EU:ssa käsitellään kiistanalaista direktiiviä – Yrittäjän velat anteeksi kolme vuotta konkurssin jälkeen

    8
    Mainos
    EU:n oikeus- ja sisäasiainneuvosto kokoontuu Luxemburgissa 4.–5. kesäkuuta ja Suomea kokouksessa edustaa Suomen pysyvä edustaja Marja Rislakki. Kokouksessa on tarkoitus käsitellä muun muassa maksukyvyttömyyslainsäädäntöjen harmonisointia, terrorismin uhrien tukemista ja rikosasioiden sähköisen todistusaineiston saatavuuden tehostamista.

    Kokouksessa pyritään pääsemään yhteisymmärrykseen maksukyvyttömyysdirektiivin artikloista, jotka liittyvät uuden mahdollisuuden antamiseen ylivelkaantuneille yrittäjille, maksukyvyttömyysmenettelyjen tehostamiseen ja menettelyjen seurantaan. Direktiiviehdotuksen mukaan yrittäjä voisi lähtökohtaisesti vapautua veloistaan kolmen vuoden kuluttua konkurssiin asettamisesta tai maksuohjelman alkamisesta.

    Yksityishenkilöiden maksukyvyttömyyttä uusi direktiivi ei tule koskettamaan, vaan kyseessä on puhtaasti yritysmaailmalle tarjottu käden ojennus.

    Suomen yrittäjiltä vihreää valoa

    Suomen yrittäjät julkaisi oman näkemyksensä direktiiviehdotuksen sisällöstä ja piti direktiivin tavoitteita hyvinä ja kannatettavina. Yrittäjät korostivat että ”Suomen kannanotossa on tarkoituksenmukaista korostaa velallisen maksu- ja toimintakyvyn mahdollisimman nopeaa palauttamista.” ja siten yrittäjien vapautumista velkavastuusta.

    Mainos

    – Jos yrittäjä epäonnistuu liiketoiminnassaan, hänen tulee päästä kohtuullisessa ajassa vapaaksi veloista. Samalla taataan, että yrittäjällä on mahdollisuus jatkaa liiketoimintaa tai aloittaa uusi yritystoiminta epäonnistumisesta huolimatta.”

    Yrittäjien kannanotossa korostettiin erityisesti PK-yritysten mahdollisuutta päästä yrityssaneeraukseen. Järjestön mukaan konkurssiin hakeudutaan kuusi kertaa useammin kuin yrityssaneeraukseen ja että kynnystä yrityssaneeraukseen hakeutumisen kynnystä nostaa myöskin sen korkeat kustannukset, jotka ovat vähintään 10 000 euroa.

    – Konkursseja ei voi eikä pidä poistaa kokonaan, koska ne osaltaan turvaavat markkinoiden tervettä toimintaa poistamalla kannattamattomia yrityksiä markkinoilta. On kuitenkin pyrittävä vähentämään jatkamiskelpoisten yritysten konkursseja.

    Tapetilla myöskin lisätyökaluja EU-alueen poliiseille ja terrorismin uhreille

    Lisäksi kokouksessa on tarkoitus käydä keskustelu terrorismin uhrien tukemisesta ja päättää jäsenvaltioiden yhteistyön tehostamisesta uhrien auttamisessa. Kaikissa jäsenvaltiossa tulisi perustaa yhteyspiste, joka tarjoaisi terrorismin uhreille tietoa saatavilla olevasta tuesta, avusta, suojelusta ja korvauksista.

    Kokouksessa on myös tarkoitus käydä keskustelua rajat ylittävästä pääsystä sähköiseen todistusaineistoon rikostutkinnan yhteydessä. Komissio antoi ehdotuksen asiasta huhtikuussa. Teknologinen kehitys on muuttanut rikollisuuden muotoja ja vaikuttanut rikosten selvittämiseen, joten EU:ssa halutaan parantaa esimerkiksi sähköposteihin liittyvän todistusaineiston saatavuutta rikostutkinnassa rajat ylittävissä tilanteissa.

    Lähde: Oikeusministeriö, Suomen Yrittäjät

    Mainos

    8 KOMMENTIT

    1. Tärkeintä olisi, että veleista joutuisi maksamaan yritysmaailma eikä velkoja maksatettaisi veronmaksajilla. Jos ei näin olisi, kysymyksessä olisi jälleen rahan siirto köyhimmiltä rikkaimmille. Lakia voi kenties käyyttää hyväksikin. Laista taitaa tulla fiasko kansalaisille ja sampo yrityksille.

    2. Tässä meillä on jälleen lakiesitys joka erottaa Suomen euroopasta. Jos EU:ssa yrittäjä saa velkansa anteeksi, niin Suomi tekee taatusti tiukennuksen jonka mukaan velkoja peritää loppuikä, ja myös perillisiltä jos on mahdollista. Niinhän Mauno Koivistokin aikoinaan sopi Esko Ahon kanssa. Ja niitä velkoja peritään yhä edelleen. Erään tuttuni velkominen katkesi viime vuodenvaihteeseen kun hän vanhuuttaan kuoli.

      Tämä saattaa saada lainvoiman euroopassa jolloin suomalaiset pääsevät osallistumaan velkojen maksuun. Mutta samaa oikeutta ei varmasti tule Suomeen.

    3. Jos tuo konkurssi sallitaan EU:ssa niin aina jää paikallistasolla päätettäväksi, mikä on konkurssi. Esimerkiksi pitämällä Suomen nykyinen konkurssilaki voimassa säilyy tilanne, että konkurssin tekeminen on kielletty. — Mitä iloa sitten on ”kolme vuotta konkurssista” -säännöstä.

      — Pitääkö yrittäjän oikeudessa sitten todistella kuinka paljon hän osti veloilla leipää itselleen ja kuinka paljon työntekijöille. Olisihan se kevytmielistä yrittämistä, jos itselle palkan ansaitsisi. Ja kevytmielistä velkaahan ei anneta anteeksi. — Näin sanoo koston laki.

      Itse olen sitä mieltä, että konkurssi pitää sallia henkilölle riippumatta siitä miten hän ansaitsee toimeentulonsa olipa se yrittämisestä, palkkatyöstä tai sossun luukulta.

    4. Tämä Euroistoliiton rahamafian puhallusprojekti alkaa näyttäytymään yhä alastomampana. Omistuksia piilottava hallintarekisterilaki ja nyt yrittäjä saisi 3 vuodessa konkurssin jälkeen velat anteeksi. Tämä kannustaa varoja puhaltavaa kepuliyrittäjyyttä jossa tehdään miljoonien pikavoittoja ja eletään yli varojen ja velat jäävät yhteiskunnan harteille. Uusliberalistinen kapitaalikommunismi / sosiaalikapitalismi yksityistää yrittäjien ja omistajien voitot, mutta sosialisoi tappiot, kulut mm. kasvavan osan palkkakuluista sekä ympäristörikokset yhteiskunnan, kansan ja veronmaksajien maksettaviksi.

      Tärkeintä olisi, että veloista joutuu maksamaan yritysmaailma eikä velkoja maksatettaisi veronmaksajilla. Jos ei näin olisi, eikä takuulla tule olemaan eliitin rahamafian johtamassa EU:ssa niin kysymyksessä olisi jälleen rahan siirto köyhimmiltä rikkaimmille. Lakia voi kenties käyttää hyväksikin. Laista taitaa tulla fiasko kansalaisille ja sampo yrityksille.

      • Koiviston konklaavista alkoi yrittäjien ryöstö, pankki joka rahoitti yrittäjiä yrittäjänriskillä, on aina oikeassa ja voi koska tahansa muuttaa sopimuksia, jossa yrittäjä ajautuu konkurssiin. Kaikki yrittäjän tulo, myynti ja velka ei ole markkinaehtoista, yksi verotarkistus jossa tulosvastuullìnen verotarkastaja kaivaa virhettä kissien ja koirien kanssa, voi kaata kerralla hyvinkin menestyvän yrityksen. Yritys on helppo perustaa, mutta vaikea lopettaa. Käytännössä yrittäjä putoaa pois kaikista sosiaalisista turvaluokista mitä toisaalta hänen työntekijöillään on. 1990 luvulla tahallaan kaadettiin menestyviä yrityksiä ja joista parhaimmista kuorittiin kermat pois, rippeet myytiin Norjalaiselle perintäyhtiölle pilkkahintaan joka on aina osannut rahastaa näihin päiviin saakka. Moni päätti päivänsä ja syylliset tähän oli silloiset päättäjät. Pääoma ei ole lyhentynyt ja korkoa on tullut koron päälle, moni on vieläkin velkavankeudessa. Toivottavasti tämä sirkus loppuu ennenkuin luoja armahtaa velallisen. Hanke on hyväksyttävä, sillä se ei ole pois veronmaksajien rahoista, joita kupataan jo muutenkin niille, joilla sitä rahaa riittää tekemättä mitään rehellistä työtä.

    5. Kaksitahoinen juttu, toisaalta hyvä, jos et ole omasta syystä joutunut konkurssiin. Esim. pankki vaatii yllättäen maksamaan velat.
      Mutta taatusti konkkaronkka yrittäjät lisääntyy. Eli perustetaan yritys, helvatan moiset velat tarkoituksella ja rahat leviävät mailmalle. Sitten konkurssi ja eletään piilotetuilla rahoilla makeasti ja kohta taas uusi firma pystyyn ja sama uusiksi. Siinä elätetään muutamat sukulaisten firmatkin samalla.

      Ja kukas ne velat sitten maksaa???

    6. Miksi edes paljon lainaa?
      Rahoittajien kuuluisi ehkä mielummin sen sijaan saada omistajuutta, mahdollisesti ilman täyttä äänioikeutta ja saada osinkovoittoa ja niin että yrittäjä voi kasvun saatossa ostaa takaisin osakkeet ja näin palauttaa itselleen täyden vallan.
      Tai muuta vastaavaa.

      Tuo laki kuullostaa siltä että sitä voisi ottaa vaikka kolmen miljoonan lainan ja jos asiat eivät lutviudukaan niin pääsen kuin koira veräjästä kolmen vuoden odottelun jälkeen.

      80-90-luvun tyyliset politiikan aiheuttamat konkurssit ja riistot ovat sitten eri asia.

    VASTAA: Nykysuomi.com käyttää sekä automaattista, että manuaalista moderointia kommenttiosiossa. Jokainen vastaa omista kommenteistaan ja nykysuomi.com pidättää oikeuden moderoida asiatonta keskustelua tarpeelliseksi katsomallaan laajuudella.