Näkökulma: Miksi Miss Suomea ei valita katsojaäänestyksellä?

Suomi ei ole enää pitkään aikaan pärjännyt kansainvälisissä missimittelöissä. Tämä tuskin johtuu siitä, että suomalaiset kaunottaret olisivat jotenkin rumistuneet viime aikoina. Syyn voin katsoa olevan Miss Suomen valinnan tekevässä ”asiantuntijaraadissa”.

Muutamasta yksittäisestä julkisuuden henkilöstä koostuva raati tekee valinnan. Noin pieni otos kansasta ei mielestäni riitä arvioimaan jonkun ihmisen kauneutta tai sopivuutta missiksi. Yleensä aina katsojien äänestyksen voittaa aivan eri ehdokas kuin mikä on raadin valinta Miss Suomeksi. Lähes poikkeuksetta kansan suosikki on ollut myös oma suosikkini.

Miksi sitten tässäkään asiassa ei voida antaa valtaa kansalle? Olen vakuuttunut siitä, että mikäli kansa olisi saanut päättää kansainvälisiin kauneuskilpailuihin lähetettävän neitosen, olisi menestys parempaa kuin raadin valitsemilla kandidaateilla on ollut.

Suppean julkkiksista muodostuvan raadin valintaa voivat ohjata ihan muut syyt kuin kauneimman neitosen valinta tai pyrkimys kansainväliseen menestykseen. Nuo syyt voivat olla jopa itsekkäitä. Esimerkiksi viime vuoden missiä valittaessa raati halusi valinnallaan pelkästään korostaa omaa edistyksellisyyttään ja suvaitsevaisuuttaan. Niinpä valituksi tuli monikulttuurisen taustan omaava ehdokas, jota ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa tarjokkaista viehättävimmäksi. Kyseinen henkilö myös epäonnistui haastattelussa jäätymällä täysin. Vaikka esiintymistaito oli ilmiselvästi hukassa, hänet valittiin.

Sama suuntaus jatkui tänä vuonna. Ryhmän monikulttuurinen ehdokas, joka ei tälläkään kertaa ollut läheskään ehdokkaiden parhaimmistoa, tuli valituksi sekä lehdistön ihannetytöksi että peräti ensimmäiseksi perintöprinsessaksi saakka. Hän sai tarpeetonta etua valitsijoiden silmissä siitä, että on toisen polven maahanmuuttaja.

Älkää ymmärtäkö väärin. Minulla ei ole mitään ulkomaalaistaustaisia missejä vastaan. Jos monikulttuurinen ehdokas on kaunis ja edustava, hän on vähintään yhtä kelpo missiksi kuin supisuomalainenkin. Mutta heidän pitäisi olla samalla viivalla muiden ehdokkaiden kanssa. Monikulttuurinen tausta ei saa olla itseisarvo tai etu, vaan kaikkiin ehdokkaisiin pitää suhtautua objektiivisesti. Viime vuosien suuntaus valitettavasti näyttää siltä, että näin ei ole toimittu.

Sara Chafak on hyvä esimerkki onnistuneesta valinnasta. Hänen tapauksessaan monikulttuuriseen taustaan yhdistyi kauneus ja edustavuus. Mutta hänen missiaikanaan yhteiskunnan keskusteluilmapiiri oli vielä toisenlainen, eikä tuomaristolla ollut tarvetta politisoida valinnallaan. Eikä parinkymmenen vuoden takainen Lola Odusogan valintakaan huono veto ollut, hän menestyi myös kansainvälisesti.

Sekä viime vuonna että eilen illalla pidetyssä tämän vuoden Miss Suomi -kilpailussa olisi ollut ehdolla pitkiä, vaaleita, kauniita ja edustavia tyttöjä, jotka edustavat perinteistä, suomalaista naiskauneutta. Kansainvälisissä kilpailuissa suomalainen vaaleus on eksoottista ja kilpailuvaltti. Miksi tuomaristo ei siis näe nenäänsä pidemmälle, vaan valitsee Miss Suomeksi joko ulkomaalaistaustaisen tai tummakutrisen suomalaisen ehdokkaan? Sellaiset hukkuvat varmasti muiden joukkoon kansainvälisillä missiareenoilla. Se, mikä on Suomessa eksoottista, ei ole sitä maailmalla.

Kyllä kansa tietää, voisi sanoa tämänkin asian kohdalla. Sama homma Euroviisujen kanssa. Kun tuomaristolla on näppinsä pelissä Suomen edustajan valinnan kanssa, on menestystä turha odottaa. Varsinkin kun valintamenetelmänä on naurettavan kehno Uuden musiikin kilpailu. Mutta se on jo aivan eri juttu se.

Asumme Suomessa ja olemme suomalaisia. Antakaamme siis Suomen kansan valita niin Miss Suomi kuin Suomen euroviisuedustajakin. Voisi tulla sitten sitä menestystäkin.