Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen: Lapsia on saatava sanoa tytöiksi ja pojiksi

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja kirjailija Jari Sinkkonen on vakuuttunut siitä, että ajatus sukupuolten laajasta kirjosta on aikuisten ihmisten keksintöä, kertoo Länsiväylä.

Sinkkonen kritisoi näkemystä, jonka mukaan sukupuolia olisi periaatteessa loputon määrä.

– Minä en tällaista moninaisuuspuhetta ymmärrä alkuunkaan. Pojalla on munat ja tytöllä pimppi ja sillä selvä, Sinkkonen toteaa.

– On kokonaan eri asia, miten lapset kasvavat oman, biologisen sukupuolensa puitteissa. Jos tyttö on rasavilli menijä, olkoon. Jos taas poika on herkkä ja taiteellinen, olkoon. Vanhempien pitäisi tuntea lapsensa, että he osaisivat suhtautua heihin oikein, Sinkkonen jatkaa.

Sinkkonen kertoo, että on olemassa pieni joukko ihmisiä, joiden sukupuoli ei ole selkeästi tyttö tai poika. Tämän vuoksi esimerkiksi Saksa otti äskettäin kolmannen sukupuolen mukaan viralliseen luokitukseen.

Sinkkosen mukaan sen ei kuitenkaan tulisi hämärtää kasvatuskeskustelua, jossa aiheena ovat lapset yleisesti.

Uransa aikana Sinkkonen on usein puhunut eri sukupuolten välisiä stereotypioita vastaan ja varsinkin poikien valinnanvapauden puolesta.

– Ajatus siitä, että poikien ei pidä olla liian hyviä koulussa tai että he eivät voi harrastaa vaikkapa klassista musiikkia – sehän on aivan hölmö, Sinkkonen sanoo.

Sinkkonen ottaa esimerkinomaisesti esille omat lapsensa, jotka ovat kolmikymppisiä tai hieman sitä vanhempia.

– Tyttäreni ovat napakoita feministejä ja poikani on hellämielinen jazzmuusikko. Silti poika on leikkinyt lapsena ollessaan ihan niitä tavallisia poikien pyssyleikkejä mitä muutkin, taustoittaa Sinkkonen.

Sinkkonen kuitenkin myöntää, että suomalaiset lapset elävät osittain erittäin vahvasti sukupuolittuneessa maailmassa.

– Jos katsotaan leluosastojen tarjontaa, kyllä siellä on selkeästi tyttöjen lelut ja poikien lelut, samoin pyssyt ja hoivalelut – mutta mitä sitten? Kyllä poikakin voi pukeutua pinkkiin tai tyttö tummansiniseen vaatteeseen, sanoo Sinkkonen.

Hän korostaa sitä, että sukupuolten välisten erojen hämärtäminen ei lähde lapsen, vaan aikuisen tarpeesta.

– Silloin, kun lapsi on alle kaksivuotias, hän alkaa tutkia, mikä hänestä on tulossa. Jo pieni lapsi näkee saunareissulla, että isällä on pippeli, mutta äidillä ei. Se ajattelu, että lasta ei saisi sanoa tytöksi tai pojaksi, vaan pelkästään ”lapseksi”, se on pöhkö, Sinkkonen toteaa.

– Samat asiat ovat olleet esillä jo silloin, kun ensimmäinen kirjani ilmestyi. Jo 27 vuotta sitten julkisuudessa jauhettiin sitä, miten sotaleikit ovat muka vaaraksi lapsen kehitykselle. Kyllä se puhe oli suoraan sanottuna ihan hevonpaskaa, toistakymmentä kirjaa lapsen kasvusta ja kasvattamisesta kirjoittanut Sinkkonen lataa.

– Ylipäätään puhe siitä, että kasvatus olisi jokin kaikkivoipa keino ohjata lasta haluttuun suuntaan ei ole totta. Ei edes kaikkein hyvää tarkoittavinkaan kasvatus voi hallita lasta, sillä lapsi kasvaa niin kuin kasvaa.

Lähde: Länsiväylä