Sampo Terho (sin): Suomen politiikassa et voi luottaa mihinkään
Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho (sin) kirjoittaa verkkosivullaan:
”Olen ollut politiikassa ammatikseni mukana seitsemän vuotta. Voinee sanoa, että hallituspuolueen puheenjohtajana ja hallituksen johtokolmikkoon kuuluvana ministerinä olen nyt Suomen politiikan sisimmässä sisäpiirissä. Näiden seitsemän vuoden aikana olen oppinut paljon siitä, mikä järjestelmässämme on vialla.
Suomen politiikassa voit luottaa vain yhteen asiaan: et voi luottaa mihinkään.
Ensinnäkään mikään sovittu ei pidä, ellet kellon ympäri valvo, että niin tapahtuu. Asioista kyllä neuvotellaan ja kompromisseja tehdään, mutta kaikkea toisten puolueiden eri ohjelmiin saamia päätöksiä viivytetään, vesitetään ja perutaan, ellet joka hetki seuraa ja uhkavaatimuksin ryyditettynä edellytä sovitun toteuttamista.
Jokainen sovittu asia on vain avaus uudelle neuvottelukierrokselle, jonka aikana tinkiminen taas jatkuu. Näin ollen poliitikkojen ja puolueiden energiasta valtava osa kuluu toisten kyttäämiseen ja jo sovituistakin asioista uudelleen riitelemiseen. Siis myös yhteistyökumppaneiden kanssa, ei ainoastaan vastustajien.
Toisekseen mikään ei pysy luottamuksellisena. Politiikan maailmassa on työrauhan turvaamiseksi kyllä muodollinen yhteisymmärrys siitä, että keskeneräisistä asioista ei puhuta lehdistölle. No, omalla nimellä näin ei yleensä toimitakaan. Sen sijaan asioita vuodetaan medioille nimettömänä, aina kun siitä vain voidaan saada jonkinlaista puoluepoliittista hyötyä.
Tällä tavoin voidaan esimerkiksi levittää väärää tai puutteellista tietoa, jolla saadaan kansalaiset huolestumaan ja nousemaan jotain sellaista vastaan, joka ei istu omaan puolueohjelmaan. Kuitenkin vielä yleisemmin asioita vuodetaan etukäteen ulos jos ne ovat myönteisiä, koska tätä kautta päästään yhteistyökumppanien kustannuksella kahmimaan kunniaa yhteisestä päätöksestä omalle puolueelle.
Mediat osallistuvat tähän mielihyvin, koska se on eräänlaista kaupankäyntiä. Vuodon saanut media saa ensimmäisenä julkistaa uutisensa, vuodon antaja taas saa palkkioksi toimittajilta myötämielistä palstatilaa. Siten politiikkaan syntyy kierre, jossa petollisuus omia yhteistyökumppaneita kohtaan palkitaan… aina.
Hallituspuolueilla yhtä lailla kuin kaikki eduskuntapuolueet sisältävillä parlamentaarisilla työryhmillä on tietenkin suullisesti sovittuna ”pelisäännöt”, joita noudattamalla asioita saadaan sivistyneesti eteenpäin. Kuitenkin niitä rikotaan jatkuvasti, kun puoluepoliittinen etu sitä vaatii. Itse asiassa pelisäännöistä puhutaan aina sitä enemmän, mitä vähemmän niitä noudatetaan.
Erityisesti pelisääntökeskustelua vaaditaan silloin, kun itse on rikkonut pelisääntöjä. Metkuilun tavoitteena on itse poiketa sovitusta niin paljon kuin mahdollista, mutta painostaa muut pitämään sanansa.
Jossain muussa työpaikassa kaikkeen edelliseen kuluva aika ja voimavarat voitaisiin käyttää hyödylliseen tekemiseen, politiikassa se kuluu puoluepolitikointiin. Tämä tekee politiikassa toimimisen monille henkisesti rasittavaksi, ellei ole pienestä pitäen poliittisten nuorisojärjestöjen kautta totutellut tämän kaltaiseen työympäristöön.
En siis lainkaan ihmettele, että politiikka herättää kielteisiä mielikuvia kansalaisissa. Ne olisivat vielä kielteisempiä, jos edellä kuvatut käytännöt olisivat yleisesti tiedossa. Voin kokemuksesta sanoa, että kun tavallinen kansalainen lähtee politiikkaan, ensimmäiset vuodet menevät totuuden oivaltamiseen, seuraavat vuodet järkytyksestä toipumiseen. Kaikkein vaikeinta ja samalla tärkeintä on, ettei ryhdy tähän samaan peliin sen opittuaan, vaan haluaa tehdä asioita eri lailla. Se on ainoa toivo muutoksesta.
Jos sinä haluat muutosta, sinun täytyy vaatia sitä ja äänestää sen puolesta. Siniset edustaa uutena puolueena täysin uudenlaista ajattelua ja toimintatapaa suomalaisessa politiikassa. Emme sitoudu edunvalvontajärjestöihin ja haluamme poistaa puoluepolitikoinnin politiikasta. Me käytämme aikamme ja energiamme yhteisten asioiden hoitamiseen. Tulosten tekemiseen.”
Lähde: sampoterho.fi
Siinä on kyllä paraskin puhuja, kehtaatkin.
Jep. Äänestin Terhoa
,perusSuomalasena viime vaaleissa ja nyt tämä paskiainen itvisreee sittiSoiniaisena omalla hillotolpallaan.
Nämä Sintit voi suksia vittuun.
Sampon puhe kuulostaa aivan tuen antamiselta Laura Huhtasaarelle. Voin hyvin ymmärtää hänen leipääntymisensä kokoomuksen ja kepun asiainhoidon tyyliin kun on tottunut aikanaan perussuomalaiseen tyyliin siellä oltuaan, eli että pidetään kiinni mistä sovittiin ja nykyisin vielä varmemmin kun perussuomalaiset puhdistui. Lauran erilainen, rehti tyyli varmasti toisi sitä Sampon kaipaamaa tyyliä takaisin lähemmäksi heitä sinisiin loikanneitakin.
Lauran tervehdyttävää presidenttiyden asennetta pääsevät kaikki muutkin kuin Sampo, nauttimaan jo viitosella, kunhan niitä on riittävästi. Niinpä jokainen kynnelle kykenevä äänestämään, siis viitosella (5).
Kävin aamulla heti kun äänestyspaikka aukesi ja rustasin lippuun nuomero 5:n.
🙂
Vaalien jälkeen Sampo taluttaa kaverinsa Jyrki Lindströmmin Te-Keskuksen ovesta sisään jota Simon Elo pitää auki. Oli kaveruksilla hieno ja lyhyt ura takana ja uusi ura huippu puhelinmyyjänä aukeaa.
Mä rustaan vitosen ens sunnuntaina.
Olisi toivottavaa, ettei perussuomalaiset ottaisi takaisin äänestäjänsä pettäneitä. Tuo terhon avautuminen on mielstäni päästä takaisin.
On aika vaikeaa kuvitella, ainakin niiden lausumiensa perusteella, paluutaan takaisin.
Minä katsoin aluksi että Nykysuomi on julkaissut kuvan seisovasta kyrvästä mutta korvat paljasti että sehän on Sampo ”pettäjän tie” Terho!
Tuo oli kyllä varsinaisen asiantuntijan lausunto. Mutta siitä huolimatta, että ”kirkastuksen” saanut henkilö on ollut rypemässä samassa rapakossa kuin muutkin valtapuolueet. Sampo Terho on oikeassa suomalaisesta poliittisesta kulttuurista ja siitä kuinka asioita ”juostaan” tänäpäivänä. Politiikka on aina ollut määrätynlaisten lehmänkauppojen tekemistä eli kauniisti sanottuna ”kompromissien” tekemistä, josta on pullahtanut pintaan erinäistä kuonaa tuontuostakin, jotka ovat vähemmän mairittelevia, joita sitten kulloinkin kiinni jääneet asianosaiset ovat antaneet änkyttäviä tai ylimielisiä meriselityksiä.
Mutta tämän päivän politiikka ja hallitusten työskentely aina Jyrki Kataisen (KOK) hallituksesta lähtien on ollut kuin ”kaltevalla pinnalla” liikkumista selityksineen, jotka eivät pidä paikkaansa todellisuuden kanssa pätkääkään. Se kuka ”räjäytti pankin” oli tietenkin Timo Soini vehkeilyllään hankkiutumisessa nykyisen hallituksen ulkoministeriksi pettämällä tai erehdyttämällä persujen kentän diktatoorisilla puheenjohtajan oikeuksillaan kuulematta muita ja olematta lyhyellä tähtäimellä tilivelvollinen kenellekään siitä, mitä istuvan hallituksen hallitusneuvotteluissa itse asiassa sovittiin ja mitä persut loppujen lopuksi vaativat ja kuinka ehdottomasti. Tämän jälkeen Timo Soini olikin jo varsinainen wanha kettu omassa persujen puoluekokouksessa hänen ”jättäessään” puolueen vetovastuun muille aivan kuten Juudas petti Jeesuksen Temppelin vartijoille. Kyseinen persujen puoluekokous oli eräs Suomen poliittisen elämän pohjanoteeraus, jota ohittavaa vastaavaa tapausta on aika vaikea löytää. Ja jos sellainen on, se koskee koko Suomen sisä- tai ulkopolitiikkaa valtiontasolla, jossa mennään jo rikoksessa maanpetos -tasolle.
Terho lähestyy asian ydintä. Luottamus meni lopullisesti viime keväänä.
”Me käytämme aikamme ja energiamme yhteisten asioiden hoitamiseen.”
Mitä ”yhteisiä asioita”?
Eilen A-sudiossa esiintyi entinen työtön laborantti, sössötti jotain käsittämätöntä ettei varmaan itsekään tiennyt mistä puhui. Oli kait vahvan lääkityksen alaisena. Tunsin suurta myötähäpeää tämän petturin puheista. Hillotolppa hakkasi takaraivossa ja se että sitä ei ole enää seuraavien vaalien jälkeen. Terho olisi voinut silloin ajatella asiaa kun soini sai ymäpäripuhuttua kanssaan hillotolpalle sillä erotuksella että soinin hillotolppa jatkuu vielä seuraavien eduskuntavaalien jälkeen jossain kovapalkkaisessa EU virassa, toisin kuin terhon.
https://areena.yle.fi/1-4233548