Lima Barreto, 1953: ”O Cangaceiro”.

2
Mainos

Elokuvahistorian eeppisimpiin introihin kuuluvat ehdottomasti Lima Barreton ohjaaman, v.1953 valmistuneen ”O cangaceiron” alkumetrit. Elokuvan juoni ja kerronta ovat ehtaa 50-lukua, toki se oli elokuvan loisteliainta aikaa -mehän muistamme westernit ja Kurosavan- mutta intro on ajatonta. Se puhuttelee, mutta myös vaatii katsojalta syventymistä, ja Brasilian elämäntavan ja menneisyyden tuntemusta ehkä hiukan.

Ennenkuin kertomus lähtee käyntiin, Barreto vie katsojan miljööseen, ja tavallaan esittelee pääosien näyttelijät. Siinä vaiheessa kun ensimmäinen kela pyörii valkokankaalla, ei juonta eikä henkilöitä ole vielä nähty, mutta jotain hyvin keskeistä on katsojan silmien edessä: Sertaõn, Brasilan kuivemman osan, köyhä maa ja julma taivas. Ne ovatkin tavallaan elokuvan pääosissa. Taivas korostuu kuvakulman valinnassa, ja maa näyttätyy yhtä tylynä kuin se on.

Sertaossa aurinko ei lämmitä, se tappaa. Maa on kuivaa ja joku muu omistaa sen. Ihminen on ihmiselle susi.  Sertao tekee asukkaistaan kaltaisiaan, ja Barreto antaa näiden ratsastaa laahustaen valkokankaan poikki, kuin kirottujen saattue. Juuri sitä he ovat.

Mainos

Maailman alakuloisin kapinalaulu säestää elokuvan alkutekstejä, ja tuomittujen vaellusta. Elokuva muuten loppuu samaan näkymään, joten Barreto on harkinnut sen hyvin tarkkaan. Kun tapahtumat pääsevät käyntiin Barreto esittelee henkilöitä, joilla on toiveita, haluja ja menneisyys. Lopussa kaikki positiiviset pyrkimykset ovat valuneet hiekkaan, ja sama toivottomien joukko ratsastaa samaa illuusiotonta vaellustaan.

Jo valittu laulu kertoo katsojalle, että hänelle näytetyt kulkijat ovat rosvoja. Olla rosvo tuon aikakauden Brasiliassa on sitä itteään. Sertaon cangaceiroja on välillä yritetty nähdä romanttisina kapinallisina, Che Guevaran jonkinlaisina edeltäjinä. He olivat kuitenkin omia itsejään, väkivaltaisia raakimuksia. Sille tielle oli toki saattanut ajaa koettu vääryys. Sitä lajiahan 1900-luvun Sertaossa riitti.

Se laulu:

Olê muié rendera
Olê muié rendá
Tu me ensina a fazê renda
Que eu te ensino a namorá...

On sitä vallankumouslauluksikin kutsuttu, voi se sitä ollakin. Ainakin se lähtee suoraan sertaolaisen vähäosaisen sydämestä: ”Olé pitsinkutoja-nainen, Olé pitsinainen. Sinä opetat minua neulomaan pitsejä, minä opetan sinulle rakkautta…”  Tässä köyhän sertaolaispojan tajunnansisältö.

rendeiraSertaossa jokaisessa kunnon kodissa oli pitsejä, niitä arvostettiin, ja niillä oli markkinat Sertaon ulkopuolellakin. Kun rikkauden perustana oli maaomaisuus, josta pidettiin huolta että se kasautuisi yhä harvemmille, omistamattomat erotti kurjuudesta vain ahkeruus ja hyvä onni. Vaimo, joka osaa nyplätä pitsiä, oli kumpaakin mainituista. ”Mulher rendeira” on köyhän pojan unelma. kun mies katosi sesonkitöihin kauas pois, -tai ryyppyreisuilleen, nainen piti perheen elossa osaamisellaan.  Brasilian 10 000:n cruzeiron seteli esittää hänet, mulher rendeiran, herkästi ja kunnioituksella.

Barreton esittelemät cangaceirot on ajettu kylistä ja pikkukaupungeista sertaolle, ulos normaalielämästä. He laulavat yhä kaipuustaan siihen mikä on heiltä evätty: Oma savitiilistä kyhätty mökki, pala viljelysmaata, lapsilauma ja kutova vaimo. Heillä ei ole kapinaa, ei tulevaisuutta, vain viha ja eläminen seuraavaan päivään. Haciendojen ja pikkukaupunkien ryöstelyyn suivaantunut hallitus lähetti säännöllisesti sertaoon sotilaita lyhentämään cangaceirojen toivotonta vaellusta.

lampiao0000Cangaceiroista on tehty montakin elokuvaa, useimmat niistä legendaarisesta lainsuojattomasta Lampiaosta. Lampiao on päässyt myös joihinkin Mulher rendeiran sanoitusversioihin, mutta hänestä ja hänen legendaarisesta rosvo-rakastetustaan Maria Bonitasta on myös tehty lauluja. Barreton elukuvakin hakee löyhästi kosketuskohtia Lampiaon historiaan.

Hyvä elokuva, kuten kaikki taide, ei lähde itseään toteuttavan lahjakkaan yksilön ilmaisun nerokkuudesta, vaan ymmärryksen sensitiivisyydestä. Barreto näytti brasilialaiselle yleisölle jotain heistä itsestään. Niin kaikki taide tekee, silloin kun se on suurta. di-gold

 

 

 

 

2 KOMMENTIT

  1. Jaa jaa… On se mukava tietää aina mitä pitäisi näistä filmeistä ymmärtää. Elokuvien arvostelijat kun näkevät aina paljon suurempia asioita niissä kuin minä. Tässä lyhyessä pätkässä minä näin joukon hnekilöitä ratsastavat aamuauringon sarastuksen aikaan karjaa paimentamaan. Ei oikein osunut silmiin kovaa maata tai kirottua joukkoa.

    Sitten tiellä käveli vähälahjainen mies joka mieluummin juoksi joukkoa karkuun vaikka hänellä oli hevonen. Hevonen jäi varmaan paikoilleen koska joukko miehiä ei sitä toiselle ryhmälle miehiä tuonut.

    Maa näyttää aika viljavalta. Ainakin se kasvaa kaikenlaisia kasveja aina metrin mittaan asti. Eiköhän tuolla selvitä. On sitä näköjään selvittykin.

VASTAA: Nykysuomi.com käyttää sekä automaattista, että manuaalista moderointia kommenttiosiossa. Jokainen vastaa omista kommenteistaan ja nykysuomi.com pidättää oikeuden moderoida asiatonta keskustelua tarpeelliseksi katsomallaan laajuudella.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.