Sain tänään poliittisen toimintani ja aktiivisuuteni kannalta varsin mukavan ilmoituksen. Kesäinen ilta-aurinkokaan ei kyennyt lämmittämään yhtä mukavasti kuin sähköpostiviesti Uudenmaan Perussuomalaisten piirin kokouksesta. Viestissä minulle ilmoitettiin valinnastani maakuntavaaliehdokkaaksi ja suoraan sanottuna, olin otettu.
Maakuntauudistuksen ja siihen kasvaimen lailla istutetun sote-uudistuksen haittojen minimoiminen sekä siitä mahdollisesti raavittavien hyötyjen irti saaminen edellyttää sitä, että maakuntavaaleissa läpi pääsee niitäkin, jotka rehellisesti ajattelevat kansan parasta. Oy Suomi Ab on jo tarpeeksi pitkään toiminut yrityksien ehdoilla, laiminlyöden työnantajansa tarpeet. Tarpeeksi monta elintärkeääkin toimialaa ja teollisuuden haaraa on annettu yksityisten yritysten käsiin välittämättä sen vaikutuksista kansaan. Maakunnasta käsin suomalaisen työläisen selästä verotetut eurot ohjataan joko kokonaisuudessaan yritysten taskuun tai lyhentämättömänä takaisin kansan käyttöön. Valinta näiden kahden välillä tapahtuu suurilta osin maakuntavaaleissa ja siksi olen otettu valinnastani.
Maakuntavaalit, siinä missä tulevat eduskuntavaalitkin, määrittävät pitkälti sen, miten rahaa tässä maassa tullaan tulevaisuudessa käyttämään, tai paremminkin, kenen taskuun se ohjataan. Rahan käytön ollessa melkeinpä ainoa käytössämme oleva priorisoinnin mittari, maakuntavaalit tulevat osoittamaan myöskin sen, millaiseksi tärkeysjärjestys tulevaisuudessa muotoutuu. Uskommeko Me, kansalaiset satuilun hyväntahtoisesta monikansallisesta yrityksestä, joka parantaa palveluidensa laatua saadessaan käytännössä monopolin jollekin alalle vai olemmeko me realisteja ja pyrimme pitämään esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan suitset omissa käsissämme? Valinta näiden kahden välillä tapahtuu maakuntavaaleissa ja siksi olen otettu valinnastani.
Valitettavan usein vaalit voittaa se, joka lupaa kaikkein kauneimmat asiat ja se, jolla on kaikkein viehättävin pepsodent-hymy. Asiat ja todellisuus unohtuvat kun vampyyri piilottaa hetkeksi kulmahampaansa, pussaa vauvan otsaa ja väläyttää kolmen neliömetrin vitivalkoisen hymyn kalliilla rasvoilla ja kolmen kympin parranajoilla hoidetuilta kasvoiltaan. Sen ihmiset muistavat. Vaalit ovat työhaastattelu ja siellä haetaan kansalle töihin! Muut osallistuvat missi- ja misterkisoihin, Perussuomalaiset osallistuvat vaaleihin joidenka lopputulos tulee koskettamaan Jokaista suomalaista Hangosta Utsjoelle. Perussuomalaiset luottivat minuun niin paljon, että uskoivat minun voivan puhua asioista niin, että se kolmen neliön hymy unohtuu ja ihmiset muistavat jälleen mistä vaaleissa äänestetään. Erityisesti siksi olen otettu valinnastani.
Työtä riittää. Järvenpäästä on nimittäin "helpompi" päästä kansanedustajaksi kuin maakuntavaltuustoon. Työtä on ryhdyttävä tekemään vaikka koko uudistus on vielä levällään kuin Jokisen eväät. Voi nimittäin olla, uskokaa tai älkää, että maakuntavaalit yhä lykkääntyvät tai jopa peruuntuvat tyystin (huomatkaa sarkasmi). Työtä tullaan tekemään siitäkin huolimatta, että todennäköisyydet projektin onnistumiselle ovat tässä maakunnassa vähemmän kuin minimaaliset ja vaikka näkemykseni kulkevat useimmiten omilla raiteillaan, vasemmisto-oikeisto-jaon ulkopuolella. En ole tuomassa vaaleihin akateemista jargonia tai niitä kolmen neliön hymyjä vaan ääntä kansalta, lähiöstä ja paskaduuneista. Herraksi eivät riitä rahkeet eikä rahat joten nähtäväksi jää, kelpaako kansalainen sellaisenaan.
