Näkökulma: ”Maltillisuus” ei sittenkään kannata

Politiikan molemmilta laidoilta tunnetaan metodi, jossa toimija profiloi itsensä jotakuta kentällä jo olevaa #maltillisemmaksi. Temppu on hyvin simppeli, eikä vaadi kummoistakaan kognitiivistä resurssia: Valitaan sopiva toimija, opiskellaan hänen/heidän repertuaarinsa ja vesitetään sitä sopivasti. Samalla aloitetaan vaivihkainen kampanja tämän oppi-isän leimaaamiseksi liian jyrkäksi, tms..

Tempun tekijä tavoittelee epävarmoja äänestäjiä, jotka kyllä ymmärtävät että toimija numero 1 puhuu totta, mutta eivät rohkene kannattaa tätä pelosta että hitaammat eivät pysy mukana, ja alkavat vierastaa mielipiteen vaihtamista harkitsevaa. Toimija numero 2 ylistääkin näitä, ei suorasanaisesti pelkuruudesta mitä em. empiminen tosiasiassa on, vaan harkitsevuudesta ja maltillisuudesta.

T2:n suunnitelma on looginen jaa yksinkertainen, -ja ilman rautalankaa ymmärrettävissä:

• Hän saa kannattajikseen em. varovaiset sivuilleen-vilkuilijat, joita tod.näk. on enemmän kuin uuden idean rohkeasti omaksuneita.
• Kun hän vielä peloittelee T1:n kannattamista harkitsevia väitteillä tämän #radikaalisuudesta, hän saakin näistäkin mainion osan itselleen.
• Horisontissa häämöttää tolppa, jonka juuressa makea hillopurkki loistaa kutsuvasti.

Mikäli tarkastelussa on jokin poliittisen establishmentin haastaja, maltillinen T2 voi odottaa saavansa valtarakenteen siunauksen toiminnalleen:

• Radikaali T1 ehkä saattaa pahimmassa tapauksessa todella pyrkiä saamaan aikaan sen muutoksen, josta puhuvat.
• Maltillinen T2 on pääsääntöisesti aina lepytettävissä esm. palkkioviroilla tai muilla herkuilla.

Skenaarion mukaan maltillisuus on siis varma valinta. Ainoa riski on, että kansalaiset saattavat huomata jotakin. Näin näyttääkin käyneen viimeisimmän mielipidemittauksen mukaan. Yle/Taloustutkimus:

• Siniset l. soinilaiset: 1.4%.
• Perussuomalaiset 10.3%, nousussa.