Alkutuotannon kannattavuus huolestutti Ruoka2030 -kyselyssä
Maa- ja metsätalousministeriö kartoitti alkukesästä laajalla kyselyllä sidosryhmien näkemyksiä ja ehdotuksia käytännön toimenpiteiksi ruokapoliittisen selonteon aihepiireistä. Verkossa toteutettuun kyselyyn vastasi 1444 taustamuuttujatiedon antanutta osallistujaa. Alkutuotantoa koskevat kysymykset kirvoittivat eniten vastauksia.
Kyselyllä haettiin näkemyksiä ja ehdotuksia käytännön toimenpiteiksi sekä kerättiin ajatuksia yhteistyöhön ja toimijoihin liittyen. Ruokapoliittinen selonteko on jaettu seitsemään osa-alueeseen, joita ovat alkutuotanto, ruoan reittien monipuolistuminen, tutkimus, neuvonta ja osaamisen kehittäminen, ruokakulttuuri ja ruoan arvostus, kansanterveys, huoltovarmuus sekä kilpailukyky. Vastaajat saivat ottaa kantaa kaikkiin tai vain valitsemiinsa selonteon osa-alueisiin. Vastausraportti on julkaistu maa- ja metsätalousministeriön verkkosivuilla www.mmm.fi/ruoka2030.
Kutsua kyselyyn jaettiin sähköpostitse ja sosiaalisen median välityksellä.
– Saimme vastauksia odottamattoman runsaasti. Ne olivat hyvin rakentavia ja niistä kävi ilmi, että asiaan oli todella paneuduttu, kiittelee neuvotteleva virkamies Anna-Leena Miettinen maa- ja metsätalousministeriöstä
Vastanneista 42 prosenttia edusti alkutuotantoa, 11 prosenttia tutkimus-, koulutus- ja neuvontasektoria ja 10 prosenttia elintarviketeollisuutta. Loput jakautuivat tasaisesti muihin taustaryhmiin. Vastaajia pyydettiin asettamaan selonteon osa-alueiden toimenpidelistauksia tärkeysjärjestykseen. Kyselyn perusteella saatiin myös konkreettisia ehdotuksia selonteossa mainittujen toimenpiteiden toteuttamiseksi.
– Alkutuotannon kannattavuusongelma nousi vastauksissa esiin eri näkökulmista ja tätä osa-aluetta koskeviin kysymyksiin vastanneet pitivät sitä selvästi suurimpana haasteena, kertoo Miettinen.
Alkutuotannon haasteiksi koettiin kaupan ketjujen toiminta ja tukipolitiikka. Ruoasta ei vastaajien mielestä makseta kohtuullista hintaa ja sitä ei arvosteta riittävästi. Vastauksissa näkyi myös huoli tuottajien jaksamisesta ja kiinnostus eläinten hyvinvointia kohtaan.
Ruoan reittejä koskeviin kysymyksiin vastanneet pitivät tärkeinä erityisesti ruoan jakelukanavien monipuolistamista, paikallisten ruokajärjestelmien kehittämistä sekä pk-yritysten toimintamahdollisuuksien tukemista, muun muassa hankintaosaamista lisäämällä.
Vastauksissa kaivattiin lisää yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden välille. Uudenlaista yhteistyötä toivottiin myös yksityisten toimijoiden, esimerkiksi paikallisten kauppojen ja tuottajien välille. Ruoka-alan eri tietovarantoja toivottiin avattavan paremmin kaikkien toimijoiden käyttöön.
Vastaajat pitivät tärkeänä ruoka-alan laadukkaan koulutuksen ja osaamisen turvaamista kaikilla koulutusasteilla. Erityisesti vientiosaamisen parantaminen katsottiin tarpeelliseksi.
Ruoan arvostukseen ja ruokakulttuuriin liittyvistä toimenpiteistä keskeisimmiksi arvioitiin ruokahävikin torjuminen ja ruokakasvatus sekä koululaisten ja aikuisväestön joukkoruokailun tukeminen ja siihen kannustaminen.
Ruoka 2030 -ruokapoliittinen selonteko käsiteltiin eduskunnassa keväällä 2017. Eduskunta antoi kannanottonsa selonteosta kesällä ja työ on nyt edennyt toteutusvaiheeseen. Toimeenpanosuunnitelman viimeistelyyn osallistetaan vielä joukko sidosryhmiä. Ruokapoliittisen selonteon verkkokyselyn toteutti maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta Fountain Park Oyj.
Lähde: Maa- ja metsätalousministeriö
Niin, on vain kylmä tosiasia että maataloudessa tuottajien pitää ryhtyä jalostajiksi. Vain omalla työllä voi saada katetta, ei millään muulla tavalla.
Nykyinen tukijärjestelmä on muuttanut maatalouden työvoimapohjaisesta konepohjaiseen tuotantoon. Ja silloin jos esim. kynnettäessä polttoainetta kuluu 300 litraa/päivä, ei sadosta tule kannattavaa. Vanhalla kolmisylinterisellä ”massikalla” 20 litran päiväkulutus sekä muutaman ylimääräisen päivän käyttö tekee jo vilja tilallisen työstä kannattavaa. Puhumattakaan jos se vilja syötetään kanoille, possuille tai naudoille. Jolloin se on jo osa jalostusta. Tuotteet jotka eläimistä saadaan tulee vielä jatkojalostaa samaan tasoon kuin vähittäismyyntikaupoissa, jolloin kateprosentti on kokonaan toista luokkaa.
Olen muutaman kerran ostanut tilatuottajilta ja täytyy sanoa että suunnitelma ei ole aivan loppuun asti viety. Kun ostan kaupan tiskiltä lihaa niin se on leikattu käyttövalmiiksi. Kalvot on poistettu ja liha on leikattu syiden suuntaan nähden oikein, jolloin siitä tulee mureaa. Myös raakakypsennys on tehty lihalle kylmähuoneissa, mikä on ehkä se tärkein asia. Tilateurastamoilta myytävä liha on poikkeuksetta kalvoissa eikä sitä ole raakakypsytetty. Tai jos on niin maksimissaan pari viikkoa jääkaapin lämpötilassa. Sitten kuluttajalle jää tehtäväksi yrittää leikata liha niin että siitä tulee mureaa. Onnistuu harvoin. Tai jos tilalla myydään jauhoja niin miksi niiden hinta pitää olla 2.5-kertainen vähittäismyyntihintaan nähden? Ei sellainen hinnoittelu toimi kuluttajille.
Tuottajan tuotteet pitää olla kilpailukykyiset vähittäismyyntihintaan nähden. Tai jos mennään tuottamisen puolelle niin tuotteiden pitää olla vähintään samassa tasossa vhittäismyynnin kanssa. Olen jo vuosia saarnannut tätä asiaa suomalaisille tuottajille mutta asiaa ei tunnuta ymmärrettävän. Mutta kun tämä asia toimii kertomallani tavalla Ranskassa ja se toimii Saksassa. Se toimii Tsekeissä ja se toimii Unkarissa. Miksi se ei toimi Suomessa? Ja kaikki eurooppalaiset tilatuottajat saavat tuotteistaan hyvän hinnan, vaikka se on edullisempi kuin vähittäismyynnissä. Eikä kukaa puhu ”tuoreudesta tai puhtaudesta”, vaan hinnasta. Yksinkertaisesti ei kannata lähteä markettiin kun pienimmästäkin kylästä saa puolen tunnin kierroksella kaiken sen mitä tarvitsee ruuan laittamiseen. Oluet ja viinit mukaanlukien. Tai sitten vain istuu maatalon yhteydessä toimivaan ravintolaan ja tilaa…