Koululaisten itsemurhapiikki Japanissa 01.09.

Japanissa tapahtuu vuosittain keskimäärin 500 alle 20-vuotiaan itsemurhaa, ja koulujen alkamispäivä, joka Japanissa on syyskuun ensimmäisenä, on nuorten itsemurhien valitettava tilastopiikki. Ilmiön syystä keskustellaan japanilaiseen tapaan asioiden oikeilla nimillä: Itsemurhat keskittyvät koululaisiin, ja syynä on koulujen alkamisen aiheuttama stressi. Japanissa, kuten eräissä muissaakin itäaasialaisissa maissa, koulujen oppimissaavutukset ovat korkealla tasolla, ja osa tätä menestystä otetaan erittäin intensiivisellä koulutyöllä. Sen seuraukset eivät ole pelkästään positiivisia.

OECD-maiden PISA-vertailututkimuksissa, jotka suomalainen lukija muistaa Suomen korkeista sijoittumisista, viiden parhaan joukkoon ellei ensimmäiseksikin, tarkastellaan kansallisten koululaitosten oppimistuloksia vertailukelpoisesti ja hyvin todellisuuspohjaisesti. PISA-tulokset ovat siten luotettava aineisto tutkimukseen osallistuneiden maiden koululaisten osaamisista.

PISA, joka mittaa tuloksia, toteutunutta oppimista ja osaamista, nostaa itäaasiaalaiset ja suomalaiset maailman koululaisten kärkijoukoksi. Suomessa PISA-vertailujen julkistamiseen suhtauduttiin mm. ministeritasolla hyvin hämmentyneesti, mikä jopa herätti maailmalla hämmästynyttä huomiota. Itä-aasialaiset sensijaan olivat avoimesti ylpeitä koululaisistaan ja koulujensa opetusmetodeista.

Itäaasialainen intensiivinen ja oppilaita eteenpäin-piiskaava opetusmetodi sai siis ansaittua kiitosta, mutta sen varjopuolet jäivät tarkastelun ulkopuolelle. Tänään (02.09.) Japan Today ottaa tämän puolen esille, ja muistuttaa eilisestä -jokavuotisesta- japanilaisten koulujen synkästä päivästä: Merkittävä osa nuorten itsemurhista keskittyy syyskuun ensimmäiseen.

”Paluu kouluun aiheuttaa ahdistusta”, kertoi kansalaisärjestö AfterSchoolin edustaja Kuniyasu Hiraiwa JT:lle. Hänen järjestönsä tarkoitus on auttaa vanhempia näkemään hälyttävät merkit ajoissa.

Japanissa, jossa arvostetaan korkealle akateeminen menestys, itsemurhat ovat korkeimmalla tasolla seitsemän johtavan teollisuusmaan ryhmässä. Vuosittain yli 20 000 japanilaista lopettaa omatoimisesti elämänsä. Vuoden 2003 jälkeen itsemurhien taso on ollut laskussa, mutta tämä myönteinen trendi ei koske koululaisia ja ensimmäisessä työpaikassaan aloittavia nuoria.

Teini-ikäisten itsemurhien määrä 1. syyskuuta on yleensä noin kolme kertaa suurempi kuin minään muuna vuoden päivänä.

Itsemurha-huippua vastaan kampanjoidaan viranomaisten ja mm. tunnettujen julkkisten toimesta. 24h-puhelinpalvelut ovat avoinna koululaisille ja heidän vanhemmilleen, ja palveluja mainostetaan näkyvästi. Opetusministeri Yoshimasa Hayashi esiintyi asiassa perjantaina mediassa. Ongelman suhteen ei siis olla toimettomia, mutta missä on perimmäinen syy nuorten elämänhalun katoamiseen?

Japani on korostetusti kilpailu- ja suoriutumis-yhteiskunta. Koulumenestys, todistuksissa ja arvosanoissa näkyvä, määrää paljolti henkilön sijoittumista yhteiskuntaan, kuten myös ensimmäinen työpaikka. Japanilaisten tutkinnon suorittaneiden  paine päästä työhön arvostettuun firmaan, on ulkomaiselle tarkkailijalle vaikeasti käsitettävissä. Epäonnistuminen ensimmäisessä työnhaussa on syvä katastrofi erittäin kilpailuhenkisessä yhteiskunnassa.

Japanissa näkyy tehdyn juuri ne asiat, joista Suomessa sukupolvi sitten varoiteltiin:

• Menestys/menestymättömyys kasautuu yksilön kohdalla.
• Lapsi joutuu tekemään vaarallisen varhaisessa vaiheessa lopullisia valintoja.
• Hyvin nuorten henkilöiden raskas henkinen rasittaminen vaarantaa heidän persoonallisuutensa kehittyminen ja hyvinvoinnin.

On muistettava, että Japanissa #meritokratia on todellisuutta aivan toisin kuin Suomessa, jossa sääty-yhteiskunnan jäänteet ja henkilön (hänen vanhempiensa) sosiaaliset suhteet tarjoavat nipun ohituskaistoja. Osaaminen ja koulutodistukset saattavat olla todellinen elämän ja kuoleman kysymys.  Eilen, 01.09., se oli jälkimmäistä suurelle joukolle japanilaisia koululaisia.

Itä-aasialaisten koulujen huimaa PISA-menestystä ei siis saavuteta oppilas-aineksen tasolla tai kehittyneillä opetusmetodeilla, vaan hurjalla työtahdilla. Siitä joudutaan myös maksamaan inhimillinen hinta. Japanilaisella koululaitoksella -ja sen suomalaisella vastineella silloin kuin PISA-arvioinnit olivat vielä nousussa- on kuitenkin yksi yhteinen piirre, joka yleensä jää mainitsematta: Hyvä työrauha luokkahuoneissa.

Japanilaisen lienee vaikea ymmärtää mistä hänelle puhutaan, jos hänelle kerrotaan, että Suomessa on opettajia joiden ongelmana ovat häiriköivät oppilaat joita ei voi poistaa luokasta ja joille on annettava jonkinlainen todistus käteen ettei rehtorin poliittinen profiili mustaannu. Siinä kuin japanilainen suorituskeskeisyys on vaarallisen korkealla tasolla, kuten artikkelin aihekin kertoo, Suomessa on valittu aivan päinvastainen tie. Onko se huonompi vai parempi valinta, sen tarkastelu ei mahdu näihin puitteisiin.

JT:n esiintuoma ongelma osoittaa jo olemassaolollaan, että Japanin koululaitoksessa kiinnitetään liian vähän huomiota oppilaan sosiaalisiin taitoihin tai kokonaispersoonallisuuden  kehitykseen. Tilanne ei ilmeisesti näyttäydy ongelmallisena kouluista valmistuvia rekrytoivien yritysten silmissä, mutta tehokoulutus-valinnan inhimillinen hinta on nyt ylittänyt uutiskynnyksen japanilaisessa mediassa.

Asiasta myös Japan Today:ssä tänään.