AK47:n keksijän muistomerkkiin lipsahti natsi-ase
Udmurttitaustaisen asesuunnittelijan Mihail Kalashnikovin kunniaksi Moskovaan pystytetyn monumentin jalustareliefi tuli vahingossa paljastaneeksi maailman eniten käytetyn sotilas-käsiaseen alkuperän: Reliefi esittää useita AK47-rynnäkkökiväärin versiota, ja eräät ilmeisesti alkuperäiset työpiirustukset. Tarkkanäköinen BBC:n toimittaja tunnisti niistä toisessa maailmansodassa käytetyn Sturmgevähr-44:n piirteet.
Stg 44:n suunnitteli saksalainen Hugo Schmeisser vastauksena Saksan Wehrmachtin toiveelle saada enemmän tulivoimaa jalkaväen taistelijoille. Schmeisser perusti työnsä jo aiempien rynnäkkökivääriä kehitelleiden suunnittelijoiden pohtimalle ajatukselle: Kevennetään ampumatarvikkeita, ja luovutaan turhasta ammuksen kantomatkasta. Pienempi kaliiberi ja lyhyempi patruuna olivatkin oikea valinta, ja ensimmäinen käyttökelpoinen sotilaan henkilökohtainen konepistoolia kiväärimäisempi sarjatuliase oli syntynyt.
Samaan aikaan Venäjällä nuori kersantti Mikhail Kalashnikov haavoittuu, eikä pääse enää rintamalle. Hän alkaa suunnittelemaan massasulkuista konepistoolia, joka ei koskaan tule valmistukseen.
Vuosi sodan loppumisen jälkeen asesuunnittelija Hugo Schmeisser joutuu sotavangiksi Saksan itävyöhykkeellä. Hänet kiidätetään Venäjälle, Izhevski:in, jossa sijaitsee nykyisinkin toimiva asetehdas, jonka suunnittelutiimiin Mikhail Kalashnikov on rekrytoitu. Tulevaa suunnittelutiimiä valvoo myös kenraali Fedorov, joka oli jo tsaarinaikana suunnitellut Avtomat Fedorovkan, joka käytti kevyitä japanilaisia patruunoita. Muita venäläisiä suunnittelijoita on vähintään konsultoimassa työtä, johon myös siviilisotavanki Schmeisser tulee liitetyksi.
Kalashnikovin vanhanaikaiseksi jo piirustuspöydällä muuttuneet konepistoolit on jo täysin unohdettu: Nyt valmistellaan #kaasumäntätoimista kiväärikaliiberista (7.62) asetta, jollainen oli jo ollut Saksalla sodan aikana.
Schmeisserin käyttämä ”putoava” lukko vaihtuu kiertyvään, mutta aseen ulkonäkö on kiusallisen yhtenevä Stg44:ään. Ei ihme, ettei venäläinen taiteilija huomannut arkistoista kopioimansa piirustusten olleenkin sotasaalista Saksasta.
- Tavanomainen #konepistooli sai vauhtia kehitykseensä ensimmäisen maailmansodan lopulla, kun Saksa otti käyttöön paikalleen jämähtäneen asemasodan ja lähes aina tuloksettomien rintamahyökkäysten vaihtoehdoksi #sturmabteilung -taktiikan, jossa iskuryhmä läpäisee vastustajan linjan ja iskee oman etenemisen sulkeviin pesäkkeisiin esm.”takaapäin”. Tässä toiminnassa tarvittiin tehokasta mieskohtaista tulivoimaa, jota hankittiin käsikranaattien käytöllä ja mm. tanskalaisen Madsenin valmistamilla sarjatuliaseilla. Ne olivat pistoolikaaliiberisia, 9mm, ja käsiteltävyys vaati heikkoa rekyyliä. Silloin vaikutus jäi lyhyelle matkalle, -kuten pistooleissa. Nimitykseksi vakiintui siis konepistooli.
- #Sotilaskivääri oli pitkään jalkaväen perusase, ja sen kehitystä haittasi esikunnissa sinnittelevä usko pitkän tehokkaan kantomatkan autuaaksi tekevyyteen. Yleisin kaliiberi oli 7.62 -mm. Suomessa ja Venäjällä- ja pitkä patruuna antoi tilaa riittävälle ruutimäärälle.
- #Pikakivääri käytti samaa pitkää patruunaa, kuin sotilaskiväärit, ja se teki aseesta suhteellisen raskaan ja liikkeessä olevalle sotilaalle vaikeasti hallittavan. Pikakiväärit jäivät eräänlaisiksi kevyiksi konekivääreiksi ja jalkaväen #tulitukiaseiksi.
- Jouksuhaudoissa vaan ei korkeissa esikunnissa ymmärrettiin, että jotain puuttuu. Em. venäläinen sotilasteknikko Fedorov etsi ratkaisua probleemaan suunnittelemalla sarjatoimisen kevyen aseen käyttämään Venäjän-Japanin sodasta tuttua japanilaista pienikaliiberisempaa luotia. Näin Fedorovin ase pääsi lähelle sitä, millaiseksi #rynnäkkökivääri myöhemmin muodostui.
- Ensimmäiset rynnäkkökiväärit olivat teknisesti monimutkaisia ja kalliita valmistaa, ja uhkasivat jäädä erityisjoukkojen tms. käyttöön. Schmeisserin Stg44 oli ensimmäinen tosissaan jalkaväen palveluaseeksi tarkoittu rynnäkkökivääri, ja sen idea oli korvata kertalaukauksilla toimivat makasiinikiväärit. Stg44 yleistyikin Wehrmachtilla ja SS:lla.
- #Kaasumäntä l. aseen piipusta poistuvan ruutikaasun paineen ohjaaminen antamaan aseen lukolle yms. liikkuville osille liike-energiaa, jolla vanha hylsy poistetaan patruunapesästä ja ase uudelleen-ladataan, oli ideana tunnettu ja käytetty jo joissain puoliautomaattikivääreissä ja konekivääreissä. Stg44:stä alkaen kaikki rynnäkkökiväärit ovat käyttäneet tätä toimintatapaa.
- Schmeisser hyväksyi aseen vaikutusmatkan lyhenemisen, ja otti käyttöön Saksassa jo aiemmin ideoidun lyhyen kiväärikaliiberisen patruunan. Tämä mahdollisti aseen keveyden ja rekyylin käsiteltävyyden. Nyt moderni rynnäkkökivääri oli valmis.
AK47:ssä ja sen itäblokin-klooneissa on eräs heikkous, jota Stg44:ssä ei ollut, -eikä myöskään sen länsieurooppalaisissa sodanjälkeisissä kopiossa: Kuten kuvista (ylempänä) näkee, Stg44:ssä piipun suuntainen linja kohti ampujaa pysyy aseen tukin tasossa. Tällöin rekyyli kohdistuu ampujan olkapäähän, eikä kohtuuttomasti pyri nostamaan asetta. AK47:ssa tähtäinlinjaa on laskettu lähemmäs piippua, ja tämä on tehty kääntämällä tukkia alaspäin, -ampujan pää on tällöin alempana.
Stg44:ssä etu- ja takatähtäintä on nostettu aseen hallittavuuden parantamiseksi, mainitusta syystä. Schmeisserin ase siis sopi paremmin tähdättyjä laukauksia ampuvalle, Kalashnikovin versio oli optimoitu ampujalle joka #roiskii. Kalashnikovin tiimin tärkein parannus Schmeisserin konseptiin oli aseen liikkuvien osien #väljyys: AK47 on tarkoitettu käyttäjille, jotka eivät puhdista aseitaan. Kuten uutiskuvat näyttävät, Mihail oli oikeilla jäljillä.
”AK47:n” valmistumisen jälkeen Hugo Schmeisser sai palata Itä-Saksaan. Hänen terveytensä oli jo niin huonontunut, että hän kuoli pian sen jälkeen.
Kuvassa samat piirrustukset, kuin Moskovan monumentin tekijän käyttämät.
Mihail Kalashnikov antoi nimensä maaailman tunnetuimmalle käsiaseelle, mutta rojalteja sen myynnistä hän ei saanut. Hänet muistetaan mm. lausunnostaan, jossa hän ilmaisee surunsa siitä että ”minun isänmaan puolustukseen suunnittelemani aseet ovat maailmalla roistojen käsissä”. Mihailin lausuntoon on pakko yhtyä.
Kuvassa sensuroitu reliefi:
