Kolumni: ”Valkoista huumoria”

Naiset ja herrat… Hullut, tyhmät, homot, isännät, rengit, transut, bisset, mamut, pakolaiset, suvakit, rajakit, työläiset, työttömät, ihmiset, torakat, lesbot ja taisteluhelikopterit, vielä kerran FATIM DIARRA ja MUSTAA HUUMORIA! Kansa kaiketi nauraa vedet silmissä, kun Helsingin vihreiden valtuutettu solvaa maaseudun asukkaita jotakuinkin törkeimmällä mahdollisella tavalla. Eikö? Hiljaista kyllä tuntuu olevan… Avautuiko vitsi vielä sittenkään, kun Diarra ja jopa itse vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto kertoivat meille typerille metsäläisille kyseessä olevan huumoria? Ei, ei se tainnut oikein lähteä vielä sittenkään. Ei se mikään ihme ole, ”maalaiset nussii siskojaan ja vanhempiaan hahhahhaa. Maalaiset myöskin pieksevät vaimojansa hahhahhaa. Onpas hulvatonta!”-tyyppinen huumori ei tunnu iskevän suomalaisiin. Jos iskisi, suomalaiset olisivat ratkenneet naurusta kuullessaan itävaltalaisen ihmishirviön Josef Fritzlin tapauksesta, jossa tämä oli lukinnut tyttärensä kellariin ja pitänyt tätä seksiorjanaan 24 vuoden ajan. Uskallanpa väittää, ettei yksikään tässä maassa nauranut!

Toki yhtäläisyyden vetäminen Fritzlin sairaisiin touhujen ja Diarran sutkautuksien välille on kaukaa haettua, mutta samaan kategoriaan molemmat jutut silti putoavat. Vai että mustaa huumoria… Mikäpäs siinä! Puhutaan sitten siitä mikä on lueteltu huumoriksi Diarran poliittisen (ja tämän päivityksen mukaan yleisestikin ottaen) vastapuolen mielestä… Puhutaan ”valkoisesta huumorista” ja kun nimien heittelyn tielle lähdettiin, kukapa olisi parempi ”valkoisen huumorin” henkilöitymä kuin kohusta kohuun kulkeva Teuvo Hakkarainen? Hakkaraisella kohuja nimittäin riittää, eikä tämän sanomiset ole loukkaavuudessaan lähtökohtaisesti lähelläkään Diarran typerän ja vihamielisen ”vitsailun” tasoa. Hakkarainenhan rutattiin sekä mediassa, että politiikassa totaalisesti tämän ehdotettua ”malliyhteiskunnan perustamista” Ahvenanmaalle. Tarkalleen Hakkarainen sanoi näin:

-” Laitetaan homot, lesbot ja somalit sinne keskenään asumaan ja katsellaan, millainen malliyhteiskunta siitä sitten rakentuu. RKP syyttää meitä perussuomalaisia aina siitä, että me emme ota vähemmistöjä huomioon. Tällä ratkaisulla saataisiin selville se, miten se malliyhteiskunta syntyy ja muotoutuu.”

Ainakaan minun mielestäni Hakkarainen ei ylittänyt ”erityisen törkeyden” rajaa tuolla, mielestäni varsin humoristisella, joskin houkuttelevalla ja varsin varteenotettavalla ehdotuksellaan. Myöskään Hakkaraisen maininta siitä, että maahanmuuttajat tulisi velvoittaa työntekoon, ei täytä sen enempää rikoksen kuin ”solvauksen” tai minkään muunkaan laisen loukkauksen tunnusmerkkejä. Arkipäivän havainnoista juonnettu suoraviivainen toteamus kuului seuraavasti:

-”Helsingissä on neekeriukkoja torien kulmat täynnä tyhjän panttina. Töihin ne pitää panna, kansanedustaja sanoi.”

”Neekeriukoista” puhuminen toki on tätä nykyä hieman poliittisesti epäkorrektia, mutta niin on Diarran vihjaukset maalaisten insestistä tai Li Anderssonin vihjailut ”paremmasta” väkivallastakin. Hakkarainen sentään perusteli asian koulutustaustallaan. Kansakoulussa kun opetettiin puhumaan ”neekereistä”. Sen lisäksi, vaatimus on varsin kohtuullinen ottaen huomioon kuinka kalliiksi maahanmuutto ja ”pakolaiskriisi” Suomelle tulee.

Hakkaraisen puolue, kaikilla mahdollisilla leimakirveillä, yleistyksillä ja suoranaisilla solvauksilla viskottu perussuomalaiset alistuivat aikanaan ryhmän paineen alla ja harjasivat Hakkaraisen huumorinsa takia. Miehen viljelemä, suvaitsevaiston kannalta kiusallisen nasevaan ”valkoiseen huumoriin” on vastattu myöskin virkavallan kannalta. Tammikuussa 2017 Hakkarainen sai tuomion ”kiihotuksesta kansanryhmää vastaan” toteamuksestaan ”Kaikki muslimit eivät ole terroristeja, mutta kaikki terroristit ovat muslimeja”. Rangaistus, 20 päiväsakkoa/1160 euroa, oli sinänsä mitätön, mutta osoittaa sen surullisen suunnan, mihin yhteiskuntamme on ajautumassa. Diarran ”suojavärityksen” takaa viskoma ”musta huumori” on hyväksyttävämpää ja ”parempaa” kuin Hakkaraisen ja kaltaistensa viljelemä ”valkoinen huumori”.

Diarra on ensimmäisen kauden kaupunginvaltuutettu, etnistä vähemmistöä, maahanmuuttajataustainen ja vihreä (joka jo sinänsä antaa trendikkyydessään oikeuden puhua mitä tahansa paskaa kehä kolmosen sisäpuolella). Nyky-yhteiskunnan silmissä natsoja siis riittää. Hakkarainen on toisen kauden kansanedustaja, valkoinen, hetero, maahanmuuttovastainen, EU-vastainen, perussuomalainen ja vieläpä maaseudulta, siis kaikkea sitä mitä vastaan moderni maailma taistelee. Diarran puheisiin ei puutu edes sosiaalisen median vesitiivis sensuuri, saati sitten poliisi. Hakkarainen on tikunnokassa, sanoi hän mitä tahansa.

On unohdettu SDP:n etno-ehdokkaan kela-epäselvyydet tämän dilkattua veronmaksajien rahoja sukulaiselleen ulkomailla, on unohdettu erään ministerimme pikavauhtia hankittu kansalaisuus ja lastensairaalasta taskuunsa käärimät rahat, SDP:n riveihinsä ottaman Rami Adhamin huijaus ”sota-alueen joulupukki”-tarinoineen, Li Anderssonin antifa-terrorismi-yhteydet ja väkivalta-fantasioinnit ovat vaipuneet unholaan, kuten tiettyjen poliitikkojen lukemattomat talousepäselvyydet ja suoranaiset huijauksetkin. Tulee unohtumaan myöskin Fatim Diarran typerryttävä harkitsemattomuus mutta… Hakkaraista ei unohdeta koskaan.

”Musta huumori” saattaa olla synkkää, mutta ”valkoinen huumori” on rikollista ja läpeensä pahaa?

Petri Perta