Ruokahävikkiä voidaan vähentää kehittämällä lainsäädäntöä

1
Mainos
Eilen julkaistu selvitys osoittaa, että lainsäädännön hienosäädöllä olisi mahdollista ehkäistä ruokahävikin syntymistä ilman että elintarviketurvallisuus vaarantuu.

Suomi on sitoutunut YK:n kestävän kehityksen tavoitteeseen puolittaa ruokahävikki vuoteen 2030 mennessä. Suomalaisessa ruokaketjussa ruokahävikkiä syntyy kaikissa vaiheissa, alkutuotannosta kuluttajaan, keskimäärin 450 miljoonaa kiloa vuodessa. Vähentämistoimia tarvitaan läpi ketjun, jotta asetettuihin ruokahävikin vähentämistavoitteisiin voidaan päästä.

Keväällä 2016 käynnistyneessä Lexfoodwaste-selvityshankkeessa tavoitteena oli löytää nykyisessä lainsäädännössä olevia tekijöitä, jotka saattavat aiheuttaa syömäkelpoisen ruoan päätymistä hävikkiin. Hanke toteutettiin osana valtioneuvoston vuoden 2016 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön aloitteesta ruokahävikin yhteiskunnallisen merkittävyyden ja ajankohtaisuuden vuoksi. Hankkeen toteutti Luonnonvarakeskus.

Selvityksessä tarkasteltiin elintarvikeketjuun liittyvää kansallista ja EU -lainsäädäntöä, sekä näihin liittyvää valvontaa. Osana selvitystä kartoitettiin myös asiantuntijoiden näkemyksiä lainsäädännöstä, joka saattaa aiheuttaa syötäväksi kelpaavan ruoan päätymisen hävikiksi. Näkemyksistä koostettiin lainsäädännön kehittämisehdotuksia, joita käsiteltiin työpajoissa yhdessä ruokaketjun toimijoiden sekä viranomaisten kanssa.

Mainos

Selvityksessä tunnistettiin koko ruokaketjua läpileikkaavia lainsäädännön alueita, joilla on suoraa vaikutusta ruokahävikin syntymiseen, esimerkkeinä pakkausmerkintöihin tai säilytyslämpötiloihin liittyvä lainsäädäntö. Lisäksi löydettiin lainsäädännöllisiä kehittämistarpeita, joilla voidaan vaikuttaa hävikin syntymiseen jossakin ruokaketjun osassa. Näitä olivat alkutuotannossa esimerkiksi elintarvikeketjutietojen aikarajat, kasvintuotannossa kauppakelpoisuusnormien mukainen luokittelu sekä rehunkäytön osalta eläinten luokittelusta johtuvat rehunkäytön rajoitukset ja vaatimus rekisteröityä rehualan toimijaksi. Ravintolasektorilla tarjolla olleen ruoan jäähdyttämismahdollisuuteen liittyvät määräykset lisäävät ruokahävikkiä. Myös valvonnan yhdenmukaisuus ja selkeys on tärkeää ruokahävikin vähentämiseksi.

Selvitys

Hankkeen esittely

Ministeri Leppä ruokahävikistä: Lainsäädäntöä voidaan muuttaa, mutta tuloksiin päästään vain tekemällä yhdessä

Lex Foodwaste -hankkeen tulosten ansiosta tiedämme nyt, mitä hygienia- ja muun lainsäädännön puolesta olisi tehtävissä, jotta syötäväksi kelpaavaa ruokaa ei päätyisi hävikkiin, kiittelee maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä. Samalla tulokset osoittavat että vaikuttavimmat toimenpiteet ovat täysin mahdollisia jo nykyisellä lainsäädännöllä ja nykykäytäntöjä muuttamalla.

Leppä kommentoi Valtioneuvoston teettämän Lex Foodwaste -selvityshankkeen tuloksia. Hankkeen tavoitteena oli löytää nykyisessä lainsäädännössä olevia tekijöitä, jotka saattavat aiheuttaa syömäkelpoisen ruoan päätymistä hävikkiin. Selvityksessä tarkasteltiin elintarvikeketjuun liittyvää kansallista ja EU -lainsäädäntöä, sekä näihin liittyvää valvontaa.

– Käynnissä oleva elintarvikelain kokonaisuudistus on oikea paikka purkaa tätä byrokratiaa ilman, että elintarviketurvallisuus heikkenee, toteaa Leppä.

Selvityksessä löydettiin myös lainsäädännöllisiä pullonkauloja, joihin voidaan puuttua heti. Esimerkkinä tällaisesta on ravintolaruuan jäähdytystä koskeva ministeriön asetus.

– Tällä hetkellä tarjolla olleen lämpimän ruoan saa tarjota 6 °C-asteeseen jäähdytettynä ainoastaan ruoka-apuun. Tulemme nyt laajentamaan asetusta siten, että jatkossa näitä tuotteita voidaan rajoitetulla myyntiajalla myös myydä ulos ravintolasta, kertoo Leppä.

– Samalla on olennaista muistaa, että suorien lainsäädäntömuutosten sijaan nopeasti hävikin torjunnassa päästään vauhtiin jo nykykäytäntöjä tarkastelemalla ja niitä aktiivisesti parantamalla, esimerkkinä ruoka-alan toimijoiden ja valvojien ohjeistus, toteaa ministeri.

Suomalaisessa ruokaketjussa ruokahävikkiä syntyy kaikissa vaiheissa, alkutuotannosta kuluttajaan, keskimäärin 450 miljoonaa kiloa vuodessa.

– Lisäsäätelyn sijaan tarvitsemme ruoka-alan yhteistä tahtoa ja tekoja, meillä ei yksinkertaisesti ole varaa haaskata ruokaa tällaisissa määrin, toteaa Leppä.

– Ruokahävikki eli syötäväksi kasvatetun ruoan poisheittäminen heikentää ruokaketjun kannattavuutta, kuormittaa ympäristöä kohtuuttomasti ja on sosiaalisesti täysin kestämätöntä. Suomi on sitoutunut puolittamaan ruokahävikin 2030 mennessä osana YK:n kestävän kehityksen tavoitteita ja vastuu onnistumisesta koskee koko alaa ja meitä kaikkia.

Lex Foodwaste -hanke toteutettiin osana valtioneuvoston vuoden 2016 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön aloitteesta ruokahävikin yhteiskunnallisen merkittävyyden ja ajankohtaisuuden vuoksi. Hankkeen toteutti Luonnonvarakeskus.

Lähteet: Valtioneuvosto, Maa- ja metsätalousministeriö

Mainos

1 KOMMENTTI

  1. Helpoin tapa on se että päiväykseltään ylimenneet ruuat annetaan ilmaiseksi. Silloin mm. moni eläintila saa edullisesti eläimille kelpaavaa ruokaa. Joka muuten menisi kaatopaikalle. Ja toisaalta, niiden tuotantokustannukset pienenisivät joka vaikuttaisi maatilojen elinvoimaisuuteen sekä loppukäyttäjien hintatasoon.

    Ai niin… mutta eihän sellaista saa tehdä. Juurihan se kiellettiin. Minä ihan unohdin.

VASTAA: Nykysuomi.com käyttää sekä automaattista, että manuaalista moderointia kommenttiosiossa. Jokainen vastaa omista kommenteistaan ja nykysuomi.com pidättää oikeuden moderoida asiatonta keskustelua tarpeelliseksi katsomallaan laajuudella.