Ohjelmistoyrittäjät: ”Julkisten hankintojen kilpailutus toimii Suomessa surkeasti”
Julkisten hankintojen päättäjät saavat täyslaidallisen kipakkaa palautetta ICT-alan yritysjohtajilta. Mielipiteensä kertoneista johtajista peräti 83 prosenttia pitää julkisten hankintojen kilpailutuksia erittäin heikosti tai melko heikosti toimivina.
Julkisten hankintojen kilpailutus toimii Suomessa surkeasti. Tällainen johtopäätös tehtiin valtakunnallisesta ICT-alan myyntiä koskevasta tutkimuksesta.Ohjelmistoyrittäjät ry:n toimitusjohtaja Rasmus Roiha toivoo kritiikin herättelevän päättäjiä.
– Luonnollisesti näiden tulosten valossa täytyy lähettää herätysterveiset päättäjille: Näin murskaavan kritiikin saavaa järjestelmää täytyy muuttaa. On todella pysäyttävää, ettei yksikään haastateltu johtaja arvioinut, että hankintojen kilpailutus toimisi erittäin hyvin.
Kilpailutusmenettelyä vaaditaan poistettavaksi tai korjattavaksi
Monet toimitusjohtajat ehdottavat joko koko kilpailutusmenettelyn poistamista tai vähintäänkin merkittäviä muutoksia siihen. Sadalta haastatellulta johtajalta tuli parannusehdotuksia yli 50. Roihan mukaan turhautuminen nykytilaan on todella voimakas.
– Kilpailutusten aiheuttamaa verenpaineen nousua kuvaa hyvin erään toimitusjohtajan arvio, jonka mukaan korruption pelossa toimitaan täysin järjettömästi ja ostetaan vääriä palveluja moninkertaiseen hintaan. Toki tässä on mukana jo turhautuneiden tunteiden värinää, mutta kautta koko kentän kuuluu sama viesti: Muutosta tarvitaan.
– Kyse ei ole siitä, että lainsäätäjät ja viranomaiset olisivat jumiutuneet yhteen kaavaan. Päinvastoin, neuvottelumenettelyt ja innovaatiohankinta tarjoavat mahdollisuuksia notkeampiin ja älykkäämpiin hankintoihin. Näitä mahdollisuuksia pitäisi nyt vain alkaa paljon rohkeammin soveltaa, eväät kokeiluihin ja parempiin käytäntöihin ovat jo olemassa.
Lähde: Ohjelmistoyrittäjät
Rebekka Härkönen
EIKÖS HÄN HÄIPYNYT OIKEUS SALISTA
KUN PUOLUSTUS PÄÄSI ÄÄNEEN JA SEN KYLLÄ HUOMAA
Oikeudenkäynti *valeuutissivusto* MV:tä vastaan jatkuu torstaina.
Päivän painopiste on asianomistajan ja syytettyjen kuulemisessa.
tytöntäkää jo VALTAMEDIAN toimitukset tämä* valemedia* termi
syvälle punaviher vasemmistoalais liberaaleihin haiseviin perseisiinne
ettekö te tajua että kukaan muu EI PIDÄ
kuin te valtamedian toimittajat näitä julkaisuja pelkästään valemedioina
te valehtelette jo ihmisille pokkana pelkästään väittämällä niin
jopa rikos oikeusden profesori pitää termiä harhaan johtavana epätotuutena
mutta Rebekka Härkönen ei välitä siitä kuplasaan
REBEKKÄ HÄRKÖNEN HÄIPYI OIKEUS SALISTA
KUN PUOLUSTUKSEN PUHEEN VUORO ALKOI VITTUN PELLET
Lännen Median toimittaja Rebekka Härkönen istui tiiviisti istuntosalissa koko oikeudenkäynnin ajan, kunnes puolustuksen aloitettua puheenvuoronsa hän pakkasi läppärinsä ja poistui paikalta. Eli tälläkään kertaa ei voida odottaa tältä toimittelijalta rehellistä juttua, se olisikin ollut ensimmäinen kerta.
Oikeudenkäynnin aikana oikeustalon ulkopuolella pidettiin ennalta ilmoituttu mielenosoitus Iljan puolesta. Valitettavasti jälleen kerran saatiin kuulla käräjäoikeuden päätös Iljan vangitsemisen jatkamisesta.
olen oikeasti kyrpä otsassa näihin valtamedian peräreikiin
Isoimpien kaupunkien atk-hankinnat ovat todella mädäntyneitä. Sielä ostetaan järjestelmiä jotka ovat ”end of life” vain koska ne ostetaan lahjus-kumppaneilta. Ja vaikka tarjouskyselyssä lukee että tarjouksen tulee sisältää kaikki optiot sekä hinnan tulee olla koko rontin hinta asennuksineen, saavat tietyt tarjoajat erikseen rahaa ”suunnittelusta” kun ovat voittaneet tarjouskilpailun. Kaupunkejakin röyhkeämpiä ovat sairaanhoitopiirit. Sielä kaiken hinta tuplataan tai triplataan koska ”kyse on ihmishengistä”. Törkein esimerkki ovat ne Kodakin monitorit joilla adiologit katselevat kuvia. Ne kuulemma pitää olla ”tietyn teknisen tason omaavia jotta voidaan olla varmoja pienen pienestä vaalentumasta”. No, meillä atk-puolella on komento ”zoom”. Jolla voi sitten katsoa tarkemmin että tuliko läiskä monitorista vai kuvasta.
Myös sellaista ilmenee että kun tarjousaika lähestyy, ”luottokumppani” tulee viisi minuuttia ennen kilpailutuksen päättymistä neuvottelemaan, ja vastaanottaja lähtee vessaan kun muiden tarjoukset ovat pöydällä avoimina. Puhumattakaan siitä että toimittajilta kysytään tarjouksia vaikka hankinta on jo päätetty. Ja yllättäen kilpailutuksen jälkeen voittaneen osapuolen tarjous julistetaan salaiseksi. Eli kukaan ei voi edes vertailla mitä ”voittanut” tarjoaja tarjosi. Tarjoukset voivat käsittää täysin eri kokoonpanon kuin muilla. Ja sitten loput hakintaan ”ylläpidon” momentilta. Puhumattakaan siitä että hankintaan ”kahdennettu” järjestelmä joka ei voi koskaan edes toimia. Sitten sen asennusyrityksestä laskutetaan kolme vuotta ja sen jälkeen hankintaan uusi ”kahdennettu”. järjestelmä.
Väitän, että jos kaupunkien atk-hankinnat tehtäisiin järeällä raudalla mutta todellisesti kilpailuttaen, niin säästöä syntyisi 2/3-osaa kaikista kuluista. Tuon verran isojen kaupunkien (ja miksei pienempien kuntienkin) atk-päättäjät hukkaavat rahaa. Josta tietysti toista kautta kiertää osa omaan kukkaroon. Saatte muuten arvailla mistä kaupungeista ko. esimerkit olivat.
Kilpailutus ei toimi ohjelmisto alalla, eikä millään muullakaan toimialalla. Syynä on vapaamuurari veljeskunnan loosheissa sopimat kaupat. Samasta syystä uusien yritysten on vaikea päästä kasvuun ja elää vuotta tai kahta kauemmin. Tavallisen kansalaisen ei kannata perustaa yritystä ennen kuin Suomi kuuluu länsimaisten demokratioiden joukkoon.
Luonnollisesti piilo korruption esimerkki maassa Suomessa eivät mitkään ”kilpailuttamis-säännöt” ja -vaatimukset toimi millään valtionhallinnon portaalla lain kirjaimen mukaisesti, vaan homma hoidetaan ”rahatukolla” ja sukulaisten kesken aina sokeriserkkuihin asti. ”Halpuuttaminen” tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että suuri joukko toimijoita yksinkertaisesti suljetaan ulkopuolelle ja vain suurimmat ja kauneimmat haalivat potteja, koska niillä on varaa ja härskiyttä polkea hintoja maanrakoon, josta luonnollisesti kyseisessä suuressa firmassa ”maksavat” työntekijät olosuhteilla, joita voi verrata WWII aikana Saksan ”oppisopimus systeemiin”, jota se harjoitti miehitettyjen maiden kansalaisia kohtaan nk. ”työpalveluna” Saksan sotakoneen pitämiseksi rasvattuna ja elintarvikkeiden tuottamiseksi armeijalle, joka ”marssii vatsallaan”, unohtamatta tietenkään kotirintamaa ruuan saannin takaamiseksi likipitäen rauhan -tasoisesti, jolla pidettiin kansakunnan moraalia yllä ja tyytyväisenä.
Kilpailuttamalla yhteiskunta pyrkii järjestelmällisesti polkemaan ”säästösyistä” omia velvoitteitaan kansalaisiaan kohtaan madaltamalla palveluiden ja tuotteiden laatua ”Made in Hong Kong” -rihkamaksi, joka on silkkaa kusetusta ja vittuilua kansaa kohtaan, joka raataa itse niska limassa tinkimättä yhtään omasta työajasta ja sen laadusta sekä vielä maksamalla korkeita veroja, joiden vastineeksi suomalainen peruskansalainen (valkoinen) EI saa vastineeksi kuin hattaraa, joka katoaa tyhjyyteen kun siitä haukkaa. Ja tunnelma tässä ”sirkus finlandiassa” muistuttaa erehdyttävästi orjakaleeria, jossa tunnelmasta vastaa ruoska ja ”rumpali” ”moraalin kohottamiseksi”.
Joitain hankintoja tein valtiolle aikanaan. Sillä sektorilla ” Julkisten hankintojen kilpailutus ”käytännössä lopetti hintakilpailun. Siihen asti valittiin valitiin kaksi tai kolme toimittajaa ja sitten ruvettiin puhumaan hinnasta. Kilpailutuksen aikana kaupat tehtiin listahinnoilla. Se oli ja on varmaan aika mukava käytäntö monelle laatumerkille ( esim. saksalaiset firmat). Ne firmat eivät laskeneet tarjouksiaan yhtään listahinnoista. Toisaalta hankinta usein keskittyi siihen, että miten saatiin perusteltua tietty toimittaja ainoaksi mahdolliseksi.
Kuvitellaanpa tilanne, että kunta olisi palkannut palvelukseensa henkilön, joka oikeasti aikoo laittaa tietofirmat kilpailemaan siitä mikä toisi parhaan avun kunnan ongelmiin. Mitä tapahtuu?
Iso tietofirma huomaa kunnan tarjouspyynnön ja palkkaa itselleen tuon tietohenkilön, pois kunnan palveluksesta.
— Nyt kunnalla ei ole ketään, joka ymmärtäisi höykäsen pöläystä julkisuuteen annetusta tarjouspyynnöstä. Kun tarjouspyyntö on julkistettu, ei sitä enää peruta.
— Kunta ei voinut korottaa tietohenkilön palkkaa, koska virkaehtosopimus.
— Nyt isolla tietofirmalla on palveluksessaan henkilö, joka perin juurin tietää kunnan tietotarpeen ja kunnan heikot kohdat tuon tarpeensa ymmärtämisestä.
Sen jälkeen iso tietofirma tekee härskisti mielettömän kalliin tarjouksen kunnalle. Tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Tarjouksen hintaa sisältyy niin paljon ilmaa, että siitä rahasta on helppo maksaa kunnasta värvätyn tietohenkilön palkka. — Näin kunta tulee itse maksaneeksi omalle tietohenkilölleen hyvän palkan, tosin tietofirman kautta, vaikka tuo henkilö toimiikin tietoisesti ja laillisesti kuntaa itseään vastaan.
Paras on vaikkapa TIETO. Valtion lafka, pöhötautinen, kuin muinaismuisto… Tekee projekteja isolla suuttimella, jotka ei valmistu ikiniä. Jostakin syystä suurin työntantaja Tieto-yhtiöllä on valtio ja kunnat. Mitä helkuttia?
Juuri näin. Julkinen sektori kilpailuttaa, ei oikein tiedä itsekään mitä on hakemassa, maksaa järjestelmistä jotka eivät ole läheskään valmiita eivätkä valmistukaan koskaan. Ja kilpailutuksen voittanut firma pumppaa lisää rahaa jatkuvasti puolivalmiin tuotteen korjauksiin ja korjausten korjauksiin eikä valmista tule ikinä. Loppusumma on moninkertainen tarjoukseen nähden. Jo se, että maksu tulee vasta valmiista ja toimivasta tuotteesta oikeasti voisi säästää veronmaksajien rahoja, mutta ei.