustautuneena innostamassa sotureita, siis kiitävän ratsun selässä seisten. On mahtanut olla näky.

goddess2220000033Tieto Arabian monoteismia edeltäneestä uskonnosta ei ole täysin kadonnut. Al Uzza -jumalattareen em. kuvaus saattaa osua. Arabien tärkein jumalatar oli muuten nimeltään Al Lat.

Anat-Astarten Qadesh-editio edustaa kuitenkin yhteen toimialaan erikoistumista ja sen mukaista uudelleennimeämistä, mitä on edistänyt se että Qadesh-Anat on adoptoitu egyptiläiseen ympäristöön, jossa oli jo omat jumaluudet kaikkiin tarpeellisiin rooleihin.

Kuva (vasemmalla) on kopioitu nykyisen Israelin/Palestiinan alueelta löytyneestä kultalevystä. Tyyli on kovin egyptiläisvaikutteinen, mutta aihe kuuluu kanaanilaiseen kulttuuriin.

Käsien asento ja seisominen eläimen päällä on tyypillistä tietylle kaavamaiselle ikonografialle jumalattaria kuvattaessa sekä Lähi-Idässä että myös Suomen lähialueilla.

cucuteni55002750bcAsento on itseasiassa sama kuin neolittisilla jumalatar-figuureilla Euroopan ja Lähi-Idän alueella, ja hyvin tunnetulla mesopotamialaisella Lilitun (Lilith) kuvalla.

Asetelma on säilynyt vielä pohjoiseurooppalaisessa kansanomaisessa koristelutaiteessa. -myös Suomessa, Baltiassa ja Venäjällä. Ukrainan ja Moldavian Tripolje-Cucuteni -kulttuurin savifiguurin materiaali ei salli käsien esittämistä, mutta alla (vasemmalla) oleva Mesopotamian Lilitu (Lilith) toistaa saman jatkumon.

Kuten myös suomensukuisten permiläisten pronssikuvassa. (alla oikealla)

 

 

lilitu000001Lilitu edustaa myös Pohjolassa (sic!) tunnettujen siivekkäiden jumalatarten jatkumoa, kuten pronssifiguuriin ikuistettu Permin Jumalatarkin, jolla -Lilitusta ja yleisestä traditiosta poiketen- on karhun eikä linnun kynnet. Molemmat seisovat maa-elementtiä kuvaavan eläimen päällä.

siivekas_jumalatar1Teema, jossa Jumalatar seisoo jäykästi ja symmetrisesti, rintamasuunta katsojaan, seisoen eläimen päällä ja seuranaan linnut, ja usein kohotetuin käsin, on hyvin vanha ikonografinen jatkumo. Että se on myös meillä Suomessa, on asia jota emme voi sivuuttaa.

Kansanomainen pohjoiseurooppalainen koristekirjailuaihe lähes nykyajalta on säilyttänyt saman teeman. Lisäksi kahdeksansakaraisen ’Ishtarin tähden’, ja paljon muutakin mukavaa. (alla)

jumalatarneule111000001Ishtar liitettiin Babyloniassa rakkauteen ja sotaan, ja myös kantoi titteliä ”Taivaan Kuningatar”. Ishtarilla on myös oma Manalan-matkansa, jolla hän hakee Tammuzin sieltä pois.

Meillä on tässä traditio ja myyttijatkumo, joka ulottuu tuhansien vuosien ajalle ja on löydettävissä sekä Kanaanin-maasta että Suomesta. Lemminkäinen hän oli myös hedelmällisyyden maskuliininen edustaja, ja käväisi Manalassakin. Siellä hän oli hyvässä seurassa Osiriksen, Attiksen, Tammuzin ja Baalin arvokkaan joukon jatkeena.

Maskuliiniset hedelmällisyyden ja usein sateen jumalat kuolivat ja ylösnousivat vanhoissa myyteissä, esiintyen näin luonnon kasvukauden ja lepokauden välisen vaihtelun metaforina.


Mesopotamia

Tammuz, Hormuz

Libanon, Syyria, Kanaan

Baal, Baal-Adonis

Anatolia

Attis

Skandinavia

Balder

Suomi

Lemminkäinen

Meillä Suomessa on siis tämä vanhojen maanviljelyskulttuurien mytologeemi Lemminkäisen hahmossa, mutta sade onkin annettu taivaanjumala-seppäjumala Ukko-Ilmariselle. Tämä osoittaa suomalaisessa uskontoperinteessä olevan ainakin kaksi kerrostumaa:

Maanviljelyskulttuurien kuoleva ja ylösnouseva Jumalan Poika Lemminkäinen, jolla on myös vahva seksuaalinen funktio.
Indoeurooppalainen ukkosen ja taivaanjumala Ukko-Ilmarinen, joka meillä esiintyy balttilaisessa formaatissa. Maanviljelijät pyysivät sateet Häneltä. Muistiinmerkintöjä toteutetuista rituaaleista on vielä kristilliseltä ajalta.

jumalatar41Baalin pelastaa Manalasta tiimi sisar/puoliso Anat ja auringonjumalatar Shapash, Lemminkäisen noutaa Tuonelasta äiti. Äidin rooli kalevalaisen runoperinteen toistamassa mysteerissä välittää tiedon suomalaisesta, toistaiseksi huonosti tunnetusta Jumalattaresta.

Taivaan Kuningatar”, joka kuvataan mm. kahden raivoisan eläimen seurassa, tai myöhemmin kahden ratsastajan, on yhteistä monille eurooppalaisille traditiolle, ja Lähi-Idän sille alueelle jonka maaperältä viljanviljelys alkoi levitä kohti Pohjolaa. Meitä kiinnostaa  myös kovasti maanviljelyn varhaisvaiheiden ajan traditioiden vaikutus meillekin ehtineeseen raamatulliseen perinteeseen.

Mark S.Smith, Yalen yliopiston heprealaisten ja juutalaisten opintojen professori, näkee Anatin ja Jahven hahmot myös päällekkäisinä. Jotkin Jahven kuvaukset, joissa tämä esiintyy verenhimoisena sodanjumalana, ovat suoraan Anatilta. Smith arvelee Anatin jättäneen nämä ominaisuudet Jahvelle kadotessaan kanaanilais-hebrealaisesta uskontojatkumosta. Samoin Baalin ja Elin ominaisuudet kasautuivat Jahvelle uskonnon köyhtyessä kohti monoteismia.

Euraasialainen uskontojatkumo on kokenut kaksi suurta mullistusta:

Indoeurooppalaisten ja seemiläisten nomadien mukana maata viljeleville alueille tulleen sotaisten taivaan- ja seppäjumaluuksien invaasion, johon edellämainittu Anatin ja Baalin korvautuminen Jahvella myös kulminoituu. Elämäntavan muuttuessa yhteisöllisestä hierarkiseksi myös uskonnot muuttuivat.
Prosessin toisessa vaiheessa, ihmiskunnan kollektiivisen mielenhäiriön kehityttyä pidemmälle, uskonnollinen suvaitsemattomuus loi monoteismin, jonka peruskäsite on *vääräoppisuus*. Sitä ei vanhassa maailmassa olisi mielikuvituskaan pystynyt luomaan.

Kansanperinteessä, myyteissä ja jopa nykyisissä uskonnoissa on kuitenkin jäljellä fragmentteja aikakaudesta, jolloin ihminen ei pelännyt kuolemaa, hävennyt seksuaalisuuttaan, eikä vihannut lähimmäistä niinkuin itseään. Meidän tulee vain tunnistaa ne.

Kerrataanpa: Suomalaisten kansanuskomuksissa esiintyy muinaisten maanviljely-yhteisöjen teologinen innovaatio, kuoleva hedelmällisyysjumala, kahteen kertaan: Lemminkäisenä ja Jeesuksena. Molemmat meille hyvin tuttuja ja rakkaita, -ja auttavat meitä oimalla tavallaan.

Baal = Lemminkäinen.
Baal => Helios => Jeesus

karjalanpiirakkaRaamattu toistaa monta mainintaa siitä, kuinka profeetat tms. sen aikakauden ”sharia-poliisit” moittivat israelilaisia ”Astartea kuvaavien kakkujen” leipomisesta ja syömisestä, mutta ainakaan suomalainen kirkkoraamattu ei kerro, miltä nämä kakut näyttivät. Meillä suomalaisilla ja varsinkin karjalaisilla on toki se tieto muutenkin. Foinikialaiset lähteet mainitsevat ”oliivitäytteiset piirakat”.

Karjalanpiirakassa näemme neoliittisten manviljelijöiden hedelmällisyyttä edustavalle ja suojelevalle Jumalattarelle omistetun öylättileivän vanhimman muodon.

Kuvassa karjalainen mummo leipoo perinnepiirakoita, ehkä tietämättä miten kaukana menneisyydestä niiden juuria tulee etsiä. Hänen kodissaan oli kuvan otto hetkellä mitä todennäköisimmin myös kirjailtuja vaatteita, joiden sukupolvelta toiselle siirtyneet kuvateemat omaavat vastineita myös siellä, missä Baalia ja Anatia kunnioitettiin.  Maailma muuttuu, mutta periferia säilyttää.

 

karjalanpiirakka0000000Alimmassa kuvassa voimme nähdä joko geometriaa, Lemminkäisen äidin tai Astarte-Anatin, ihan omien mieltymystemme mukaan.  di-gold-1

jumalatarneule22200000001

VASTAA: Nykysuomi.com käyttää sekä automaattista, että manuaalista moderointia kommenttiosiossa. Jokainen vastaa omista kommenteistaan ja nykysuomi.com pidättää oikeuden moderoida asiatonta keskustelua tarpeelliseksi katsomallaan laajuudella.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.