Kolumni: Vähiten huono, parempi vai paras?

9
Mainos
Jokainen silmät auki maailmaa katsova kansalainen voi ilman vaikeuksia nähdä sen synkän alennustilan, jossa kansakuntamme ja alun perin sen työkaluksi perustettu valtio on. Ei tarvitse nähdä juuri muuta, kuin se miten laiminlyömme heimomme heikoimpia jäseniä, kuinka vähän kansamme lisääntyy ja kuinka avosylin otamme vastaan kaiken tuhon, kaaoksen ja ryöstön, jota meille niin auliisti ”paremman väen” suunnalta tarjoillaan. Samaan aikaan meille vakuutellaan, ettei parempaa ole saatavilla (ks. valtapuolueet, jotka erityisesti nyt vaalien alla muistuttavat erinomaisuudestaan?). Samaan aikaan esimerkiksi Juha Sipilä ja kumppanit kertovat kirkkain silmin kansalaisille, kuinka hyvin he ovat onnistuneet.

Jos kansa kerran on valinnut parhaan saatavilla olevan, toisin sanoen, jos näennäinen demokratiamme toimii, miksi tilanne on mikä on? Miksi valtion velka on suurempi kuin koskaan, miksi työttömiä on edelleen puolisen miljoonaa ja miksi ulosotossa on enemmän ihmisiä kuin koskaan aikaisemmin (kyllä, enemmän kuin 90-luvun lamassa)? Miksi työväki lakkoilee ja miksi Suomi näyttää tekevän aktiivista puolenvalintaa, kuin suursotaa silmällä pitäen? Miksi köyhiltä leikataan ja rikkaille luodaan alati uusia reittejä rikastumiseen (ks. toimeentulotuen, asumistuen ja opintotuen leikkaukset ja vaikkapa hallintarekisterilaki)? Miksi meille uskotellaan, että tarvitsemme lisää työvoimaa, kun edes omille työttömillemme ei riitä töitä ja miksi meille tämän nojalla myydään maahanmuuton välttämättömyyttä? Miksi hallituksemme asettaa työttömien niskaan aktiivimallin kaltaisen rangaistusmekanismin, joka loppujen lopuksi vaatii työllistymistä, vaikka töitä ei riitä edes kymmenykselle työttömänä olevista? Niin, kovin usein kuulee sanottavan, ettei parempaa ole saatavilla.

Katsotaanpa ajassa taaksepäin ja tarkastellaan, millaisia vaihtoehtoja me olemme kokeilleet… 2000-luku alkoi Lipposen silppuhallituksella, jossa mukana oli vakio kasvojen SDP:n, Kokoomuksen ja Keskustan lisäksi RKP, Vihreät, Vasemmistoliitto.  Jäätteenmäen surullisen kuuluisa pätkä-vuoro jätetään suosiolla väliin, mutta 03-07 hallitsi Vanhasen hallitus, jossa oli mukana Keskusta, SDP ja RKP. 07-10 oli vuorossa lauta-Masan kakkonen, jossa oli Keskustan lisäksi mukana Kokoomus, RKP ja Vihreät. Siitä siirryttiin samalla kokoonpanolla häärineeseen Kiviniemen hallitukseen, joka pysyi vallankahvassa kokonaisen vuoden (huom. Suomen historian pitkäaikaisin naispääministeri). Katainen sorvasi hallituskaudelle 11-14 surullisen kuuluisan ”sixpäkin”, jonka aikaansaannoksista kärsitään yhä vieläkin. Mukana oli tuttuja naamoja, kuten Kokoomus, SDP ja lisäksi RKP sekä Vihreät, Vasemmistoliitto ja vielä Kristillisdemokraatit, joidenka kannatus oli tuolloin 6,6%, joka oikeutti yhteen kansanedustajaan ja samoin yhteen ministeriin (vertaa esimerkiksi Sinisen tulevaisuuden kannatukseen ja ministerimäärään…). Kataisen jäljessä jatkoi todellinen päävampyyri Alexander Stubb, joka amputoi hallituksesta Vasemmistoliiton, mutta jatkoi muuten melko samalla linjalla: ”Köyhät kyykkyyn ja kavereille kaikki!”. Nykyinen Sipilän hallitus sisälsi ja sisältää yhä, kolme puoluetta, mutta me kaikki kyllä tunnemme tarinan siitä, miten sille ”muuttuvalle tekijälle” tapahtui. Persut vaihtuivat Sinisiin, jotka eivät ole juuri muuta, kuin Kokoomuksen ja Keskustan suklaajunan etummainen osanen.

Millaisia vaihtoehtoja siis on kokeiltu? Entäpä, millaista politiikkaa sillä on saatu? Mihin tämä maa on kulkeutunut näiden ”vaihtoehtojen” painovoimalla? Hallitusleikki on ollut käytännössä kolmen puolueen, Keskustan, Kokoomuksen ja SDP:n runkkurinkiä, johon kiilaa löi ainoastaan Perussuomalaiset. Miten siinä kävi, antoivatko isot pojat uuden tulokkaan leikkiä hiekkalaatikollaan? Oy Suomi Ab:n liikevaihto toki kasvaa, mutta voittoa ei tule, eikä kansa voi yhtään paremmin. Mitä me olemme nykyisellä demokratialla saaneet ja vieläkö joku väittää, ettei parempaa ole saatavilla, kun vaihtoehtojen runsaudesta huolimatta, me olemme tyytyneet käytännössä kolmen puolueen satunnaisten puheenjohtajien jakamaan diktatuuriin? Joko kansa oppii äänestämään uusien vaihtoehtojen puolesta tai häviää siinä pelissä, jossa sillä ei alun perinkään ole ollut mitään merkitystä! Siihen toiseen vaihtoehtoon ei tässä maassa riitä munat edes kovimmilla vallankumouksen puolesta huutavilla, joten valitettavasti tällä hetkellä suhteellinen vaalitapamme ja näennäinen demokratiamme on ainoa vaihtoehto. Ei välttämättä parempi, vielä vähemmän paras, mutta ainoa.

Mainos

Kaiken toivonsa kansaan laittaen:

Petri Perta

Mainos

9 KOMMENTIT

  1. Olisi siis tapahduttava poliittinen herääminen. Ruohonjuuri tasolla, kun yrittää puhua ihmisille politiikasta huomaa miten syvä valtamedian luoma unitila on. Totuutta ei haluta nähdä. On helpompi uskoa valheeseen koska tv:ssä hienon tittelin omaava asian tuntija on samaa mieltä kuin kulloinenkin hallitus. Olisi ikävä häiritä omaa mielenrauhaansa. Spin aivopesu vallitsee.
    Q Anon tulee herättämään ihmiset myös Suomessa. Toivoa siis on.

  2. Demokratian tarkoitus on toteuttaa kansan tahtoa. Nykysuomi piti, ainoana lehtenä suomessa, gallupeita sivuillaan, mutta jättikin ne sitten pois. Miten joku ylipäätänsä voisi edes toteuttaa kansan tahtoa, jos sitä ei kukaan edes kysy, että mikä se on

  3. Eräs henkilö totesi (samaa mieltä) ettei suomalaiset itse pysty korjaamaan tätä enää.

    Jokainen kansalismielinen varmaan tajuaa,ettei tätä enää muuteta nykyisenkaltaisella ”demokratialla”, Suomen alasajo jatkuu koko ajan ”kiihtyvällä tahdilla”, no miten muutama ”kansallismielinen” eduskunnassa tämän muuttaisi- ei mitenkään ,puheet on puhuttu,konkretiaa ei ole näköpiirissä .

    Mikään ei muutu ,jos asioille ei oikeasti tehdä mitään.Eikä niille tehdä vai miksei ole tehty….esim.persut mitä saaneet KONKREETTISESTI AIKAAN-puheita,kysymyksiä hallitukselle jne….eiköhän siinä olekkin kaikki?
    Muutos tulee ulkoa tai romahduksen kautta,veikkaan ,mutta se ei liene ”pehmeää”.
    Suomeen ei sovi nk. ”Demokratia”,liian hajanainen ja eri puolilla oleva ”porukka”, täällä olisi ”valistunut, viisas ,oikeudenmukainen diktaattori” minustakin ainoa vaihtoehto , tämänkin muutamat totesi.
    Kansalla on VAIN ”huonoja kortteja”, toisaalta keskinäinen kateus, itsekkyys jne.. ei kyllä tilanteita paranna.Suomi oli joskus hyvä ja hieno valtio suomensukuisine heimoineen,sivistyksineen jne..sitä ei ole enää minusta.

    • Nyky Persuja silti äänestän, koska se on ainut järkevä vaihtoehto. Äänestän vaikka tietäisin olevani ainut heitä äänestävä. Nykymenon puolesta en ääntäni anna.

      Muutos romahduksen kautta ei oikeen enää ole mahdollinen tai sinne pohjalle sitten jäädään, koska veneessä on iso matuloisten painolasti ja teollisuus on pitkälti hävinnyt maastamme. Sitä ei enää saada globaalissa kilpailussa takaisin.

      Suomen kansa on huonon tiensä valinnut. Siitä saavat kärsiä lähes kaikki, myös hyvä osaiset ns. ylempi keskiluokkaiset. Harmi vain niiden kannalta, jotka tilanteen tajuavat ja eivät sitä halua ja kenties jopa vastustavat. Niitä vain on liian vähän.

  4. Ennen saattoi olla vielä ”valinnanvaraa”, mutta nyt muutoksen saaminen aikaan on hyvin vaikeaa seuraavissa ja mitä todennäköisimmin tulevinakin eduskuntavaaleissa. Kyse on nk. ”Ruotsi-ilmiöstä”, joka näyttäytyi koko voimallaan Ruotsin taannoisissa valtiopäivävaaleissa, joka ilmeni törkeän ”sian pelaamisena”, jossa viimeistaan raiskattiin länsimainen demokratia ja sen keskeisimmät periaatteet vaalisalaisuuksineen ja kansalaisen oikeutena äänestää vapaasti sitä puoluetta, jonka katsoo parhaiten palvelevan kansakunnan ja itse äänestäjän etua ja edistää valtiollista turvallisuutta sekä avointa muutosta siinä harjoitettavan politiikan suhteen, jota on harjoitettu ”neuvostoliittolaisen” kauan ja ”brezneviläisen pysähtyneisyyden” hengen vallitessa siten, että se kerran rakas kansankoti on raunioitettu jo perustuksiaan myöten ja luotu siitä sen irvikuva, joka ei enää palvele kantaruotsalaisten etua eikä edistä sen vastaista menestystä,vaan päinvastoin sen ”täydet valot” päällä olevaa avointa tuhoa, joka tulee johtamaan helvetin maanpäällisiin liekkeihin, jotka jo antavat esimakua ”tavoistaan” raiskauksina, murhina, ryöstöinä, murhapolttoina, rasismina valkoisia kohtaan ja nk. ”autokrilleinä” pienimmissäkin ruotsalaisissa kunnissa ja taajamissa missä vain näitä tuhon ja kuoleman lähettiläitä on ja tungettu ilmoitusasiana niin, että heittämällä kanta-asukkaista on tullut vähemmistö omalla kotipaikkakunnallaan, joka on merkinnyt vain yhtä ja samaa asiaa: Kuolemaa ja arvotonta elämää vailla lain ja järjestyksen suomaa turvaa.
    Miksi kirjoitan Ruotsista, vaikka puhe on Suomesta? Sen voi kukin mielessään itse päätellä.

  5. Päättäjiksi hakeutuu juurikin näitä vellihousuisia eliitin hännystelijöitä joille se oma hillotolppa on tärkein.
    Nämä luikurit toitottavat aina samaa ”ei ole vaihtoehtoa”-mantraansa.
    Olemme EU:ssa maailman tappiin.
    Bilderbergiläinen konnakööri johtaa tätäkin maata kun sen ANNETAAN!
    Kaikki toisinajattelu, etenkin kansallismielisyys halutaan vaimentaa, koska isot pojat näin on päättäneet.
    Joku kyrpä lausui että kansallismielisyydestä ei koskaan ole seurannut mitään hyvää!
    Historiaa tutkimalla voi havaita että AINA sotien aiheuttajina on joku oman aikansa”Bilderberg” tai omaa ylemmyyttään julistava suuruudenhullu johtaja tai rahakas ja rahanahne eliitti.
    Kansat, siis ihmiset haluavat rauhaa ja ihmisarvoista elämää OMAA kulttuuriaan vaalien.
    Todellista MONIKULTTUURISUUTTA ovat lukuisat erilaiset KANSALLISVALTIOT jotka tekevät yhteistyötä kaupan, kulttuurin, tieteen, taiteen, urheilun ym saralla VAILLA vihamielusyyttä naapureitaan tai ketään kohtaan.
    Nyt kaivataan kansalaisten asialla olevia todellisia valtiomiehiä, EI eliittiä tai suurpääomaa nuoleskelevia niljakkeita!

  6. Suomalaisille ei ole vaihtoehtoa. Persut eroavat vain yhdellä tavalla, toistaiseksi, muista puolueista. Riittääkö se?

    Tähän asti Suomessa on ollut kolme suurta puoluetta, joilla on liki samat tavoitteet ja sama kannatus, koska yleensä kaksi on päässyt hallitukseen pienillä puolueille usein tuettuna. Sen seurauksena yhdelläkään kolmesta ei ole rohkeita tavoitteita, kun pitää pysyä hallituskelpoisena kahden muun seurassa. Jos olisi liikaa erimieltä, joutuisi varmasti opposiotioon.

    Saattaa olla, että meille syntyy 4 tasaveroist puoluetta, joista kolme muodostaa hallituksen. Siten tasapäisyys sen kun lisääntyy, kun kolme neljästä tekee hallituksen. Viime vaaleissa tämä toteutui ensi kerran. Soini porukkansa kanssa käänsi takkinsa luultavasti jo hallitusneuvotteluissa. Niin ministerikipeitä ovat suomalaiset puoluejohtajat. Äänestäjät petetään, kun vain oma ura etenee.

    Ainoa mahdollisuus lopettaa puoluepeli, ettei ainakaan ketään joskus ministerinä ollutta äänestettäisi seuraavissa eduskuntavaaleissa. Suomen media ei anna tämän toiveen toteutumiseen mitään mahdollisuuksia. Peli jatkuu entisellään.

  7. Ja kansa on tyhmää, kyn se edelleen uskoo että äänestämällä voi vaikuttaa.

    Mitä teemme tälle ääntenlaskenta ”korruptiolle” jossa ääntenlaskenta koneen omistaja määrää tulokset?

VASTAA: Nykysuomi.com käyttää sekä automaattista, että manuaalista moderointia kommenttiosiossa. Jokainen vastaa omista kommenteistaan ja nykysuomi.com pidättää oikeuden moderoida asiatonta keskustelua tarpeelliseksi katsomallaan laajuudella.