Naisten asema Afganistanissa ennen Sharia-lakia – Toisin on nyt (video)
Afganistanissa naisten asema oli hyvä vielä muutama vuosikymmen sitten. Naiset osallistuivat yhteiskunnan pyörittämiseen monilla aloilla. Vapaa länsimainen pukeutuminen oli normaali näky katukuvassa. Afganistan oli koko Aasian ensimmäinen maa, jossa oli nainen parlamentissa.
Toisin on nyt. Afganistan ja varsinkin naisten asema siellä on radikaalisti muuttunut. Vuonna 1994 alkoi voimistua Taliban-liike, jonka sissit valtasivat Kabulin vuonna 1996 ja teloittivat miltei ensi töikseen julkisesti entisen presidentin Najibullahin. Maassa otettiin käyttöön sharia-laki erittäin ankarasti tulkittuna. Vuoden 1998 lopulla Taliban hallitsi jo 90 prosenttia maasta. Nykyään Afganistan on islamilainen tasavalta.
Erik Princen mukaan maata hallitsevat nyt barbaarit, joilla on keskiaikainen mentaliteetti. Jostain syystä suomalaiset feministit vaikenevat tästä naisten aseman dramaattisesta huononemisesta, jonka yhteiskunnan islamisoituminen ja sharia-laki ovat tuoneet tullessaan Afganistaniin. Vastaavia esimerkkejä on monista muistakin maista Afganistanin lisäksi.
Oheisilta videoilta voit katsoa, millaista Afganistanissa oli ennen sharia-lakia, varsinkin naisten aseman kannalta. Alla olevissa kuvissa afganistanilaisia naisia vuonna 1972 ja nykypäivänä. Jokainen voi itse arvioida, onko kehitystä tapahtunut, ja mihin suuntaan.
Lähteet: Wikipedia, YouTube
Katso myös:
Mitä tähän sanomaan? Sen että afganistanilaiset ovat halunneet yhteiskunnastaan sellaisen kuin se on nyt. Muutenhan se ei olisi nykyisen kaltainen. Muutama kymmentuhantinen anarkistien joukko alkoi terrorisoida koko maata ja monimiljoonainen kansa ei saanut sitä aisoihin, eikä edes hengiltä. Siksi, afgaanit ovat hyväksyneet maansa nykyisen taloudellisen ja poliittisen tilan. Ei kai siinä sen enempää.
Jos ne haluavat muuttaa tilanteen niin se on aina mahdollista. Kysyy vain apua Putinilta niin ne putsaa koko maan epätoivotusta massasta. Ja sen jälkeen voivat afgaanit aloittaa oman maansa jälleenrakentamisen, sen sijaan että terrorisoivat euroopassa ja tuhoavat meidän kulttuuria sekä yhteiskuntaa.
Niillä oli kaikki mahdollisuudet olla tänä päivänä samanveroinen maa Kreikan tai Italaian kanssa, mutta ne hylkäsivät eurooppalaiset yhteiskuntanormit ja palasivat kuviteltujen kirjoitustensa pariin. Silti ne kadehtivat koko ajan eurooppalaista elintasoa ja yltäkylläisyyttä.
…se kuitenkin eniten ihmetyttää että ne ihmiset jotka ovat eläneet nuo hyvät ajat, että ne eivät ole nousseet barrikaadeille. Että ne eivät ole pistäneet tikkua ristiin kun yhteiskunta on taantunut partuhatta vuotta muutamassa vuodessa. Toisaalta, sama kehitys on ollut Suomessa viimeiset 30 vuotta.
Neuvostoliitto miehitti Afganistanin v. 1977 joulunpyhinä syjärjäyttääkseen silloisen kommunistisen Afganistanin johtajan Karmalin nostaakseen oman suosikkinsa maan johtoon, joka edusti neuvostoliittolaisten mielestä ”oikeaa” linjaa kommunistisesta järjestelmässä. Tuolloin Yhdysvaltain presidenttinä vaikutti Jimmy Carter ja hänen hallituksensa ulkoministerinä toimi Itä-Euroopan (Puola) juutalainen edesmennyt Zbigniew Brzezinski, jota anglosaksiset yhdysvaltalaiset, etenkin Republikaanit vihaavat yli kaiken haudan taaksekin. Häntä kuvataan ei vähempää kuin psykopaatiksi, joka vihasi Neuvostoliittoa yli kaiken Puolan kokeman raskaan kohtalon vuoksi WWII kuluessa maana, jonka yli ”ramppasivat” ensin Hitlerin Saksa ja Stalinin Neuvostoliitto, jonka valtapiiriin tuo maa lopulta jäi sodan jälkeen. Nimenomaan Brzezinski halusi tukea äärimuslimi kapinallisia sodassa Neuvostoliiton miehitysvaltaa vastaan toimittamalla Talebaneille ja muille jihadisti -ryhmille olalta laukaistavia Stinger ohjuksia ja runsainmitoin muuta aseistusta ”liittolaisilleen” sekä toimittamalla tiedusteluaineistoa neuvostoliittolaisten sotavoimien liikkeistä Afganistanissa. Neuvostoliitto vetäytyi omasta ”vietnamistaan” v. 1989 silloisen ja viimeisen Neuvostoliiton johtajan Mikhail Gorbachevin päätöksellä liki yli 10-vuoden taistelujen ja suurten mies- ja kalustotappioiden jälkeen Afganistanista voittamatta mitään tuossa vuoristoisessa maassa, jossa ei edes konventionaalisin asein ole mahdollista sotia menestyksellä sissiarmeijaa vastaan kansallisuudesta riippumatta.
Amerikan Yhdysvallat nostivat valtaan Talebanit ja äärimuslimit, jotka tuhosivat länsimaisia arvoja noudattaman maan kulttuurin ja naisten aseman sekä kaikki ne muut länsimaiseen sivistykseen kuuluvat ominaispiirteet sekä vapauden.
Afganistanilaiset naiset ovat kauniita jo silloin saatika jos heidät ”tuunattaisiin” tähän päivään. ”Lahtivalaat menkövät merten taa”. by ”Ylensyönnin maan laulu”. – muk. Ilmari Kianto.
Nykyiset johtajat pääsivät valtaan aseiden avulla ei demokraattisten vaalien kautta. Aseiden ja väkivallan kautta he pysyvät myös vallassa. Ulkomaat painostavat muita Lähi-idän maita hyvin voimakkaasti poliittisesti, diplomaattisesti ja taloudellisesti milloin mistäkin syystä mutta Afganistan saa olla kaiken arvostelun ja kansainvälisen painostuksen ulkopuolella. Myös Suomen ulkoministeriö vaikenee – miksi?
Missä ovat Suomen feministit ja miksi Helsingin kirkonkelloja ei soiteta Afganistanin naisten puolesta?