Näkökulma: Monimuotoisuus ja tosiasiallinen tasa-arvo
Jari Kuikanmäki on kirjoittanut hyvän suomenkielisen yhteenvedon Googlen työntekijä James Damoren irtisanomisesta.
Otsikolla “Google’s Ideological Echo Chamber” (= Googlen ideologinen kaikukammio) kiertänyt teksti nousi noin viikko sitten kiivaaksi keskustelunaiheeksi yhtiön sisäisessä verkossa, minkä jälkeen kansainvälinen media tarttui aiheeseen. “Monimuotoisuutta vastustava muistio leviää Googlessa”, lehtien otsikot kertoivat.
Vielä tiivistetymmin kyse oli siis siitä, että Damore arvosteli mm. positiivista syrjintää, jossa hän ei nähnyt mitään positiivista. Siksi hän sai tietysti osakseen syytteitä seksismistä ja rasismista, ja lopulta potkut Googlelta.
Eilen James Damore avasi Redditiin keskusteluketjun, jossa on paljon mielenkiintoisia kommentteja kuten nimimerkki Ktygirl:
Olen naispuolinen koodari ja minustakin tuntuu kuin kävelisi heikolla jäällä. Minusta tuntuu, että pitääkseni työni on kiellettävä todellisuus. Googlella on kuin Pohjois-Koreassa. Onnetonta, sillä olen opiskellut tätä aihetta (sukupuolieroja) vuosikausia ja minusta olisi ollut kiva käydä asiallista ja reilua keskustelua.
Googlen ja Youtuben sensuuri ja hakutulosten manipulointi on ylipäätään pahentunut viime aikoina. Julien Assange tarjosi Damorelle työtä Wikileaksissa ja linkitti kirjoitukseensa ”Google ei ole sitä miltä näyttää”.
Oman mausteensa soppaan tuo tietysti muodikas käsitys siitä, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Voitaneen huolestuneena kysyä, kuinka paljon positiivisesti syrjivien monimuotoisuusfanaatikkojen mielestä on riittävä osuus ”erilailla seksuaalisia”, ”ei osaa sanoa -seksuaalisia” ja ”ei ollenkaan seksuaalisia” ja ”ei halua sanoa eli mitäpä se sinulle kuuluu -seksuaalisia” esimerkiksi eri työpaikoilla.
YLEkin profiloi ja rotutohtoroi, kuten yllä olevasta voi nähdä. Suomen maahanmuutto-, koulutus- ja kotoutumispolitiikkaa saati Yleisradion rekrytointia ei voi pitää kovin onnistuneena, koska Arvi Lindin tai Heikki Kahilan tasoista riittävän etnistä uutisankkuria ei ole vieläkään saatu koulutettua ja rekrytoitua.
Ainakin Helsingin ja Espoon kaupungeissa suomalaisia on syrjitty ”positiivisen erityiskohtelun nimissä” jo pitkään. Uusi Tampereen kaupungin yhdenvertaisuussuunnitelma 2017–2021 sekä Tampereen kaupungin henkilöstöpoliittinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma 2017–2018 kertovat orwellilaisittain, että syrjintä ei ole syrjintää:
Muodollinen ja tosiasiallinen yhdenvertaisuus
Muodollisen yhdenvertaisuuden toteutuminen tarkoittaa sitä, että samanlaisessa tapauksessa ihmisiä kohdellaan samalla tavoin. Tosiasiallinen yhdenvertaisuus edellyttää, että syrjintään perustuvaa eriarvoisuutta poistetaan aktiivisesti. Yhdenvertaisuuden aktiivinen edistäminen voi merkitä poikkeamista samanlaisen kohtelun periaatteesta, jotta heikommassa asemassa olevien ryhmien tosiasiallinen yhdenvertaisuus toteutuisi.
Positiivinen erityiskohtelu
Positiivinen erityskohtelu tarkoittaa tietyn syrjinnälle alttiin ryhmän (esi- merkiksi vanhukset, lapset, etniset vähemmistöt) asemaa ja olosuhteita parantavia erityistoimenpiteitä, jotka tähtäävät tosiasiallisen yhdenvertai- suuden turvaamiseen eivätkä asteeltaan muodostu toisia syrjiviksi. Yhdenvertaisuuslain mukaan sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen tai syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen, ei ole syrjintää.
Kirjoituksensa lopussa Jari Kuikanmäki kritisoi vasemmistolaisten tiededenialismia. Onkin kiistatta räikeän tekopyhää, että samat tahot, jotka kritisoivat esim. evoluution kritisoimista tai muuta ”tiededenialismia” ovat itse aivan samalla tavalla kiistämässä esimerkiksi rotujen tai sukupuolten eroja vääntämällä tiedettä sopimaan omaan agendaansa.
Timo Hännikäisen klassikkokirjoitus Sarastuslehdessä kertoo, miten ja mihin egalitaristinen ajatus tasa-arvosta ja ”tosiasiallisesta yhdenvertaisuudesta” johtaa:
On tärkeää vastustaa päättäväisesti jokaista ideologiaa, jolle tasa-arvo on tavoite ja absoluuttinen arvo. Ei pidä luottaa egalitaristien ristiriitaiseen hokemaan ”kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia”: se johtaa maailmaan, jossa kaikki ovat samanlaisia ja eriarvoisia.