Jyrki Åland: Kansakunnan juuret

9
Mainos
Viime päivinä on puheenaiheena ollut suomalaisuus. Tuntuu, että puurot ja vellit on mennyt sekaisin. Henkilö joka tulee täysin erilaisesta kulttuurista ja saa lahjaksi Suomen kansalaisuuden pitää itseään täysin suomalaisena. Teille minä sanon, että suomalaisuus on muutakin kuin Suomen passi ja kielen osaaminen. Ikävä kyllä tuon passin saa, vaikka ei osaisi sanaakaan Suomea.

Minusta on aika julkeaa väittää olevansa suomalainen ilman minkäänlaista veren perintöä tai ymmärrystä suomalaisesta kulttuurista. Erinäisistä poliittisista puheista ja teoista on saanut sen kuvan, että Suomen kansalaisuutta jaetaan löyhin perustein, kuin leipää työttömien soppajonossa. Näin se hyvin pitkälle on ollutkin ja on edelleen, kunnes saadaan sellainen hallitus joka oikeasti ajaa oman kansan etua ensin, sekä ymmärtää kuka ja ketkä oikeasti ovat suomalaisia.

Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko pohtii omassa puheenvuorossaan. ”Ilahdun tutkimustuloksesta, jonka mukaan selvä enemmistö (63%) meistä arvioi, että suomalaisuus ei ole kiinni etnisestä taustasta. Tosin jään miettimään, miksi kolmannes meistä liittää suomalaisuuden etniseen taustaan” 6.6.2018 Suomalaisuus ei riipu etnisestä taustasta. Uusisuomi.fi. Minäpä kerron Markulle mitä on olla etniseltä taustaltaan suomalainen.

Suomalaisuus, kuten kaikki kansalliset identiteetit, koostuu kielestä, tapakulttuurista, luonnonoloista, historiasta, myyteistä ja oikeuskäsityksistä jopa uskonnolla on oma leimansa, kuten myös kansan uskomuksilla. Niiden pohjalta on syntynyt kansallinen identiteettimme, joka on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa. Tärkein identiteettimme on Suomen kieli ja sitä meiltä ei kukaan pois ota, jollemme itse siitä luovu.

Mainos

Olemmeko saaneet vaikutteita maahanmuutosta ja maahantunkeutumisesta? Kyllä jo piispa Henrikin aikana 1100 luvulla ruotsalaiset toivat kristinuskon ja muuttivat Varsinais-Suomen länsirannikolle, mutta aika nopeasti maahanmuuttajat integroituivat suomalaiseen väestöön. Kaikki eivät integroituneet, josta meillä on muistona Suomen ruotsalaiset. Valta oli silti Ruotsilla ja säätyläiset ja se ”parempi kansa” käytti määräysvaltaa ja piti Suomen kansaa ikeen alla. Tätä Ruotsalaista rikkautta riitti aina vuoteen 1809, jonka jälkeen Venäläiset otti vallan Suomessa. Molemmilta kansoilta olemme saaneet jotain tapakulttuuriimme ja kieleemme, mutta aina olemme olleet suomalaisia. Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme halua, olkaamme siis suomalaisia. Adolf Ivar Arwidsson.

Monet väittävät, että suomalaisuus on uusi asia ja me suomalaiset olemme nuori ja keinotekoisesti synnytetty kansallisuus joka on kliseitä täynnä. Tällöin yleensä viitataan 1800 lukuun ja kansallisen heräämisen aikaan. Tänä aikana Suomessa tapahtui uudistuksia muutamassa kymmenessä vuodessa enemmän kuin 700 vuoden aikana jolloin oltiin osa Ruotsia. 1809 syntyi Suomen suuriruhtinaanmaa, joka oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa. Tieteet, taiteet, teollistuminen ja kaupankäynti kukoistivat ja siirryimme maatalouskulttuurista kohti nykyaikaista sivilisaatiota, myös tietoisuus Suomesta levisi uudella ja ennen näkemättömällä tavalla.

Tuntuu typerältä, että jotkut voivat ajatella, että olisimme muuttuneet yhtäkkiä suomalaisiksi. Meidän omalla kielellä kirjoitettu historia alkaa vasta 1800 luvun alkupuolella, mutta ne tarinoiden juuret ovat syvällä Suomen niemen mullassa. Vuonna 1841 suomen kieli otettiin ensimmäisen kerran oppiaineeksi kouluihin. Kansalliseepoksemme Kalevalan tarinat ei enää kulkenut suusta suuhun, vaan ne levisivät kaikkialle luettuna.  Tämä antoi meille suomalaisille ensi kerran mahdollisuuden tutustua kansallisiin juuriimme ja suomalaiseen mytologiaan. Kouluissa luettiin Maamme-kirjaa ja lukutaidon ja suomalaisen kirjallisuuden myötä, ennen niin hajalla olleet heimot löysivät yhteisen kielen ja identiteetin. Kirjoitettu sana oli jotain konkreettisempaa, kuin vanhojen ämmien puheet ja tarinat.

Vuosisatojen saatossa meille on muodostunut viha ja rakkaussuhde luontoon. Luonto ja ankarat olosuhteet ovat luoneet meistä sellaisia kuin me tänä päivänä olemme. Topelius kirjoitti ”Suomi oli köyhä ja karu eikä tarjonnut helppoa elämää. Isänmaa oli kuin ankara työnantaja, joka potki laiskuuteen taipuvaisia kansalaisiaan ja sai näistä parhaat puolet näkyviin” ja tämä kuvastaa hyvin millaisia olemme. Meillä on tärkeä side luontoon. Moni suomalainen viihtyy luonnossa ja esimerkiksi retkeilee, poimii marjoja tai etsii sielulleen rauhaa. Vaikka nykyään asumme valtaosin kaupungeissa, silti meille kaikille tulee aikoja, jolloin halajamme luonnon rauhaan. Ei ole sattumaa, että meillä on luontoon olemassa jokamiehenoikeudet.

Metsäläisellä on myös metsäläisen tavat. Tapakulttuuriimme ja arvoihimme on aina kuulunut luottamus, yksilöllisyys, oma tila, rehellisyys, täsmällisyys ja vaatimattomuus. Hiljainen ja juro kansa joka ei turhia puhu, vaan puhuu silloin kun sillä on asiaa. Me olemme myös hyvin rationaalinen kansa, joka kysyy mitä muut meistä ajattelevat. Suomalainen on maailman kansoista ainoa, joka voi maksaa satasen siitä, että naapuri ei saa viisikymppistä.

Jätän tällä kertaa pois kaikki niin sanotut kliseet, kuten suo, kuokka, sisu, sauna, terva, viina, pakkanen ja sota- ja urheilusankarimme, jääkiekon… siis näitähän riittää. Nuo kaikki on vain kansallisen identiteettimme ilmentymiä, mutta kukaan ei voi meiltä pois ottaa synnyin juuriamme tai veren perintöä. Mistä minä tulen ja miksi olen tällainen. Kesä ja juhannus on jo korvilla. Mihin aiot mennä suomalainen? Vetääkö veri kohti luontoa? Nyt on hyvä kysyä itseltäni miksi teen näin? Ehkäpä se johtuu siitä, että pohjimmiltaan ja juuriltasi olet kuitenkin suomalainen. Metsäisenkansan leima on ja pysyy sielussa. Älkäämme siis kadottako sitä tunnetta.

Teille uussuomalaisille ja kaiken maailman Ozaneille ja Suldaanille sanon, että vaikka te kuinka huutaisitte olevanne suomalaisia, niin te ette ikinä tule kokemaan suomalaisuutta sillä tavalla kuin me sen koemme ja tunnemme. Teidän sukujenne tarinoista ei kukaan ole puolustanut tätä maata. Kalevala on teille vain tarinoita tuhannesta ja yhdestä yöstä. Te ette koskaan pysty nauttimaan Suomen kauniin ankarasta luonnosta, kuten me nautimme vaikka kylmyyttä kiroaisimmekin. Te voitte oppia Suomen kielen, mutta ette koskaan suomalaista sielun elämää ja henkistä taistelua. Me suomalaiset olemme se katajainen kansa joka taipuu ja taipuu vaan poikki ei mene. Teistä ei ikinä tule suomalaisia sillä tavalla kuin me olemme ja suomalaisuutemme tunnemme, sillä suomalaisuus asuu syvällä sydämessä.

Meistä on yritetty tehdä, joku muu kansa viimeisemmän 900 vuoden aikana. Meistä ei tullut ruotsalaisia eikä liioin venäläisiä, me emme ole eurooppalaisia ja vielä vähemmän arabeja tai afrikkalaisia. Meidän juuret on ankkuroitu syvälle Suomen luontoon, historiaan, myytteihin, sankareihin, josta kumpuaa tarinamme, sekä meidän omituiset tavat. Tämä maa on lunastettu kyynelein, verellä ja hiellä, joka sentistä on taisteltu ja mitään ei ole annettu ilmaiseksi.

Herra Huuskolle terveisiä suomalaisuus on nimenomaan sitä Etnisyyttä yhteinen maa, syntyperä, kieli, kulttuuri, uskomukset, identiteetti, nimi ja yhteinen tarina alkuperästä. Tässä maailman kolkassa on ollut niin kauan suomalaisia, kuin on ollut elämääkin ja tulee olemaan. Muuan Josef Stalin koetti aikanaan onneaan, mutta se mikä meistä tekee sen, mitä tänäkin päivänä olemme, pysäytti invaasioon.

Jyrki Åland

Mainos

9 KOMMENTIT

  1. Kansallisuus ja kansalaisuus ovat todellakin kaksi eri asiaa.

    Suomalaiset on etninen, biologinen ja geneettinen ryhmä, kansa (kansallisuuden voi sanoa olevan kielen, biologisen perimän eli geenien sekä kulttuuriperinteiden summa).
    Suomen kansalainen on kuka tahansa jolle on myönnetty Suomen kansalaisuus.
    Kansaan tai kansanryhmään kuuluminen on perimmältään täysin eri asia kuin kansalaisuus, joka on juridinen tai poliittis-hallinnollinen ominaisuus.

    Etnisyyden määrittelyssä voidaan käyttää seuraavia ehtoja: yhteinen alue tai maa, yhteinen syntyperä tai ”suku”, yhteinen kieli, yhteiset tavat ja kulttuuri, yhteiset uskomukset tai uskonto, yhteinen identiteetti ja itsetietoisuus, yhteinen nimi joka ilmaisee ryhmän, sekä yhteinen tarina alkuperästä.

    Jos minä muuttaisin Somaliaan ja saisin Somalian kansalaisuuden, niin minusta tulisi somalialainen mutta ikinä minusta ei voisi tulla somalia.

  2. Oikeastaan kristinuskon taisivat tuoda tanskalaiset ennen ruotsalaista invaasiota. Suomi kuului ennen sitä Tanskan kirkon alaisuuteen kristinuskon kuvioissa.

    Tuossa ”ruotsalaisia emme enää ole”, on käännösvirhe – mistä lienee tullut tuo enää-sana tuohon. Vuosikymmeniä sitten tavattiin sanoa oikein eli ”ruotsalaisia emme ole”.

    Alkuperäinen ruotsinkielinen lause kuului: ”Svenskar äro vi icke, ryssar vilja vi inte bli, låt oss alltså bli finnar”. Siinä ei ole mitään sellaista, joka antaisi ymmärtää suomalaisten joskus olleen ruotsalaisia, ei enää.

  3. Olemme kansa, oikeastaan voidaan puhua vähemmistökansasta.
    Oma maa meillä on ollut viimeiset 100 vuotta.
    Itsenäisiäkin olimme siihen asti kun maanpetturit veivät meidät Euroopan unioniin.

  4. Erittäin hyvä kirjoitus.
    Lisää tälläistä.Suomen kulttuurista,juurista,luonnosta,suomalaisuudesta ym. mitkä liittyy aitoon suomalaisuuteen,suomensukuisuuteen,heimoihin, suomalaisiin tapoihin,aitoon historian kirjoitukseen muinaisuudestamme.
    Valtamedia,vallankäyttäjät eivät mielestäni arvosta enää meidän kansaa,vaan kaikki muut menee edelle meidän maksamilla verorahoilla.
    Tämä tympäisee niin vietävästi.
    Kielikin on ”köyhdytetty”.
    Tämä ajanlaatu on vastenmielistä.Täysillä vaan suomalaisuutta esiin omissa elämissämme.

VASTAA: Nykysuomi.com käyttää sekä automaattista, että manuaalista moderointia kommenttiosiossa. Jokainen vastaa omista kommenteistaan ja nykysuomi.com pidättää oikeuden moderoida asiatonta keskustelua tarpeelliseksi katsomallaan laajuudella.