Esko Leipälä: Lastensuojelusta on tullut huostaanottoautomaatti

Vuosien ajan kuntabudjettien juustohöylät ovat karsineet kaikkein puolustuskyvyttömimpien kuntalaisten elämisen ehtoja. Eniten on otettu lapsilta, vanhuksilta ja sairailta.

Opetuksen resurssien karsiminen on johtanut ”ongelmatapausten” uudelleenjakoon. Koulussa vaikkapa koulukiusaamisen vuoksi oireilevat lapset on heitetty kiihtyvään tahtiin lastensuojelun asiakkaiksi. Kehitys on ollut onnetonta, sillä joidenkin kuntien ja kaupunkien lastensuojelussa ei ole sen enempää opetus- ja kasvatustaitoa kuin aiheutettuun pelkoon heitteille jätetyn lapsen ymmärtämisen taitoa.

Liian usein lastensuojelun pätkätyöläisten sekä työpaineissa burn outin partaalla olevien vanhojen tekijöiden vakioratkaisu joka ongelmaan on ollut tämä: ongelmien syy on kärsivän lapsen kotona ja lapsi täytyy pelastaa pois kotoaan. Seurauksena on brutaali kiireellinen sijoitus ja huostaanotto, jossa lastensuojelulain edellyttämiä avohuollon tukitoimia ei ehdoteta, ei harkita eikä suostuta käyttämään.

Kiirettä pitää saada lapsi tuottamaan.

Sama sapluuna joka ongelmaan

Enenevässä määrin lastensuojelussa ei ponnistella koululaiselle aiheutettujen ongelmien ratkaisemiseksi, eikä siihen aikaa käytetä. Lapsen hyväksi ei lastensuojeluvirkailijan päätä rasiteta. Samaa sapluunaa sovelletaan joka tapaukseen jopa lastensuojelun asiakkaan rekisterimerkintäkirjauksiin asti. Moitteet perhettä vastaan kopioidaan ja monistetaan asiakasmuistioihin ja rekisteritietoihin sellaisenaan, oli kyse mistä lapsesta tahansa tai mistä ongelmasta tahansa.

Pääsääntöisesti opetus- ja kasvatustaitoa lastensuojelussa ei ole. Ne eivät vain kuulu lastensuojelun toimintakulttuuriin. Kulttuurissa painottuvat pakkotoimet, ei tukeminen eikä ymmärtäminen. Lastensuojelun ammattikunnassa ylpeillään rajattomalla itsevaltiudella, ja sillä, että virkailijat saavat minkään lain rajoittamatta harkita ratkaisut kaikkiin tilanteisiin ihan itse.

”Lapsen etu” on jotain, mitä laissa ei määritellä. Lastensuojelun päätösten perusteet jätetään enemmän tai vähemmän yleisesti lastensuojeluvirkailijan henkilökohtaisen salassapito-oikeuden kätköihin. Se mitä joskus asianosaiselle päätöksen perusteista paljastetaan, saattaa sisältää pelkkiä otsikon kaltaisia lastensuojeluvirkailijan väittämiä. Niihin johtaneita havaintoja ja yksityiskohtia ei ole mainittuna missään, vaikka laillinen päätös nimenomaan edellyttää, että päätösperusteet on yksilöitä ja niiden on perustuttava osoitettuihin tosiseikkoihin. Mitä tapahtui, kuka havaitsi, kuka tulkitsi, kuka kirjoitti, miksi kirjoitti – kaikki ne kysymykset jäävät vastaamatta.

Jos lastensuojelun päätöksen perusteena olevaa tosiseikastoa tiedustelen edes suullisesti ja ihmettelen, missä ovat lailliseen päätökseen edellytettävät perustelut, niin lastensuojeluvirkailijan vastaus saattaa olla juuri sellainen, kuin tämä tosielämästä lainattu esimerkki: ”Minä en ymmärrä yhtään, mistä sinä puhut” [Case Kankaanpää].

Todellakin, ei tosiseikastoa voi yksilöidä, koska liki joka tapauksessa käytetään samoja lastensuojelun otsikonkaltaisia väittämiä ”huolesta”, jota käytetään yleisesti ja yhtäläisesti ja tarkemmin yksilöimättä lastensuojelun pakkotoimien perusteena.

Muuta tapasi, mutta miten?

Usein lastensuojelun päätöksen asianosaisjulkinen perusteluosa rajoittuu virkailijan väitteeseen ”minulla on huoli”, mutta mistä on huoli ja mistä havainnoista johdettuna huoli on kasvanut, sitä ei määritellä eikä suullisestikaan avata.

Varsinkaan sitä, miten perhe voisi muuttaa käytöstään ja toimintatapojaan, niin että aihetta huoleen ei olisi, lastensuojelu ei suostu määrittelemään. Ei, koska perhe voisi korjata nopeasti tapansa vaaditulle tasolle, jolloin aihetta huoleen ei olisi, ja lastensuojelun pakkotoimet olisi välittömästi purettava. Se ei ole kunnan eikä kunnan palveluntuottajan etu. Palveluntuottajan laskutusperusteet nollaantuvat, eikä kunta saa talousalueelleen valtion maksamia korotettuja valtionosuuksia, joista veroäyrit kertyvät mutkan kautta myös kunnan kassaan.

Läheskään aina lapsen edulla ei ole lastensuojelun päätöksenteossa yhtään mitään merkitystä. Muutamien isojen kaupunkien lastensuojelusta voisi kertoa toinen toistaan järkyttävämpiä esimerkkejä.

Tampere on huostaanottojen perusteiden keksimisessä varsin lahjakas. Yksi surkuhupaisa mutta surullinen perustelu Tampereen lastensuojelun pakkotoimiin oli se, kun noin 12-vuotias lapsi halusi lastensuojelun kokouksiin oman todistajan ja avustajan. Avustajan käyttö on jokaisen kansalaisen, myös lapsen, kiistämätön hallintolakiin kirjattu oikeus.

Tampereen lastensuojelun pakkotoimia tähän lapseen perusteltiin väitteellä, että on lapsen ikäkauteen kuulumatonta käytöstä, kun 12-vuotias lapsi haluaa kokoukseen avustajan. ”Ikäkauteen kuulumaton käytös” on huostaanoton peruste. Tosin tavallisesti sillä tarkoitetaan epätavallisten, ikäkauteen kuulumattomien seksuaalisten kokemusten tuottamia käyttäytymisen piirteitä, ei valmiutta puolustaa itseään laillisin keinoin virkailijan mielestä liian aikuismaiseen tapaan.

Rajaton itsevaltius johtaa korruptioon

Lastensuojelun valta on rajatonta itsevaltiutta, jota ei kukaan eikä mikään valvo. Lastensuojelu on valtio valtiossa. Se määrittelee omat lakinsa Suomen laista ja oikeusjärjestyksestä piittaamatta.

Lastensuojelun ei tarvitse ottaa huomioon poliisin esitutkinnan vapauttavaa tutkinnan päätöstä. Lastensuojelun ei tarvitse ottaa huomioon edes hallinto-oikeuden päätöstä siitä, että perheen lasten huostaanotto on perusteeton, siis laiton, ja lapset on palautettava heti kotiin.

Lastensuojelun itse itselleen laatimat, Suomen laista riippumattomat omat ”lait” vaihtuvat yhtä tiheään kuin lastensuojelun työntekijät. Henkilökunnan vaihtuvuus joidenkin kuntien kunnissa on jopa yli 30 prosenttia vuodessa.

Kolmen oikeustieteen professorin troikka varoitti helmikuussa 2018, että sote-uudistuksen yksityistämiseen liittyy suuria korruption riskejä. Ei niitä riskejä tarvitse pelkästään tulevaisuuden mahdollisuutena pelätä. Jos katsotaan taaksepäin lastensuojelun palvelujen yksityistämiseen, mikä seurasi lastensuojelun julkisen vallan palvelujen alasajosta, niin kaikki pelättävissä olevat riskit ovat jo realisoituneet lastensuojelun puitteissa.

Hurjat salatut rahavirrat

Kuvittele ihan itse, mitä voi tapahtua, kun yhdellä valheella palveluntuottaja voi varmistaa esimerkiksi kolmilapsisen perheen lasten huostaanoton, ja siitä samainen valehtelija-väärentäjä palkitaan vuositasolla 350.000 euron liikevaihdolla, kahdessa vuodessa 700.000 eurolla. Sama tulovirta jatkuu siihen asti, kunnes lapset täyttävät 18 vuotta.

Nykykäytäntöjen mukaan lapsen kulloisenkin huostaanoton perusteet kunnille muotoilee yksityinen palveluntuottaja, joka saa runoilustaan työstä palkkioksi samaiset lapset hoitaakseen.

Yhteiskunnan maksamien sijoituslaitosten palkkioiden ns. normaali päivätaksa on 300 – 770 euroa per päivä per lapsi. Muutama kymmen prosentti niistä rahoista palautuu verotuloina kunnan kassaan jo ensimmäisenä verovuonna.

Ilmankos on kuntia, joissa kunnalle ei tunnu kelpaavan mikään muu lastensuojelun päätös kuin pakkotoimi. Ja ilmankos sijoituslaitokset ovat kansainvälisten pörssiyhtiöiden perustamien bulvaaniyritysten haluttuja sijoituskohteita. Niiden tuotto on varmempaa ja korkeampaa kuin mikään muu tuotannonala Suomessa.

Huostaanottojen tehtailuun on olemassa jo oma sivistyssanansa: huostaanottojen perusteita ja huostaanottoja fabrikoidaan [tuotetaan tosiseikoista riippumatta].

Koulumenestys uhattuna

Muuan vanha tutkimus osoitti, että lapsen koulukiusaaminen on lapsen vanhemmille pahempi stressi kuin avioero.

Voi vain kuvitella, mille tasolle stressi nousee, kun kiusaaminen kulminoituu lopuksi lapsen huostaanottoon esim. lapsen koulumenestyksen taantumisen vuoksi. Stressin määrä muuttuu käsittämättömäksi, silloin, kun edes huostaanoton perusteita ei suostuta lapsen vanhemmille kertomaan. Niitä ei kerrota, koska vanhemmat voisivat väitetyt perusteet riitauttaa, tai jopa todistamaan ne perusteettomiksi.

Suorastaan halveksin rehtoreita, jotka tekevät kiusatusta lapsesta automaattisesti lastensuojeluilmoituksen, kun lapsen koulukiusaaminen otetaan puheeksi. Siinä suhteessa rehtorinen koulutuksessa jokin on mennyt pahasti yli. Hyvä, ymmärtäväinen ja sydämensä säilyttänyt lastensuojeluvirkailija saattaa lohduttaa lapsen huostaanotolla kiristettyä koulukiusatun lapsen äitiä ja isää sanoen, että ei ole syytä huoleen, rehtori vain ylireagoi, koska hän on ollut huostaanottokoulutuksessa.

Eivät lastensuojelun pakkotoimet – etenkään silloin kun ne ovat perusteettomat, salatut tai suoranaisiin valheisiin perustuvia – ole yhtään kevyempi asia lapselle ja nuorelle itselleenkään. Varsin usein tämä stressi näkyy koulumenestyksen romahtamisena. Osa romahduksesta menee oppilasarvostelut tekevän opettajan piikkiin. Hän voi syyllistyä tiedostamattomaan tai tiedostettuun oppilaan suoritusten aliarvioimiseen vain sen vuoksi, että kyseessä on huostaanotettu lapsi.

Silloinkin kun koulukiusatun lapsen opintomenestys romahtaa 2-3 numeroa vanhalla nelosesta kymppiin arvosteluasteikolla, niin lastensuojelussa syytetään lapsen kotioloja ”lapsen kasvua ja koulunkäyntiä vaarantavasta taantumisesta”, mistä virkailijalla on ”kova huoli”.

Malka virkailijan omassa silmässä saa hiertää ilman kutinaa. Paikoitellen tähän virkahuoleen esitetään ratkaisuksi vain yksi vaihtoehto: oppilaan kiireellinen sijoitus ja sitä seuraava pysyvä huostaanotto.

Koulukiusattuun lapseen kohdistetut lastensuojelun huolijossittelut nostavat lapsen ja perheen stressin potenssiin x. Näissä oloissa sekä lapsi että vanhemmat aktiivisesti syrjäytetään. He eivät syrjäydy, vaan heidät syrjäytetään.

Lapsen oikeusapu on pelkkää juristeriaa?

Lapsi, jota vastaan toimitaan laittomasti, on ollut milloin minkäkin tahon vapaata riistaa. Omaa, jäävitöntä juristia lapsen on ollut mahdoton saada avustajakseen. Lastensuojelu saattaa puolestaan estää sen, että isä tai äiti järjestäisi lapsen oikeusavun.

Lastensuojelussa väärinkäytösten riski ei ole vain ”mahdollinen”, vaan se on jo olennainen, jo realisoitunut osa lastensuojelun työtapoja. Näin siksi, koska lastensuojelun oikeusprosessit menevät monesta eri syystä juuri niin kuin lastensuojelu päätökseksi tilaa. Yksi kannustin oikeudellisiin väärinkäytöksiin on se, että lapsi ei voi saada avustajakseen lastensuojelua koskevassa riidassa muuta kuin lastensuojelun valitseman juristin.

Lastensuojelun valitsema juristi ei uskalla juttuaan lapsen hyväksi voittaa, vaan häviää jutun tahallaan mahdollisimman nopeasti, jopa todisteiden keräämisestä kieltäytyen. Hän toimii kuten tietää kunnan edellyttävän. Kunta saa mitä haluaa. Muutoin lastensuojelun tilaamat toimeksiannot juristille, vähintään 3.000 – 7.000 euroa per tapaus, loppuvat lyhyeen.

Huostaanotetun lapsen ja nuoren lastensuojelua koskevassa oikeusriidassa oikeusavustajan hankkii lastensuojelu, vaikka lapsi tai nuori tai hänen vanhempansa olisivat itse oikeutta vaatimassa ja vaatisivat syytettyjen penkille sossun palveluntuottajan tai sossu-virkailijan itsensä esim. virkarikoksen vuoksi. Totta kai siinä tilanteessa lastensuojelu määrää lapsen tai nuoren avustajaksi lastensuojelun valitseman, luotetun oman bulvaani-juristinsa. Sellainen juttu on tuomittu hävittäväksi jo ennen kuin oikeudenistunnot alkavat.

Lastensuojelussa on korruptioautomaatti

Lastensuojelun toimintamalli lastensuojelua koskevassa oikeusriidassa taikka pitkittyneessä eroriidassa on samanlainen, jos haastaisin pahoinpitelijäni oikeuteen, mutta hän saa valita minulle oikeusavustajan. Sen saman joka on pelastanut hänet jo monet kerrat tuomioilta, vaikka hän on käsiteltävänä olleisiin rikoksiin syyllistynyt.

Jäävit, lapsen edusta piittaamattomat oikeusavustajat määrätään lastensuojelun määräyksestä lapsen edunvalvojiksi. Tässä suhteessa lastensuojelulaki on korruptioautomaatti. Lastensuojelua koskevassa riidassa epäilty syyllinen saa valita häntä itseään vastaan oikeutta käyvän vastapuolen juristin.

Arvattavasti lastensuojelulta työtilauksen saanut juristi ei aja lapsen asiaa, vaan maksajan, lastensuojelun asiaa. On otettava huomioon, että yhden lapsen huostaanottoasiassa päätetään siitä, saako kunta tulevina vuosina talousalueelleen lastensuojelun palveluntuottajansa kautta esim. miljoona (1.000.000 !) euroa ylimääräisiä valtion tukiaisia.

Sama summa saattaa olla ratkaisevan tärkeä vaikutin esim. siihen, jatkuuko virkamiehen pesti kunnassa, vai supistetaanko viraston henkilökuntaa, taikka saako sukulainen tai uskonveli pitää työpaikkansa palveluntuottajan palkkalistoilla.

Väitän, että kun vaakakupissa on köyhän, puolustuskyvyttömän perheen jo valmiiksi ylidiagnosoitu lapsi, ja toisessa kupissa kultaa miljoonan euron arvosta minulle, hänelle ja kaverille, niin itsevaltiaalle virkamiehelle ventovieraan lapsen etu siinä unohtuu enemmän kuin usein.

Lainsäätäjä tukki lain porsaanreiän

MUTTA, MUTTA…. On sittenkin olemassa toinen mahdollisuus, jos vain osaa käyttää uusinta lakia hyväkseen. Juristitkaan ja oikeusaputoimistot eivät tätä mahdollisuutta osaa vielä käyttää. Se mahdollisuus avautui vasta kesällä 2013. Lastensuojelu on asiasta hiiren hiljaa, jopa kiistää asiassa käyttökelpoisen lain olemassaolon, ja vaatii yhä oikeusavustajan määräämisoikeutta itselleen. Tietenkin.

Tämä laki on ainoa, jonka perusteella alle 15-vuotias voi saada poliisin esitutkintaan ja käräjille oman, henkilökohtaisen oikeusavustajan, joka ei ole lastensuojelun bulvaani.

Parasta on, että oikeudenkäynnin kustannukset eivät lankea lapselle eivätkä hänen biologisille vanhemmilleen.

Kyseessä on varattomalle ja jopa alaikäiselle lapselle luotu oikeusturvan väline, joka tulee kovaan tarpeeseen.

Isän ja äidin valitsemaa ja maksamaa avustajaa lastensuojelu ei päästä lapsen asioita oikeuteen ”sotkemaan”. Vastustustaan lastensuojelu selittää väitteellä, että ”lapsen etu ei ole sama kuin isän ja äidin etu”. Vaan eipä lapsen etu ole myöskään sama kuin kunnan, kunnan sosiaalitoimen ja lastensuojelun etu, taikka kunnan lastensuojelun palveluntuottajien etu. Kunnan päätöksenteossa tätä ei kuitenkaan oteta huomioon. Päinvastoin. Kuntatasolla varmistetaan, että kunnan etu tulee hoidetuksi lapsen edusta piittaamatta.

Pitäisi olla laki, joka sallii lapselle hänen iästään ja varallisuudestaan riippumatta ihan oman, itse valitun luotettavan oikeusavustajan palkkaamisen. Se laki on olemassa! On ollut jo muutaman vuoden.

Laki oikeudenkäynneistä rikosasioissa
annettu 14.6.2013/436.

2 luku Asianosaisen avustamisesta

1 a §

Tuomioistuin voi määrätä asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan *** esitutkintaa ja ***, silloin kun asianomistajalla on vaatimuksia syyttäjän ajamassa asiassa, *** oikeudenkäyntiä varten ***:

1) rikoslain (39/1889) 20 luvussa tarkoitetussa seksuaalirikosta koskevassa asiassa, jollei sitä erityisestä syystä pidetä tarpeettomana;

2) rikoslain 21 luvun 1–6 ja 6 a §:ssä tarkoitetussa rikosasiassa, jos sitä asianomistajan ja rikoksesta epäillyn välinen suhde huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna;

3) henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevassa asiassa, jos sitä rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna.

Esimerkiksi lain 3-kohdan peruste voisi tulla sovellettavaksi, kun lastensuojelu estää lapsen terveystarkastukset, mikä on nykyisin yleistä. Näin myös silloin, kun tapaamisrajoitukset ovat mielivaltaisia taikka lastensuojelun palveluntuottajan käskystä toimeenpantuja ja kun tapaamisrajoitukseen ei ole esitetty lakiin kirjattua hyväksyttävää syytä.

Kohta 2 on paikallaan joka tapauksessa, kun on kyse lastensuojelun asiakkaasta. Väärin kohdeltu lastensuojeluasiakas on liian arvokas lastensuojelulle ja sen ja palveluntuottajille. Eturistiriidalta ei voi välttyä. Lastensuojelu on yksi asiassa epäilty ja asianosainen. Lastensuojelun ja lapsen ”suhde huomioon ottaen” tämä eturistiriita on kaikkea muuta kuin oikeudellisesti merkityksetön sivuseikka.

Selvä eturistiriita on lapsen ja lastensuojelun suhteessa huomioonotettava ja perusteltu syy lapsen omaan oikeusavustajaan.

Vieraannuttaja uhraa lapsensa

Lapsen vieraannuttaminen on olennainen osa prosessia joissakin huostaanotoissa ja huoltoriidoissa. Vieraannuttaja voi olla yhtä lailla lastensuojelu, lastensuojelun palveluntuottaja, kuin myös biologinen isä tai äiti.

Vieraannuttamisella palveluntuottaja saattaa pyrkiä varmistamaan sen, että saa pitää hyvin tuottavat lapset asiakkainaan lain sallimaan maksimiin 18-ikävuoteen saakka. Näissä tapauksissa lastensuojelulain ajatuksena kaunis tavoite perheen yhdistämisestä on ihan tyhjä kirjain.

On useita tilanteita, joissa lapsi voi tarvita omaa, henkilökohtaista oikeusavustajaa, joka ei olisi sen enempää isän, äidin, kuin lastensuojelunkaan määräämä. Tätä mahdollisuutta Suomen lastensuojelussa ja oikeuskäytännössä ei kuitenkaan ole ollut – ei ennen kuin nyt.

Palveluntuottajan taloudellinen etu vaatii, että lapsen isä ja äiti pysyvät riidoissa keskenään, tai että ainakin lastensuojelun muistioihin näin on kirjattu. Niistä kirjauksista huomattavan osan tekee samainen, usein ulkomaisen pörssiyhtiön omistama palveluntuottaja, joka havittelee lapsista mahdollisimman pitkäaikaista rahantekokonetta Suomen paraskatteisimmilla ja nopeimmin kasvavalla palvelusektorin toimialalla.

Vieraannuttaja varmistaa kunnan parhaat tuotot

Emotionaalisesti myötätuntoon kykenemätön vieraannuttaja omaa usein psykopaatin piirteitä. Hän voi uhitella, että lapset on jätettävä huostaanottolaitokseen, ja olkoot siellä 18-vuotiaaksi asti. Isälle (tai äidille) hän ei salli lapsia päästää. Mitään muuta syytä vaatimukseensa hänellä ei ole, kuin se, että hän on katkera erosta.

Vieraannuttajalle oman lapsen tuska ei sitä riemua lannista, minkä hän voitonhuumassaan tuntee, kun hän pääsee iskemään exäänsä lasten hätää maksimoimalla. Vieraannuttaja nauttii, kun hän näkee, kuinka syvästi entinen puoliso kärsii lastensa tuskan ja huostaanoton aiheuttaman alamäen nähdessään.

Ette arvaakaan, miten makeasti kunta ja palveluntuottajat tällaisen vieraannuttajan vaatimukset vastaanottavat ja miten riemuiten he vieraannuttajan tahtoon alistuvat. Ne toimeenpanevat vieraannuttajan hulluimmatkin vaatimukset, sellaisenaan. Seurauksena on tietenkin lapsiin kohdistettujen pakkotoimien jatkuminen. Kuntaväki ja palveluntuottajat suorastaan rakastuvat vieraannuttajiin, joita he imelästi mielistelevät ja myötäilevät. Aihetta on: vieraannuttaja varmistaa korotetut valtion avustukset, sadat tuhannet eurot, ”lastensuojelun lisäresurssointiin” moneksi vuodeksi.

Vieraannuttajaisä taikka -äiti saattaa esittää jos vaikka mitä tapaamisrajoituksia. Samoin palveluntuottaja saattaa tehdä omia huostanotetun lapsen ja hänen vanhempiensa tapaamisrajoitusratkaisujaan sen kummemmin selittämättä milloin mistäkin satunnaisesta syystä.

Jos tapaamisrajoitukset tehdään palveluntuottajan taikka vieraannuttajan vaatimuksesta ja lastensuojelu siihen alistuu, niin lastensuojelu syyllistyy virkavirheeseen, jopa rikokseen.

Lapsi tarvitsee oman luotettavan avustajan

On virka-aseman väärinkäyttöä, jos virkamies luovuttaa vain virkakunnalle kuuluvat lastensuojelun päätöksenteon, kuten esimerkiksi tapaamisrajoitusten asettamisen, virkakunnan ulkopuolelle. Se on rumasti lainvastaista. Julkista valtaa ei saa virkakunnan ulkopuolelle luovuttaa. Tapaamisrajoituksia on vain julkisella vallalla lupa tehdä, ja silloinkin vain laissa erikseen mainituista syistä.

Tapaamisrajoituksia voidaan tehdä vain ja ainoastaan virkapäätöksillä. Niihin ei kuulu sen enempää palveluntuottajan musta tuntuu -käsitykset lapsen parhaasta, eikä vieraannuttajan kostoon perustuvat kiellot ja vaatimukset, joita hän vaatii edellytyksenä toisen huoltajan ja lasten tapaamisjärjestelyissä noudatettavan.

Näissä kovin ristiriitaisissa tilanteissa lastensuojelun asiakaslapsi taikka -nuori tarvitsee oman henkilökohtaisen oikeusavustajan. Myös alemman tason virkapalavereissa lapsikin saa käyttää omaa tukihenkilöä ja avustajaa, joka ei ole välttämättä juristi laisinkaan. Kukaan ei voi lapsen oikeutta oman avustajan käyttöön kiistää.

Juonittelua huostaanotetun oikeusturvan murtamiseksi

Nykyisin on maanlaajuinen vaiva, että lastensuojelu estää huostaanotetun lapsen terveydenhoidon ja ennen kaikkea terveyden tutkimisen. Tällä laittomuuden linjalla ovat kunnostautuneet etenkin Länsi- ja Keski-Suomen ja Hämeen eräiden kuntien lastensuojelut.

Terveystarkastuksiin lastensuojelu ei asiakaslastaan päästä, koska muun kuin lastensuojelun bulvaanilääkärin luona lapsi voisi puhua vapaasti, ja silloin voisi selvitä ja tulla kirjatuksi, että lapsen huostaanoton perusteet ovat alun alkaenkin olleet väärät ja keksityt. Terveystarkastuksiin lasta ei päästetä myös siksi, koska huostaanoton perusteena käytetty ja vastoin parempaa tietoa tehty lapsen ylidiagnosointi voisi paljastua.

Siinä paljastuisi samalla ne väärennökset, mitä lapsesta ja perheestä on soopaa lapsen asiakasrekisteritietoihin kirjattu. Rekisterimerkintärikos sekin.

Sairas tai väärin diagnosoitu lapsi on kunnalle ja lasun palveluntuottajille arvokkaampi kuin terve lapsi, varsinkin jos lapsi ei tarvitsisi lastensuojelun asiakkuutta laisinkaan. Siinä on syy, miksi lastensuojelu ei salli huostaanotetun lapsen terveystarkastuksia.

Silloin, kun huostaanotetun lapsen terveyden tutkimusta ja hoitoa estellään mielivaltaisesti, hän tarvitsee oman, henkilökohtaisen oikeusavustajan. Nyt kunnat laskevat sen varaan, että ei kukaan eikä mikään voi kuntien mielivaltaa lopettaa, kun lasta pidetään kunnan palveluntuottajien rahantekokoneena.

Särö lastensuojelun yksinvallan muurissa

Lastensuojelun ja sen palveluntuottajien symbioottinen yksinvaltius on kuin betoniin valettu. Tai näin on ollut, vaan ei välttämättä enää.

Lastensuojelun päättäjät ja palveluntuottajat ovat voineet esittää yksipuolisia väitteitään ilman mitään todistettavissa olevaa näyttöä lapsen huostaanoton perusteiksi. Siitä niitä palkitaan miljoonatuloilla, jotka maksaa valtaosin valtio.

Käräjillä moinen todistelu olisi oikeudenkäymiskaaren mukaan pelkkää merkityksetöntä jäävin todistajan tarinointia, mihin oikeuden päätöksiä ei voi perustaa. Hallinto-oikeuksissa syytetty voi kuitenkin olla hallintolainkäyttölain mukaan omassa asiassaan puolueeton todistaja, vaikka toisessa roolissaan hän, sama henkilö, on syytetty. Tämä on johtanut siihen, että vitsiksi luultu väite, että virkamies on aina oikeassa [silloinkin, kun hän on väärässä, valehtelee taikka väärentää], onkin täyttä totta.

Lastensuojelun yksinvaltaa ovat lujittaneet ne käräjäoikeudet, jotka perheoikeuteen liittyvän jutun tullessä käsiteltäväksi siirtyvät soveltamaan käräjillä hallinto-oikeuksissa sovellettavia hallintolainkäyttölain periaatteita todisteista ja todistelusta, vaikka se raskas prosessivirhe onkin. Näillä seutukunnilla perheen on parasta pysyä kaukana lastensuojelusta, olkoon perheen hätä mitä tahansa. Saman neuvon on antanut jo kolme lastensuojeluasioissa kokenutta juristia.

Nyt lapsen oikeuksien sekä oikeuksien polkemisen väliin voi iskeä kiilan. Kiilana toimii laki oikeudenkäynneistä rikosasioissa, 1 a §.

Tämä laki on myös alaikäisen, varattoman lapsen ja nuoren itse käytettävissä ilman kustannusseuraamuksia.

Uusi laki tarvitsee tunnettavuutta

Lainkohta oikeudenkäynneistä rikosasioissa, 1 a § on ollut voimassa vasta muutaman vuoden, joten sitä ei ole vielä osattu hyödyntää. Jos lastensuojelun asiakaslapsi tai nuori tekee itse rikosilmoituksen kohtelustaan tai joku tekee ilmoituksen hänen puolestaan, niin lapsi voi vaatia itselleen omaa, itse valitsemaansa oikeusavustajaa, vaikka olisi alle 15-vuotias. Näin lastensuojelun ylivalta ja lapsen keplottelu laskutusperusteeksi palveluntuottajalle millä tahansa verukkeella vähintäänkin vaikeutuu.

Tämän lain nojalla lapsen oikeusavustajan ei tarvitse mielistellä tilaajana olevaa maksajaa. Samoin lapsen oma oikeusavustaja voi rakentaa hajurakoa vieraannuttamisen juonia suhmuroineeseen vieraannuttajaan ja yleensäkin aikuisten välisiin riitoihin.

Vihdoinkin riippumaton ja tasapuolinen kohtelu voi toimia lasta koskevassa riidassa ainakin periaatteessa. Homma voi onnistua.

Miksipä ei onnistuisi? Vinkin lain soveltamisesta sain itseltään käräjäoikeuden tuomarilta eräissä keskusteluissa. Hänen oikeussalissaan lakia oli jo sovellettu.

Lastensuojelu inhoaa tätä lakia, koska tähän asti lastensuojelu on voinut pakottaa lapsen asiat lasun oman bulvaani-juristinsa hoidettavaksi.

Eturistiriitojen upottava meri

Lastensuojelu on voinut ja voi pakottaa lapsen isän tai äidin valitseman tai maksaman juristin perääntymään, ”koska lapsen etu ei ole sama kuin isän ja äidin etu”.

Ihan samasta syystä ”koska lapsen etu ei ole sama kuin [isän ja äidin] lastensuojelun etu”, lapsi ja nuori voi vaatia omaa, hänen omasta mielestään luotettavaa juristia avustajakseen! Sellaisen juristin, joka ei ole sen enempää lastensuojelun kuin vieraannuttajavanhemman talutusnuorassa.

Periaatteessa jokaiseen juristiin, jota lastensuojelu suosittelee, on suhtauduttava hyvin varauksellisesti. Lastensuojelun riidoissa lastensuojelulla on puolustettavanaan liian suuret omat ja kaverin taloudelliset edut.

Jonkun on vain ensin haettava tuomioistuimen päätös siitä, että asianomistaja eli oikeutta itse itselleen hakeva huostaanotettu lapsi tai nuori saa oikeuden määräämän juristin avustajakseen. Sen voi tehdä lapsen isä tai äiti, vaikka muuten heitä ei päästetä lastaan lastensuojelun huostariidassa edustamaan. Kokeilla voisi, voiko hakemuksen jättää myös joku muu lapselle läheinen aikuinen.

Edunvalvojan hämärä rooli

Älä suostu kunnan tilaamaan lapsen edunvalvojaan, jos et saa tietää tai et ymmärrä edunvalvojalle haettavia ja myönnettäviä valtuuksia. Älä luota suullisiin selityksiin, vaan vaadi valtuudet täsmennettynä kirjallisesti.

Tosin turvallisinta on, että rikosasian kyseessä ollen lapsen edunvalvojaan ei suostuta missään tapauksessa, vaan lapselle hankitaan tavalla toisella lain oikeudenkäynneistä rikosasioissa, 1 a §:n mukaisessa järjestyksessä oma henkilökohtainen, muista riippumaton oikeusavustaja.

Silloin kun epäiltynä rikoksentekijänä on lastensuojelun virkamies esim. virka-aseman väärinkäytöstä, virkavelvollisuuden laiminlyönnistä, rekisterimerkintärikoksista, salassa pidettävän tiedon vuotamisesta tai muusta moitittavasta teosta, niin mihinkään lastensuojelun tai oikeuden lapselle määräämään edunvalvojaan ei tule suostua.

Nyt kun jopa alaikäisellä lapsella on oikeus omaan oikeusavustajaan, niin sitä mahdollisuutta kannattaa käyttää aina, kun kyseessä on lapsen etua koskeva rikosasia, joka viedään poliisille ja oikeuteen.

Sama on tilanne, jos lastensuojelun palveluntuottaja on mistä tahansa lapseen kohdistuneesta oikeudenloukkauksesta epäiltynä.

Ei ole uskottavaa, että tällaisessa tilanteessa yksikään kunnan tilaama oikeusavustaja prosessoisi asiaa kunnalle epämieluisella tavalla. Kunnan etu tulee hoidetuksi, mutta lapsen etua se ei välttämättä edistä.

Olkoon lapseen ja nuoreen kohdistetut oikeudenloukkaukset mitä tahansa, muuallakin kuin lastensuojelussa tapahtuneita, hänen oikeusavustajansa valinta pitää kääntää tämän lain oikeudenkäynneistä rikosasioissa perusteella tehtäväksi.

Uusi aika, uudet lait

Tämä on ihan uutta ja tuskin asiaa voi liiaksi korostaa: tätä lakia voivat hyödyntää myös pienimmät alle 15-vuotiaat lapset. Mitään muuta keinoa riippumattoman juristin hankkimiseksi alaikäiselle ei ole olemassa!

Lainsuojaton ala-ikäinen lapsi on ollut myös syy lastensuojelussa rehottavaan korruptioon, joista viitteenä on ylettömän röyhkeästi väärennetyt asiakasrekisterikirjaukset lastensuojelussa. Koska rikoksentekijän kiinnijäämisen vaaraa ei ole ollut, eikä kärsivä osapuoli ole voinut omaa juristia palkata, ja lastensuojelun yhden ihmisen omilla, salaisilla päätöksillä, jopa yhdellä päätöksellä, liikutellaan miljoonia euroja, niin väärinkäytöksiltä ei voi välttyä.

Korruptioon viittaa sekin, että lastensuojelun kirjauksia saatetaan kunnan sosiaalitoimessa muokata satamäärin heti siitä alkaen, kun jokin asiaan liittyvä virkapäätös on riitautettu.

Tämän lukuvuoden tähänastinen ennätys muokatuista (väärennetyistä) lastensuojelun rekisterimerkinnöistä oli se, kun kahden lastensuojelun asiakaslapsen lokitiedoilla tiedot oli muokattu tasan 150 kertaa.

Lastensuojelun muistioiden ja muiden asiakirjojen muokkaamisilla kunta varautuu siihen, että olipa tosiseikat mitä tahansa, niin lastensuojelu aina voittaa jutun ainakin hallinto-oikeudessa.

Samat väärennetyt paperit tuottavat menestystä lastensuojelulle myös niissä käräjäoikeuksissa, joissa perheoikeuden päätökset saatetaan siirtyä tekemään hallintolainkäyttölain todisteluperiaatteita noudattaen ja oikeudenkäymiskaaren säädökset todistelusta hyläten. Näitä oikeusasteita oikeuden puheenjohtaja-tuomarin ei saisi sekoittaa keskenään.

Suomalainen perheoikeus on pahasti etääntynyt tosielämästä johonkin lastensuojelun maalaamaan virtuaalimaailmaan. Sitä se löysä, kontrolloimaton ja valvomaton raha väistämättä tekee. Näin on päässyt käymään, koska kukaan ei ole voinut lasta puolustaa eikä lapsen etua tulkita rehellisesti. Lasten pääluvulla lypsettävälle ylimääräiselle rahalle riittää vieraita jakajia. Silti huostaanotettu lapsi itse saa suorastaan rukoilla jopa kympin ylimääräistä kahvirahaa, kun hän saa tilaisuuden käydä kylillä muita nuoria tapaamassa.

Intressiryhmää, jolle lapsen etu on oikeasti johtotähti, suomalaisessa lastensuojelussa ei ole ollut enää pitkään aikaan. Homma levisi kuin jokisen evät, kun lastensuojelun palvelut ulkoistettiin ulkopuolisille, yksityisille palveluntuottajille. Ei niitä vähätuottoiset avohuollon tukitoimet kiinnosta. Niille kelpaa vain huostaanotto, koska niissä katteet ovat suurimmillaan. Ja kunnat tekevät, mitä lastensuojelun palveluntuottajat tilaavat.

Kukaan ei ole voinut lasta puolustaa lastensuojelun mielivallalta. Juridiset mahdollisuudet siihen on tehokkaasti eliminoitu. Taustavaikuttajia siihen ovat olleet mm. muutamat lapsijärjestöt, jotka mielellään ottaisivat roolin joka tilanteessa käytettävinä kasvatuksen besserwissereinä ja perheen ”tukijoina”, joilla on aina etuoikeus lapsen kasvattamiseen ennen lapsen omia vanhempia.

Nyt Suomen huostaanotetut lapset ja nuoret eivät ole enää vain joidenkin pörssispekulanttien lainsuojatonta lypsykarjaa. On olemassa laki, jonka turvin he voivat oikeusturvaansa hakea päätöstä ihan itse, oman avustajan tuella, lastensuojelusta ja riitaa ylläpitävästä vieraannuttajavanhemmasta riippumatta.

Ennakkopäätöksiä lain soveltamisesta odotellaan.

Esko Leipälä

Katso myös: