Valtiovarainministeriön raportti: ”Suomen talous ajautuu syvään lamaan”

Valtiovarainministeriö on julkaissut raportin nimeltään ”Talouspolitiikan strategia koronakriisissä”. Paperi on odotetun synkkä ja jo sen tiivistelmässä maalataan mustat reunukset tummille pilville toteamalla Suomen ajautuvan syvään lamaan koronakriisin myötä. Artikkeli on pitkä, joten istuthan mukavasti?

Raportin mukaan kriisi johtaa julkisen talouden velkaantumisen jo lähivuosina kestämättömälle uralle ja rankkoja sopeuttamistoimia julkisen talouden osalta tullaan vaatimaan velkasuhteen kasvun taittamiseksi. ” Menojen leikkaamisen ja verojen korottamisen tarvetta voidaan lieventää rakennepolitiikalla. Hallituksen tulisikin elvytystoimista päättämisen yhteydessä päättää tarvittavan ”kipupaketin” tavoitteista
ja määrittää prosessi toimenpiteiden valmistua ja rivakkaa toimeenpanoa varten.”-raportissa todetaan.

Surkeaa on – muutenkin kuin rahassa mitattuna

Teollisuuden näkymät ovat raportin mukaan kokolailla yhtä heikot kuin palvelusektorillakin, johon koronakriisi koviten ja käytännössä nopeiten osui. Matkailu- ja ravitsemusalalla jopa 36% yrityksistä ilmoitti liikevaihdon vähentyneen 80-100% huhtikuun 2020 aikana.  Teollisuuden tilannetta heikentävät sekä kysynnän, että toisaalta tarjonnankin vähentyminen ”globaalien tarjontaketjujen häiriintyessä”, joten siellä pahin saattaa olla vielä edessä. Toisaalta kriisi vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan myöskin muuten kuin rahallisin mittarein.

”Tuotannon, tulojen ja työn menetyksen ohella kriisi aiheuttaa monia muita haittoja,
joista useimmat liittyvät juuri viranomaisten määräämiin rajoituksiin. Ei-kiireellisiä sairauksia jää hoitamatta, mielenterveys-, päihde- ja perheväkivaltaongelmat lisääntyvät,
samoin eristettyjen vanhusten yksinäisyys ja toimintakyvyn heikkeneminen. Kun lapset eivät pääse varhaiskasvatukseen tai kouluun, oppiminen hidastuu. Erityisen vakavia haittoja syntyy lapsille, jotka eivät kodeissaan saa riittävää tukea. Koulujen kiinnioloon liittyvät pitkän ajan haitat ovat suuria”, raportissa nähdään.

Raportti kuitenkin keskittyi nimenomaan kriisin taloudellisiin haittoihin ja korosti talouspolitiikan ensimmäisen tehtävän olevan nimenomaan kriisin ja sen ehkäisytoimien taloudellisten haittojen ehkäiseminen.

”Monissa maissa tämä tarkoittaa työtä vaille jäävien toimentulon turvaamista. Suomessa, kuten muissakin hyvien turvaverkkojen maissa, olemassa oleva työttömyysturvajärjestelmä huolehtii kohtuullisesti työttömien toimeentulosta.”.

Julkinen talous vaatii, taloussektori vaatii, työllisyys vaatii…

Niin elinkeinoelämä kuin finanssimaailmakin vaativat rahaa ”selvitäkseen” kriisistä, siitäkin huolimatta, että viime vuodet markkinoille on pumpattu valtavia summia rahaa. Työpaikkojen säilyttämistä on korostettu, mutta aivan erikseen raportti mainitsee ”yrityssektorin kaikkein arvokkaimpien osien, ts. paljon organisaatiopääomaa omaavia korkean teknologian vientiyritysten selviytymisestä huolehtimisen”.

Raportin tehnyt työryhmä on jo huhtikuussa jättänyt oman ehdotuksensa yritystukien suhteen, jonka tarkoituksena se katsoo olevan:

kohdistaa tukea yrityksille, joiden liikevaihto on kärsinyt koronaepidemiasta eniten
• kohdistaa tukea kiinteisiin kustannuksiin, joita yritysten on vaikea sopeuttaa
• perustua helposti ja luotettavasti mitattaviin tilinpäätöstietoihin tavalla, joka tekee
tuen myöntämisestä hallinnollisesti yksinkertaista
• vääristää yritysten käyttäytymistä mahdollisimman vähän
• olla oikeudenmukaista, yleisesti hyväksyttävää ja kustannuksiltaan yhteiskunnan
kestokyvyn rajoissa

Raportissa vaaditaan julkisen talouden rankkoja sopeuttamistoimia, eli menojen leikkauksia sekä verojen kiristämistä. Tämä tarkoittaa enemmän maksuja, vähemmän palveluita. Rahallisesti sopeuttamistoimia vaadittaisiin noin kymmenen miljardin euron edestä, joskin raportissa todetaan, ettei nuokaan sopeuttamistoimet vielä varsinaisesti vahvistaisi taloutta, vaan Suomen talous jäisi edelleen kriisiä edeltävää aikaa haavoittuvammaksi.

Sopeuttamistoimia, tai niidentarvetta voidaan raportin mukaan vähentää, jos työllisyys lisääntyy ja työn kannattavuus paranee, eli suomeksi, jos työntekijöille maksetaan pienempää palkkaa ja työn tuotoksista maksetaan enemmän.

Näkyviä vaikutuksia kansaan ja yhteiskuntaan…

Viruksen vaikutukset ulottuvat terveydenhuollon ja talouden lisäksi laajasti koko yhteiskuntaan. pandemia ja rajoitukset aihetuttavat konkreettisia ja merkittäviä ongelmia muun terveydenhuollon sekä laajasti sosiaalipalvelujen osalta. Sairaalakapasiteetin rajallisuus tarkoittaa, että muita kuin tartunnan saaneita potilaita ei voida hoitaa samassa määrin kuin muuten. Ihmiset karttavat myös itse lääkärin ja hammaslääkärin vastaanotolle menemistä. Kiireettömiä tapauksia lykätään tuonnemmaksi. Pahimmillaan näiden potilaiden tilanne heikkenee jopa vakavasti, jolloin heistä voi tulla kiireellisiä. Tämän kehityksen eteenpäin kulkemiseen Sosiaali- ja terveysministeriö antoi mahdollisuuden eilen, kun se myönsi sote-palveluiden tuottajille oikeuden lykätä kiireettömiä tapauksia käytännössä määrittelemättömästi.

Raportin mukaan joka tapauksessa on syntymässä ¨”patoutunutta hoitotarvetta, joka tulee aiheuttamaan pitkiä potilasjonoja viruksen aiheuttamien paineiden hellittäessä”. Tutkimukset osoittavat myöskin esimerkiksi työttömyyden lisäävän erinäisten kroonisten tautien esiintymistä. ”Erityisesti lisääntyivät liikuntaelinten ongelmat, sydän ja verisuonitaudit sekä hengitys- ja mielenterveysongelmat. ”.

Ikääntyneitä ihmisiä on epidemian puhkeamisesta lähtien ohjeistettu välttämään sosiaalisia kontakteja ja pysymään kotona. Tämän katsotaan lisää entisestään monen yksin asuvan ihmisen sosiaalista eristyneisyyttä, jota ”etäkontakteilla ei voi kuin korkeintaan lieventää”. Samalla ovat kotihoidon palvelut vähentyneet, ja monen iäkkään kohdalla on huolta ravitsemustilanteesta ja lääkityksestä. Pitkittyessään voi eristäytyneisyys enenevästi aiheuttaa ahdistusta ja mielenterveysongelmia sekä fyysisen kunnon rapautumista. Vanhusten yksinäisyyttä on tutkittu jo aiemmin melko laajasti ja sen on katsottu olevan hyvinkin yleistä ja jo ennestään sekä ikäihmisten toimintakykyä, että elämänlaatua heikentävä ongelma.

Terveyteen ja terveydenhuoltoon liittyvien ongelmien lisäksi julkinen talous on kovemmalla koetuksella kuin kenties koskaan ennen. Kestävyysvajeen arvellaan olevan noin 6-7 prosentin tienoilla ja kuten sanottua, tarvittavien sopeuttamistoimien mittaluokka jo kymmenissä miljardeissa. Hyvinvointivaltion säilyttäminen tulee raportin mukaan olemaan vaikeaa.. Ongelmana on, että julkisen talouden rahoitus ei raportin mukaan ole kestävällä tolalla. ”Koronakriisin jälkeisissä oloissa vain korostuu se, että realistisesti hankittavissa olevat verotulot eivät vallitsevilla rakenteilla riitä kaikkien hyvinvointivaltion lupausten lunastamiseen.”, raportissa todetaan.

Jopa ikiaikaisen tuntuinen ”sukupolvien välinen sopimus” on tulilinjalla. Sopimuksella tarkoitetaan sitä, että työikäinen sukupolvi maksaa ikääntyneiden ja lapsiperheiden kuluja. Tämä suhde on kuitenkin ollut viime vuosina heikentymään päin ja raportin mukaan nykyiset verot, eläkemaksut ja muut työntekijältä valtiolle tulevat maksut eivät riitä kattamaan suurten ikäluokkien väestöpiikkiä. Eläkerahastot kasvavat yhä miljardivauhtia vuosittain, mutta tätä raportissa ei mainittu. Asian korjaamiseksi ehdotettiin jo aiemmin mainittua työllisyyden lisäämistä ja työn kannattavuuden parantamista. Eli enemmän töitä, vähemmän palkkaa.

Kaiken kaikkiaan raportti käsitteli ja puolusti hyvin laajasti yrityksille maksettavia tukia, niiden muotoja sekä perusteita, mutta ei ehdottanut julkisen talouden paikkaamiseen muuta konkreettista kuin verojen kiristykset muistuttaen kuitenkin, että Suomessa on jo valmiiksi yksi maailman korkeimmista verotusasteista. Julkinen talous jää odottelemaan määrittelemätöntä leikkuria…

Lähde: VVM