Velallisten tuki ry:n Hilkka Laikko: Velallisten kohtelu Suomessa on laitonta

Perussuomalaisten presidenttiehdokas Laura Huhtasaari otti uudenvuodenpuheessaan esille 1990-luvun laman ja pankkikriisin seurauksena tulleiden velkavankien kohtelun ja kohtalon Suomessa. Huhtasaaren mukaan asia pitäisi läpivalaista ja tehdä siitä oikeudenmukainen loppuselvitys.

Aiheeseen tarttui myös toinen presidenttiehdokas Paavo Väyrynen kirjoituksessaan. Väyrynen ottaa esille presidenttiehdokas Sauli Niinistön, joka yhdessä Paavo Lipposen kanssa vei Suomen euroon Väyrysen mukaan perustuslain vastaisesti.

Väyrysen mukaan presidentti Mauno Koivisto oli yhdessä pääministeri Harri Holkerin johtaman hallituksen kanssa päävastuussa 1990-luvun lamasta ja pankkikriisistä, kun he yrittivät ajaa Suomea ”vahvan markan” politiikalla eurokuntoon.

Hilkka Laikko: Suomalaiset myytiin velkaorjiksi

Nykysuomi haastatteli Velallisten tuki ry:n varapuheenjohtajaa ja tiedottajaa Hilkka Laikkoa, joka on seurannut tätä tilannetta tarkasti sen syntyhetkistä saakka. Täten hän on oikea henkilö kertomaan, mistä tässä kaikessa oikein on kyse.

Laikko ei säästele sanojaan. Hänen mielestään velallisten kohtelu Suomessa on lainvastaista.

Eräs pöyristyttävimmistä seikoista Laikon mielestä on se, että 90-luvun laman velkavankien saatavat myytiin vuonna 2000 kansainväliselle perintäyhtiölle eduskunnan talouspoliittisen valiokunnan päätöksellä. Päätöstä olivat tekemässä muiden muassa jo Väyrysenkin mainitsemat Sauli Niinistö ja Paavo Lipponen.

Laikon mukaan päätöksellä myytiin 55 000 suomalaisen ihmisen yhteensä 12 miljardin markan velat ”roskapankki” Arsenalilta viidellä prosentilla velkojen arvosta eli 600 miljoonalla markalla, eikä kukaan tehnyt selvitystä velkojen ja suoritusten välille. Kukaan ei antanut näille uhreille mahdollisuutta saada selvyyttä velkojen todellisesta määrästä eikä päästä eroon veloistaan tuolla viidellä prosentilla velan arvosta.

Voit kuunnella Hilkka Laikon haastattelun ylempää. Haastattelussa tulee paljon asiaa velallisten epäoikeudenmukaisesta kohtelusta Suomessa. Lisäksi Laikko kertoo Velallisten tuki ry:n suunnitelmista, miten se lähtee ajamaan tätä asiaa eteenpäin esimerkiksi EU-tasolla.

Katso myös:

9 thoughts on “Velallisten tuki ry:n Hilkka Laikko: Velallisten kohtelu Suomessa on laitonta

  • 4.1.2018 at 16:25
    Permalink

    Totta mutta tällainen maailma on nykysin. Ja äänestäjät ovat idiootteja kun äänestävät porvarit valtaan ruoskinnasta huolimatta.

    Reply
  • 4.1.2018 at 17:33
    Permalink

    Avainsanat:Sauli Niinistö,Paavo Lipponen,lainvastaisuus,petos,pankkien etu,rikos.

    Reply
  • 4.1.2018 at 17:53
    Permalink

    ”Koiviston konklaavin” päätös siitä, että, ”pankki voittaa aina” on rumimpia ellei rumin teppu Suomen historiassa mitä kuunaan on tehty. Varsinkin kun Islannissa samanlaisen talousbuumi ja valuuttalaina -buukkauksen jälkeen samassa tilanteessa veronmaksajat eivät maksaneet pankkien itsensä itselleen aiheuttamia taloudellisia tappioita, jotka johtuivat pankinjohtajien silkasta omasta lyhytnäköisesti tyhmyydestä ja piittaamattomuudesta, vaan tyrkyttivät lainaa ovista ja ikkunoista kaikelle mikä liikkuu tarvitsi tämä sitä tai ei. Lisäksi Presidentti Mauno Koiviston (1923-2017) toinen katastrofaalinen rahapoliittinen virhearvio oli härkäpäinen ”vahvan markan politiikka”, jota hän harjoitti Pääministeri Harri Holkerin (1937-2011) (Kok) hallituksen (1987-1991) kanssa. Kolmas ja syynä tähän koko onnettomuuteen oli ennen säännellyn rahamarkkinoiden vapauttaminen kerralla ilman mitään puskureita vaan kaikki jätettiin pankkien ja niiden asiakkaina olevien yksityishenkilöiden ja yritysten ”harkintaan”.

    Reply
  • 4.1.2018 at 20:52
    Permalink

    Totuuskomissio kuulostaa jäyhältä ja sellaisen perustamiseen on nyt vaikea uskoa. Ja jos sellainen saataisiin aikaan, niin suomalaiselle politiikalle tyypilliseen tapaan sen selville tuomat asiat jäisivät vaille konkreettisia seurauksia, kuten syyllisien saattamista edesvastuuseen. On kuitenkin totta, että 1990-laman epäoikeudenmukaisuudet ja ehkä myös vuoden 1918 yhä nykypäivään ulottuvat kaunat kalvavat Suomen henkistä ilmapiiriä, jonka tulehtuu yhä päivä päivältä enemmän. Jakolinjat ovat kansakunnassa syvenemässä vähän kaikissa asioissa ja edes yhden luurangon perkaaminen pois kaapista auttaisi raikastamaan ilmapiiriä. Nykyinen päättäjäkunta ei kuitenkaan osoita tähän minkäänlaista kiinnostusta ja kaikkein vähiten presidenttimme Niinistö, joka on lamauhreille ison hyvityksen velkaa.

    Reply
  • 4.1.2018 at 21:57
    Permalink

    NÄMÄ ASIAT ON VIELÄ LÄHES KAIKKI MAHDOLLISUUS SELVITTÄÄ, JA NIMET NÄKYVIIN !!

    Reply
  • 4.1.2018 at 23:08
    Permalink

    LÖYDETTYÄ!

    ”Erkki Ahon Blogi”
    Koiviston konklaavi – SSP-sopimus ja muut salatut sopimukset
    Tässä se on. Salaiseksi julistetun SSP-sopimuksen kopio. Sopimuksella pankeille annettiin vapaat kädet poistaa yrityksiä markkinoilta ja sekä realisoida yritysten vakuudet. Lisäksi pankit saivat laittaa saatavansa valtion avoimeen pankkitukipiikkiin.
    Pankit poistivat markkinoilta 42 000 elinkelpoista yritystä ja aiheuttivat 500 000 ihmisen työttömyyden ja 280 000 henkilön ylivelkaantumisen. Kaikki eivät tätä kärsimystä kestäneet sillä 11 000 ihmistä teki itsemurhan.

    SSP-sopimuksessa Esko Ahon hallitus ja neljän pankin vastuulliset henkilöt sopivat toimialarationalisoinnista eli ylikapasiteetin poistosta. Pankeille annettiin lupa poistaa yrityksiä markkinoilta ja realisoida poistettavien yritysten omaisuus ja vakuudet. Lisäksi pankit saivat laittaa saatavansa hallituksen avoimeen pankkitukipiikkiin.
    Sen jälkeen saatavat myytiin ulkomaille ja ulkomainen perintätoimisto peri saatavia jo kolmanteen kertaan velallisilta täydestä arvosta heidän kuolemaansa asti ja vielä senkin jälkeen kuolinpesältä.
    Vakaan markan politiikka johti Suomen taloudelliseen katastrofiin. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto kutsui 6.5.1992 oikeusjärjestelmän edustajia presidentinlinnaan kokoukseen, jossa heitä ohjeistettiin antamaan pankeille suosituimmuusasema riita-asioissa ja syytesuoja niistä johtuvissa rikosasioissa. Kokouksessa puhetta johti silloinen Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen.

    Pyysin tasavallan presidentti Tarja Haloselta tuon kokouksen pöytäkirjoja todistusaineistoksi oikeuskäsittelyyn. Vetosin EY:n tuomioistuimen päätökseen niin sanotussa Fortum asiassa 15.7.2003. Tasavallan Presidentti Tarja Halonen julisti asiakirjat salaisiksi minulle 24.10.2005 lähettämässään kirjeessä. Perusteluna oli presidentti Mauno Koiviston pyyntö.
    Salaiseksi julistettu SSP-sopimus

    Suomen Säästöpankki-SSP Oy:n pilkkomissopimus solmittiin 22.10.1993 Suomen valtion ja neljän ns. ostajapankin (SYP, KOP, Osuuspankit ja Postipankki) välillä. Tässä salaiseksi julistetussa sopimuksessa sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet luottomäärien ja asiakkuuksien pohjalta. Jos asiakas toimi joillakin seuraavista toimialoista, niin pankeille annettiin vapaus poistaa yritys markkinoilta ja laittaa saatavansa valtion avoimeen pankkitukipiikkiin: kiinteistösijoittaminen ja kiinteistösijoittamiseen verrattava kiinteistötoiminta, muu sijoittaminen, rakentaminen, vähittäiskauppa, hotelli- ja ravintolatoiminta, vapaa-aikatoiminta. SSP-sopimus solmittiin pääministeri Esko Ahon hallituksen toimesta. Valtionvarainministerinä toimi Iiro Viinanen ja kauppa- ja sisäministerinä Mauri Pekkarinen. Nämä kolme ministeriä muodostivat valtioneuvoston ”sisäpiirin”. Suomen 1990-luvun pankkikriisissä ja suuren lamassa toteutettiin Suomen historian suurin omaisuuden ryöstö. Liituraitojen jäljiltä jäi kitumaan 280 000 elinkautista lumevelkavankia, joista 11 000 valitsi lopullisimman ratkaisun. 42 000 yritystä poistettiin markkinoilta pankkien pelastamiseksi. Pankeille annettiin oikeus poistaa yritykset markkinoilta SSP-sopimuksen nojalla ja pankeille ja muille rikollisesti toimiville antoi syytesuojan Koiviston konklaavi. Katkeraa kansaa kasvaa jo kahdessa sukupolvessa.
    Pankit puhdistivat mahdolliset ja epävarmat saatavansa pankkituen avulla ja samalla poistettiin markkinoilta 42 000 elinkelpoista yritystä, jotka olisi voitu pelastaa kohdistamalla pankkituki suoraan yrityksille. Samalla aiheutettiin puolen miljoonan työttömän armada Suomeen. Suomen valtio oli pankeille varmempi maksaja kuin talousvaikeuksissa ollut yrittäjä. Siksi terveitäkin yrityksiä kaadettiin surutta. Konkursseissa kärsivät eniten yritysten omistajat, joilta katosi tällä tavalla heidän elämäntyönsä, ihmisarvonsa ja omaisuutensa. Luonnollisesti menettelystä kärsivät heidän läheisensä, sukulaisensa, tuttavansa, takaajansa, yrityksen työntekijät, toiset yritykset, tavarantoimittajat, yhteistyökumppanit sekä kunnat, jotka menettivät verotuloja. Kerrannaisvaikutukset olivat valtavat.
    Pankkikriisin varjossa Suomessa suoritettiin vallankaappaus, jossa pankeille annettiin valtuudet jakaa kansalaisten varallisuus haluamallaan tavalla. Poliittisen siunauksen ohjeistus sai Esko Ahonhallituksen ministerivaliokunnalta, johon kuului pääministerin lisäksi valtionvarainministeri Iiro Viinanen, ministerit Mauri Pekkarinen Keskusta, Jan-Erik Enestam Ruotsalainen kansanpuolue ja Toimi Kankaanniemi Kristilliset. Menettelyn osana solmittiin 14.10.1993 SSP:n pilkkomissopimus, mikä valtion puolesta allekirjoitettiin 22.10.1993. Sopimukseen sisältyi nimetyillä aloilla toimivien yritysten vapaa realisointioikeus. Tuomioistuinten tehtäväksi jäi tuomita pankkien vaatimusten mukaan. Laillisuusvalvojat ja valtakunnansyyttäjä varmistivat lainrikkojen syytesuojan. Säästöpankkisopimus julistettiin salaiseksi. Käräjätuomari Jussi Nilsson kirjoitti Lakimiesuutiset lehdessä n:o 2 vuonna 2002, että tuomarikunta on organisoitu poliittisten valtaelinten alaisuuteen.
    Tyhminkin pankinjohtaja tajusi Esko Ahon luvanneen ilmaista rahaa

    KEP:n Säästöpankin johtaja Korpela sanoi Seuralehden haastattelussa 15.11.2002 väliotsikossa mainitut sanat. Korpela jatkaa, että ”katkaisimme rahoitusneuvottelut kaikkien vaikeuksissa olleiden yritysten kanssa. Tajusimme, että turha on keskustella ongelma-asiakkaiden kanssa, koska valtio maksaa pankin luottotappiot”.

    MOT-ohjelmassa 29.11.1999 saman pankin isännistöä 15 vuotta johtanut toimitusjohtaja Antti Ojalasanoi näin ” Suoraan voin sanoa, että Suomen Säästöpankki ajoi yrityksiä nurin saadakseen omaan käyttöönsä, omien vakuuksien, oman varallisuutensa paikkaamiseksi pankkitukea avatusta valtion piikistä. Voidaan vetää suora johtopäätös, että ongelma-asiakkaat olivat pankille riski, mutta tässä poistui kerralla riski ja oma vakavaraisuus parani”.
    Jälkien peittely

    Säästöpankkien pilkkomissopimusta tehtäessä 22.10.1993 perustettiin ongelmaluottoja varten omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy. Perustamisvaiheessa yhtiöön siirrettiin n. 3600 lainaa ja kesäkuuhun 1994 mennessä n. 34 000 lisää. Kaikkiaan Arsenaliin siirrettiin lähes 80 000 ongelmaluottoa, joista luottotappiot korvattiin siirtäjäpankeille m. 50 miljardin pankkituella eli kansalaisten maksamilla verovaroilla. Arsenal sai salaiseksi valtiontalouden tarkastusviraston raportin sillä perusteella, että sille voi koitua vahinkoa raportin julkistamisesta. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan Arsenalin on syytä varautua noin 500 miljoonan korvauksiin 13 yksityiselle ihmiselle tai yritykselle. On todennäköistä, että raportissa oli vain jäävuoren huippu. Raportin salaamisesta vastasi ministeri ja silloinen Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi Anne Siimes.

    Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi Anne Siimeksenallekirjoittamalla kauppakirjalla Arsenal omaisuudenhoitoyhtiöiden 12,2 miljardin markan saatavat 5 %:lla todellisesta arvosta eli 600 miljoonalla markalla. Ongelmaluottoja oli n. 60 000 kappaletta.
    Nyt näitä saatavia ulkomainen perintäyhtiö perii täydestä arvosta korkealla korolla suomalaisilta kansalaisen kuolemaan saakka ja eduskunnan päätöksellä vielä senkin jälkeen eli kuolinpesältä.
    Erikoista kauppakirjassa on se, että ministeri myi nämä ongelmaluotot vaikka Arsenal Oy:llä oli oma toimiva johto. Kauppasopimukseen sisältyy vielä ns. korvausklausuuli, jonka mukaan jos sopimus puretaan niin koko kauppasumma laukeaa maksettavaksi. Tämä korvausklausuuli on perustuslain vastainen.

    Velallisille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta selvitä veloistaan tuolla 5 %:n summalla. Helsingin Sanomien 1.4.2000 uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja siis perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta perittäväksi on säädetty rikoslain 35 luvun 1-3 %:ssä (petos). Jo maksettujen lainojen perimisestä on raportoitu Arsenalin tarkastusvaliokunnan kertomuksessa v. 2000. Siinä todetaan, että n. 1000 tarkastetusta reklamaatiosta n. 100 todettiin aiheellisiksi. Lainaa ei ollut olemassa. Lisäksi noihin myytyihin saataviin liittyi valtava määrä yrittäjien velkoja, mikä merkitsee sitä, että nuo yrittäjät ovat lopun elämäänsä velkahirressä ja Suomessa on yrittäjäpula.

    Keskipohjan Aluesäästöpankin johtaja Veikko Korpela on antamassaan haastattelussa myöntänyt pankkien perineen velkoja kahteen kertaan. Samaan perintäongelmaan on kiinnitetty huomiota myös Arsenalin tarkastusvaliokunnan kertomuksessa vuodelta 2000 ja oikeusturva-asian neuvottelukunnan kertomuksessa vuosilta 2000-2001. Postipankin entinen pääjohtaja Seppo Lindblom tunnustaa syyllisyytensä Iltalehden haastattelussa 15.8.2005. Kristillisten kansanedustaja Toimi Kankaanniemi myöntää, että pankit toimivat rikollisesti. Pankit saattoivat vapaasti lähes ilman kontrollia laittaa ongelma-asiakkaidensa luottoja tuohon roskapankin (Arsenalin) piikkiin ja saada valtiolta täysimääräisen korvauksen noista ongelmaluotoista, jotka se laittoi tuohon roskapankin piikkiin. Lisäksi pankki tuhosi näiden ongelmaluottoja ottaneiden yrittäjien yritykset ja omaisuuden sekä takaajien omaisuuden. Roskapankin piikki oli auki ja rahalla ei ollut mitään takarajaa, sanoo kansanedustaja Kankaanniemi. Nyt on päästy lamasta ulos, pankit ovat rikkaita, mutta laman todelliset uhrit ovat hoitamatta, jatkaa Kankaanniemi. Se on Lipposen kahden hallituksen häpeä.
    Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä

    Kera Oy:ssä perustettiin Helsingin Sanomien mukaan ns. ruumiinpesuryhmä, jonka tehtävänä oli pelastaa ns. Kera Oy:n rahoittamat ongelmayritykset ja muuten minimoida tappiot. Tappioiden minimointiin liittyi kilpailevien yritysten markkinoilta poistaminen yhdessä pankkien kanssa. Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä toimi varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuudessa ja sitä johti kehityspäällikkö Veikko Anttonen. On syytä epäillä, että asiasta olivat tietoisia KTM:n yrityskehitysosasto, johtaja Olavi Änkö ja hallitusneuvos Sakari Arkio sekä KTM:n kansliapäällikkö Matti Wuoria.

    Talonrakennusalalla kysyntä romahti vuoden 1989 14 000 talopaketista vuoden1995 2900 talopakettiin. Ylikapasiteettia muodostui rajusti. Vuoden 1992 tilinpäätöksien mukaan Suomen Taloteollisuuden tulos oli 80 miljoonaa markkaa miinuksella ja vierasta pääomaa oli 214 miljoonaa markkaa, Honkarakenne Oy oli miinuksella 30 miljoonaa ja vierasta pääomaa oli 242 miljoonaa markkaa, Pyhännän Rakennustuote Oy oli miinuksella 20 miljoonaa markkaa ja vierasta pääomaa oli 100 miljoonaa markkaa. Alavieskan Puurakenne Oy oli Suomen kolmanneksi suurin talotehdas, jonka tappio oli vuonna 1992 vain miljoona markkaa tappiolla ja vierasta pääomaa oli 36 miljoonaa markkaa.

    Kera Oy:ssä päätettiin poistaa markkinoilta Alavieskan Puurakenne Oy, koska sillä oli vähiten velkaa eikä sillä ollut vahvoja taustavoimia, koska se oli vasemmistotaustainen perheyritys. Alavieskan Puurakenne Oy joutui velkasaneeraukseen ja velkasaneeraus keskeytettiin vastoin tehtyjä sopimuksia.

    Velkasaneerausmiehet asianajajat Juhani Tuomaala ja Lauri Ylipukki rahastivat muutaman kuukauden työstä reilusti yli miljoona markkaa. Sellaista rahastusta ei kestä hyvänkään talouden omaava yritys.
    Alavieskan Puurakenne Oy piti Vaasan käräjäoikeuden velkasaneerauksen keskeyttämispäätöstä vääränä. Käräjäoikeus oli jättänyt täysin huomioimatta kassavirtalaskelmat pidemmällä tähtäyksellä sekä kaiken yrityksen saneerauksen eteen tehdyn työn. Tulopuolta ja ennusteita käräjäoikeus ei huomioinut.

    Alavieskan Puurakenne Oy:n velkasaneerauksen pohjaksi oli hyväksytty rahoituslaskelma, jonka olivat hyväksyneet sekä selvitysmiehet että Kera Oy ja Säästöpankki- SSP Oy:n edustajat. Tätä taustaa vasten tuntuu käsittämättömältä, että velkasaneeraus keskeytettiin. Velkasaneerausmiehet olivat estäneet myymästä Alavieskan Puurakenne Oy:tä sen omistamia Suomen Betonikattotilli Oy:n osakkeita. Kauppa olisi syntynyt 370 000 markan hinnalla. Sen sijaan velkasaneerausmiehet lisäsivät kaikin keinoin yrityksen kuluja jotta yritys saataisiin mahdollisimman nopeasti konkurssiin. Alavieskan Puurakenne Oy:n entinen toimitusjohtaja Tapani Kääntä arvelee, että velkasaneerausmiehet estivät 100 talokaupan syntymisen. Tästä kaupasta olisi ollut mahdollisuus saada kaksi miljoonaa markkaa etumaksua. Alavieskan Puurakenne Oy piti saada konkurssiin Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n tahdosta. Alavieskan Puurakenne Oy oli Keski-Pohjanmaan Säästöpankin asiakas. SSP-sopimuksessa ko. säästöpankin saatavat siirtyivät Arsenal Oy:lle.

    Johtopäätökset
    Suomessa pankkikriisi kosketti noin miljoonaa ihmistä, jotka joutuivat kärsimään Suomen talouden ja poliittisten päättäjien virhearvioinneista. Hinta on monen osalta äärettömän korkea. Pankkikriisi jätettiin selvittämättä. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että asiasta on poliittinen sopimus suurimpien puolueiden sekä Kristillisten, Vasemmistoliiton sekä Ruotsalaisen kansanpuolueen kesken. Menettely on törkeä kansalaisten perusoikeuksien ja oikeusturvan loukkaus. Se on ihmisoikeussopimusten vastainen menettely.

    Pääministeri Esko Aho, jonka hallitus solmi ns. SSP-sopimuksen neljän pankin kanssa. Sopimus julistettiin salaiseksi, koska siinä oli sovittu lain vastainen toimialarationalisointi.Esko Aholla oli kiire Harwardin yliopistoon. Ehkä hän pelkäsi, että kansalaiset pääsevät totuuden lähteille ja toimivat sen mukaisesti.

    Esko Ahon hallituksen kauppa- ja teollisuusministerinä ( 1.8.1993 – 13.4.1995) toimi SSP-sopimuksen allekirjoittamisen aikaan Seppo Kääriäinen. Kääriäinen on vastustanut pankkikriisin selvittämistä. Seppo Kääriäisen alaisuudessa toimi Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä, joka toimi Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuudessa ja jota johti kehityspäällikkö Veikko Anttonen. Ruumiinpesuryhmän tehtävänä oli poistaa markkinoilta Kera Oy:n rahoittamia yrityksiä uhkaavat kilpailijat. Toiminnassa käytettiin ns. saattohoitajia.

    Mauri Pekkarinen toimi Esko Ahon hallituksen sisäministerinä, jolle kuuluivat poliisiasiat. Poliisit oli ohjeistettu miten ja mitkä rikokset tutkitaan. Joillekin rikolisille oli annettu syytesuoja.

    Valtionvarainmisteri Iiro Viinanen oli keskeinen henkilö SSP-sopimuksen rakentamisessa ja sen valvomisessa.
    Suomen maakuntajoukkueiden perustamista on pidetty tärkeänä, koska ne voisivat auttaa poliiseja jos olisi syntynyt kansannousu rikollista valtiovaltaa vastaan.
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_maakuntajoukot

    Reply
  • 5.1.2018 at 00:26
    Permalink

    Aina puhutaan tästä elinikäisestä velkavankeudesta.
    Mutta eikö se nykyään, 90-luvun laman jälkeen säädetyn lain mukaan ole niin,
    että velka vanhenee 15 vuodessa?

    Reply
    • 5.1.2018 at 05:49
      Permalink

      Käsittääkseni velka ei vanhene jos sitä ”ylläpidetään” Velkajäjestely on kait ainoa keino päästä siitä eroon mutta niitä ei juurikaan enää myönnetä. Tiedän yhden yrittäjän joka pääsi veloista eroon tällä konstilla, 5 vuotta ja velat veks. Oli enne suurta lamaa osetellut kalliita maansiirto kalustoja kun lupasivat töitä eteä-suomesta kulutus ja rakennu kiimassa.

      Reply

VASTAA: Nykysuomi.com käyttää sekä automaattista, että manuaalista moderointia kommenttiosiossa. Jokainen vastaa omista kommenteistaan ja nykysuomi.com pidättää oikeuden moderoida asiatonta keskustelua tarpeelliseksi katsomallaan laajuudella.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.