Zapad-2017, uhka Venäjän naapureille: Valkovenäläinen näkemys (Video)

0

Helsingissä vieraillut Valko-Venäjän Strategian ja ulkopoliitikan tutkimuskeskuksen johtaja Arseni Sivitski kommentoi kriittisesti Suomen Sotilas -julkaisulle antamassaan haastattelussa. Valko-Venäjän ja Venäjän syyskuussa  alkavia yhteisiä Zapad-sotaharjoituksia. Sivitski on hyvin informoitu, ja ilmeisesti hänen näkemyksen heijastavat Valko-Venäjän poliittisen johdon näkemyksiä. Valko-Venäjä on pyrkinyt pysyttelemään sekä Venäjän luotettuna liittolaisena, että ottamaan välimatkaa Putinin eräisiin toimiin, -mm. Ukrainassa.


Valko-Venäjän presidentti Aleksandr Lukashenka oli hyvin aktiivinen etsimään sovittelua Venäjän ja Ukrainan välisessä kriisissä, ja mm. isännöi nytkin ”voimassa-olevan” Minskin-sopimuksen solmimiseen johtaneita neuvotteluja. Valko–Venäjän pääkaupungissa Minskissä pidetyissä konsultaatioissa Venäjää edusti Vladimir Putin ja Ukrainan valtuuskuntaa johti maan entinen presidentti Leonid Kutshma, joka Lukashenkan tapaaan on entisiä neuvostoaikaisia poliitikoita. Jo allekirjoitustilaisuudessa Minskin-sopimus sai huonon lähdön Putinin ilmoittaessa, ettei Venäjä tule täysin kunnioittamaan juuri sovittua demarkaatiolinjaa.

Kansainvälinen lehdistö spekuloi jo tuolloin, onko Valko-Venäjä seuraava ”Ukraina”? Valkovenäläiset tahot toki jyrkästi torjuivat kaikki em. kannunvalannat, mutta Ukrainan ja Venäjän välisen kriisin aikana Lukashenkan tiedetään antaneen käskyn avata välittömästi tuli, jos Valko-Venäjän alueelle ilmaantuu tunnuksettomia sotilaita ns. ”vihreitä miehiä”.

Sivitski kertoi Suomen Sotilaalle, että Venäjän ja Valko-Venäjän suhtautuminen Zapadia seuraamaan kutsuttuihin kansainvälisiin sotilastarkkailijoihin on erilainen: Venäjä salii näille vain yhden tarkkailupäivän, Valko-Venäjä viisi. NATO:n pääsihteeri Jens Stoltenberg on jo kommentoinut, ettei pidä NATO:n tarkkailijoita Zapadissa tarkkailijoidenvaihtosopimusten tarkoittamina tarkkailijoina lainkaan tuon rajoitetun läsnäolon takia. NATO lähettää kuitenkin edustajansa turisteina paikalle.

Virallisesti sekä Venäjä että Valko-Venäjä ilmoittavat Zapadiin osallistuvien joukkojen vahvuudeksi vähemmän kuin 13 000 miestä, mikä alittaa sopimuksenmukaisen tarkkailijoide-kutsumis velvoitteen. Sivitski ei yhdy länsimaisiin kommentoijiin, joiden mielestä tämänsyksyisessä kuten aiemmissakin Zapad:eissa on enemmän osallistujia kuin ilmoitetaan. On puhuttu jopa 100 000:sta.

Sivitskin mukaan harjoituksissa tulee olemaan käytössä sata tankkia, 150 tykkiä, lukuisia ohjuksenlaukaisujärjestelmiä sekä 50 taisteluhävittäjää ja helikopteria. Kaiken kaikkiaan erilaisia raskaampia taisteluvälineitä (military equipment) olisi 680 kappaletta.

Venäläisharjoituksen Sivitski uskoo muodostuvan provokatiiviseksi. Myös epäsymmentrisiä operaatioita, kyberkyvykkyyksiä ja ydinaseiden käyttöä pyritään mahdollisesti harjoittelemaan. Venäläisten joukkojen osalta Sivitski puhuu ehdollisesti, mutta uskoo maan lähettävän harjoituksiin noin kolme moottoroitua pataljoonaa, yhden panssarivaunupataljoonan sekä muutamia mekanisoituja taisteluosastoja.

Länsimaiset analyytikot menevät Sivitskia pidemmälle arvioidessaan Zapad:n provokatiivisuutta: Heidän mielestään Massiivisen venäläisarmeijan liikkuminen Puolan, LIettuan, Latvian, Viron ja Ukrainan rajoilla ei ole lainkaan riskitöntä. Venäjän kyky ja taipumus hydridioperaatioihin on vielä tuoreessa muistissa, paitsi Ukrainasta myös Georgiasta, Etelä-Ossetiasta, Abhasiasta ja Moldovan alueella olevasta Trans-Nistriasta.


Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen Aleksandr Lukashenkan suurin pelko oli ”värivallankumousten” leviäminen Valko-Venäjälle, jota hän pyrki pitämään ikäänkuin neuvostovallan viimeisenä linnakkeena. Nimitys tarkoittaa kommunismista demokratiaan siirtymistä, ja tulee ukrainalaisten käyttämistä oransseista huiveista, jotka symboloivat maan demokratialiikettä v.1991. Analyytikkojen mukaan Lukashenkalla on tänään aivan muut huolet, ja uhka tulee idästä.

Valko-Venäjää, kuten Venäjääkin, on maailmalla arvosteltu opposition tukahduttamisesta ja sananvapauden loukkaamisista, eikä aiheetta. Valtiot, joita pyritään hallitsemaan autoritaarisesti, ovat näennäisesti vahvoja mutta todellisuudessa labiilimpia (epävakaita, helpommin horjutettavissa) kuin demokraattisemmat.

Putin pelkää oppositioita kotimaassaan, ja ilmeisesti non täysin tietoinen että Lukashenka jakaa hänen pelkonsa. Analyytikot ovatkin spekuloineet sillä, missä määrin Putinin suunnitelmiin sopii Lukashenkan vallan horjuminen.

Sivitski nostaa esiin erityisesti skenaarion, jossa Venäjä kykenee junailemaan paikallisten vaikuttaja-agenttiensa – joita hänen mukaansa on sekä Valko-Venäjän hallintokoneistossa että oppositiossa – vallanvaihdoksen ja syrjäyttämään presidentti Aleksandr Lukashenkan asettaen valtaan Kreml-myönteisemmän hallinnon. Operaatioon saattaisi kuulua provokaatioiden aiheuttaminen siten, että Lukashenka olisi pakotettu pyytämään Venäjältä apua ”terroristien” vastaiseen taisteluun.

Toisin kuin tatuoidut maastopukuiset miehet, joiden ilmaantuminen itäiseen Ukrainaan ja Krimille merkitsi yhä jatkuvan kriisin alkua, Lukashenkan autoritaarista hallintoa saaattaakin uhata ”maidanin” kaltainen ilmiö, jonkalaisia pro-putin-tahot pitävät lähes kirosanoina. Sivitski vihjaa siis  klassisen *ristiriidan-säätely-molempia-osapuolia-kontrolloimalla* -metodin käyttöä Valko-Venäjällä. Tämä on kehittyneempi analyysi, kuin usean pinnallisesti ajattelevan tarkkailijan pelko Krimin tai Donetskin tapahtumien toistumisesta Minskissä.

Suomen Sotilas arvioi Sivitskin Suomessa esittämien näkemysten olevan välillisiä viestejä Valko-Venäjän johdolta, vaikka moiset spekulaatiot eivät ole sallittuja maan tarkkaan vahditussa julkiksessa keskustelussa. Aleksandr Lukashenka on sisäpoliittisesti monien mielestä ”putinistisempi kuin Putin itse”, mutta ei salli maahansa enempää putineja?

Opposition mielenilmaisujen tukahduttaminen Minskissa aiheutti EU:n sanktioita, joilla Lukashenkaa piti ohjastettaman demokraattisempiin otteisiin. Vaikka mitään ”kevättä” ei ole Minskissä nähty, nämä pakotteet on kaikessa hiljaisuudessa purettu. Euroopan Yhteisössä ehkä ymmärretään Lukashenkan pelitilanne, -ja mikä olisi hänen realistinen vaihtoehtonsa.

Näkemyksiä on monenlaisia, ja sisäpiiritietojen ymmärtämistä ei ehkä löydy sisäpiirien ulkopuolelta, mutta meillä on yksi suora tietolähde Venäjän ja Valko-Venäjän huipputason tunnelmiin: Kehojen kieli otsikkokuvassamme. Vasemmalta oikealle, Aleksandr Lukashenka, Vladimir Putin, Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu.

Lisää aiheesta: Suomen Sotilas 28.08.2017.

Iltalehti tänään (06.08.) Samasta aiheesta. IL huomauttaa raja-asemien miehittämättömyydestä ”Kaliningradin alueella”. IL:n alleviivaama ilmiö ei ole kovin tavanmomainen eikä merkityksetön.


VASTAA: Nykysuomi.com käyttää sekä automaattista, että manuaalista moderointia kommenttiosiossa. Jokainen vastaa omista kommenteistaan ja nykysuomi.com pidättää oikeuden moderoida asiatonta keskustelua tarpeelliseksi katsomallaan laajuudella.