Tutkimus: Järjestöjen ohjaus julkisella rahoituksella lisääntynyt
Suomen kansalaisyhteiskunta on pysynyt aktiivisena, mutta hallinnon ohjauksen lisääntyminen voi heikentää sen autonomiaa. Lisäksi rahoitus uhkaa keskittyä järjestöistä vahvimmille, käy ilmi Kansalaisyhteiskunnan tila ja tulevaisuus 2020-luvun Suomessa -tutkimushankkeesta.
Tutkimushanke selvitti, miten muutokset yhteiskunnassa ja julkisen rahoittajan toiminnassa ovat vaikuttaneet kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksiin sekä laati suosituksia kansalaisyhteiskunnan autonomian ja elinvoiman vahvistamiseksi.
”Perinteisestä pohjoismaisesta, vapaaehtoistyöhön ja jäsenmaksuihin pohjaavasta kansalaisyhteiskuntamallista on siirrytty rahoituksen osalta kohti kansalaisyhteiskuntaa, jossa valtio rahoittaa järjestöjä omista strategisista lähtökohdistaan projektiluontoisesti”, kertoo yliopistonlehtori Petri Ruuskanen Jyväskylän yliopistosta.
Taustalla on järjestöjen taloudelliseen merkityksen kasvaminen yhteiskunnassa ja järjestöille suunnatun julkisen rahoituksen kohdistaminen entistä strategisemmin hyvinvointipolitiikan näkökulmasta. Julkinen rahoittaja ohjaa järjestöjen toimintaa kohdennetuilla avustuksilla ja hankeavustuksilla, joiden osuuden järjestöt kokevat kasvaneen suhteessa vapaammin käytettäviin yleisavustuksiin. Rahoittaja ohjaa myös entistä yksityiskohtaisemmin myönnettyjen avustusten käyttöä. Järjestöjen valtionavustuskäytännöt ovat tiukentuneet, mikä on johtanut siihen, että järjestöjen arviointi- ja raportointikäytännöt ovat yksityiskohtaistuneet.
Nämä kehityskulut heikentävät järjestöjen kykyä toimia itse joustavasti ja innovatiivisesti yhteiskunnallisten uudistusten aloitteentekijöinä. Kansalaisyhteiskunnan riippuvuutta julkisen rahoittajan strategisista tavoitteista pitää vähentää.
”Tätä voidaan tehdä esimerkiksi myöntämällä nykyistä suurempi osuus avustuksista vapaammin käytettävinä yleisavustuksina tai kehittämisrahana. Myös erilaisia keinoja lisätä yhdistysten omarahoitusta pitää etsiä”, toteaa Demos Helsingin vanhempi asiantuntija Julia Jousilahti.
Kolmannen sektorin palkatun henkilöstön ja työnantajina toimivien organisaatioiden määrä on kasvanut nopeasti viime vuosikymmeninä. Rahoitushakemusten laadinta, projektityöskentely ja avustusten käytön raportointi edellyttävät usein järjestöammattilaisen osaamista. Avustuskäytännöt vaihtelevat ministeriöittäin ja voivat muuttua ennakoimattomasti.
”Rahoittajien avustuskäytäntöjä ja avustustoimintaan käytettävissä olevia resursseja pitäisi yhtenäistää, jotta eri alojen yhdistyksiä kohdellaan tasavertaisesti. On tärkeää huolehtia erityisesti pienempien, vapaaehtoispohjalta toimivien yhdistysten yhdenvertaisista mahdollisuuksista saada avustuksia”, Jousilahti toteaa.
Internetin ja sosiaalisen median aikakaudella on alkanut kehittyä “neljännen sektorin” kansalaistoimintaa, jota luonnehtii verkostomaisuus, vapaamuotoisuus, virallisen organisaation puuttuminen ja usein suora toiminta.
”Koska toiminta neljännen sektorin kanssa ei ole hallinnossa vielä valtavirtaa, neljännen sektorin toimijat voivat törmätä hallinnon käytäntöjen tai kulttuurin rajoitteisiin. Neljännen sektorin tuntemusta hallinnossa pitäisi lisätä ja ylipäätään kansalaisyhteiskunnan ja rahoittajien välille rakentaa säännöllistä keskustelua”, sanoo erikoistutkija Maija Faehnle Suomen ympäristökeskuksesta.
Kansalaisyhteiskunnan tila ja tulevaisuus 2020-luvun Suomessa -hanke toteutettiin osana valtioneuvoston vuoden 2019 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.
Lähde: Oikeusministeriö, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
Järjestöt eli NGOt ovat erittäin tärkeä työkalu globalisteille. Niille ohjataan rahoitusta sekä verovaroista poliittisilla päätöksillä että suoraan erilaisilta globalistisilta säätöiltä ja suuryrityksiltä. Niiden markkinointi on hyvin rahoitettua ja organisoitua ja ne saavat helposti itselleen varoja keräyksin ja lahjoituksin. Ne tekevät tiivistä yhteistyötä valtamedian kanssa, joka tarjoa niille ilmaista mainosta. Näin saadaan jopa BLM-tyyppinen kaaosta levittävä järjestö näyttämään hyväntekijältä.
Monikulttuuria edistävä poliittinen rahoitus toteutuu myös pienien järjestöjen kohdalla. Voi tutkia vaikkapa erinäisten somaliyhdistysten saamia avustuksia esim. Heikki Hurstin avustustyön saamiin.
Kysymys: Mistä tietää että pitäisi mennä psykiatrin klinikalle hoitoa saamaan?
Vastaus: Jos tukee BLM-liikettä vaikka tietää että rahat menevät kanssaihmisten koko tulevaisuuden sabotoimiseen ihonvärin pohjalta eli rasistisena toimintana, ja jopa kanssaihmisten murhaamiseen ideologian vuoksi.
Valtion eli veronmaksajien rahoituksella ohjataan tarkoituksellisesti punavihreään mädätykseen, joita en käy tässä erittelemään sen enempää. Ne, jotka edustavat perinteisiä arvoja tai jopa yhteiskuntakelpoista konservatismia saavat pyöreän nollan ja niiden päällä miekka julkisesta mustamaalaamisesta ja tietenkin lopulta kommunisti huligaanien vaatimus tehdä kyseinen yhdistys laittomaksi.
Jopa Martta järjestö osallistui täydellä sydämmellä pride viikkoon. Tämä sai ja saa aikaan sen, että jäsenkatoa on tiedossa. Mutta tämä on selkeä esimerkki siitä mihin ”putkeen” nykyään on kaikmkien tahojen pakko tunkea päätätänsä, jios aikovat ”elää”!
50 000 kotimaista murhaajaa
50 000 KOTIMAISTA MURHAAJAA allekirjoitti vajaassa kuukaudessa kansalaisaloitteen syntymättömien lasten surmaamiseksi pyynnöstä. Miehen näkökulmaa ei enää tarvitsisi ottaa huomioon, vaikka lapsi on hänenkin lapsensa. Naiset vaativat suvereenia oikeutta tappaa oman lapsensa.
Alla netistä löydetty kommentti joka liittyyy verovaroin eli julkisella rahoituksella tapahtuvaa konservatiivien määrän minimoimiseen yhteiskunnassamme. Omat vauvat tapetaan, tilalle tuodaan sosialistien haluamia ”partalapsia”… Ja tähän ”matulointiin” liittyy suuri määrä verovaroja haalivia somali- ja muita NGO-järjestöjä. Ovatko ne enää aidosti NGO eli ”hallintovallasta riippumattomia järjestöjä” kerran poliittinen motiivi ratkaisee mitkä järjestöt saavat tukea, mitkä eivät? Netistä löydettyä:
”Laki ei enää sallisi lääkäreille mahdollisuutta arvioida murhan motiivia, mutta pakottaisi heidät edelleen toimimaan virallisina sairaalapyöveleinä. Tosin nyt ehdotetaan mahdollisuutta siirtää toiminta ”amerikan malliin” yksityisen voitontavoittelun piiriin.
Suomesta puuttuu jo nyt miljoona työikäistä ja sitä nuorempaa suomalaista
Tämä on seurausta vuoden 1970 aborttilaista. Tosiasia on, että ennen lakia perheissä oli enemmän lapsia ja väestö kasvoi. Väitteet, joiden mukaan laittomia abortteja olisi tehty nykyisiä enemmän, ovat tietysti tuulesta temmattua propagandaa!”