Jyrki Åland: Näin veimme sananvapautesi

Olen jo pitkään huolestuneena seurannut Suomen sananvapauden tilaa. Täällä ei saa enää puhua ongelmista, jos ne liittyvät maahanmuuttoon, muslimeihin, ilmastonmuutokseen, pride hössötykseen tai jos nyt vaan satut jostain asiasta olemaan väärää mieltä. Kauhistuttavinta on, että poliittiset puolueet ovat ottaneet agendakseen kontrolloida kaikkea sitä puhetta, joka on vastakkaista mielipidettä. Ymmärrän vanhojen puolueiden hädän, sillä Euroopasta kuuluu, että maahanmuutto ja EU-kriittiset puolueet saavat koko ajan enemmän kannatusta. Vahvaa mielipidevaikuttamista olemme jo nähneet Ruotsissa. Ikävä kyllä olemme huolestuttavaa vauhtia menossa kohti rautaesiripunaikaista ajanjaksoa.

Oletko koskaan ihmetellyt milloin tämä kaikki alkoi? Aikanaan sanottiin, että se kellä on eniten rahaa, voittaa vaalit. Trump ja Brexit todistivat toisin, vaikka valtamedia oli vastaan ja vastustajilla oli enemmän rahaa kampanjassaan, silti lopputulos oli jotain muuta mitä odotettiin ja toivottiin. Kansa siis äänesti väärin. Nyt kun Suomeenkin on tulossa tärkeitä vaaleja, pelätään samaa. Presidentinvaalit-18 antoivat jo hyvää osviittaa, että medialla on valta luoda mielikuvia. Silti Laura Huhtasaari oli kolmanneksi suosituin ehdokas.

Miksi EU vihaa kansanäänestyksiä kysyi Laura Huhtasaari presidentinvaalikampanjassaan? Miksi sosiaalista mediaa vahditaan ja valvotaan? Miksi kehitellään hakukoneita, jotka etsivät sosiaalisesta mediasta epäsovinnaisia keskusteluja joita vihapuheeksi kutsutaan? Minkä takia sananvapautta halutaan rajoittaa? Miksi valtamedia ja hallinto hyökkäävät vaihtoehtomedioiden kimppuun? Siksi, koska Trump ja Brexit muuttivat maailmaa kerralla ja osoittivat, että vanha media ei ole enää yksin jakamassa mielipiteen muodostamisen valtaa. Aikanaan sanottiin, että lehdistö on neljäs valtiomahti. Nyt pelätään, koska sosiaalinen media on viemässä medianmahdin paikkaa. Siksi on kova tarve kontrolloida keskustelua somessa. Herran jumala, kansa voisi vaikka äänestää taas väärin.

EU kiersi omat säännöt ja vei sananvapautesi

Mitä se sanavapaus sitten onkaan? Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10. artiklan ensimmäinen kohta.

Suomen perustuslaki sanoo seuraavaa. Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Lain henki on ollut säätämishetkellä erilainen. Muinoin on siis haluttu suojata painokoneita, jotta niitä ei poltettaisi, silla se katsottaisiin sananvapauden rajoittamiseksi jo ennakolta. Ikävä kyllä sananvapauslaissa on porsaan reikiä, jota lainsäätäjät eivät ole edes ymmärtäneet, koska viestintä- ja kommunikointitekniikka on kehittynyt huimasti ja maailma muuttunut.

Viestintävälineinä internet ja sosiaalinen media ovat syntyneet jälkeenpäin. Johtoajatus on ollut, että kuka tahansa voi julkaista minkä mielipiteen, tiedon yms, missä tahansa aikaan ja paikkaan sitoutumatta. Internet on aina ollut vapaana rajoituksista, mutta nyt se on muuttunut vaaralliseksi, koska se on muuttanut vallantasapainoa ja siksi sitä on kontrolloitava.

Tekniikka ja keinoäly ovat kehittyneet lyhyessä ajassa niin, että mielipiteen ja sananvapauden ennakkosensuuri olisi mahdollista, mutta se on jo Suomen perustuslain vastaista. Entäpä sitten jälkisensuuri sitä ei ole koskaan kielletty, koska sitä ei ole ollut tarvetta kieltää. Hyvin harvalla julkisella vallalla on ollut edes resursseja lähteä metsästämään ihmiselle painettuja ja lähetettyjä julkaisuja. Nykyaikaisessa tietoyhteiskunnassa tekoäly etsii kielletyn mielipiteen ja se poistuu verkosta yhdellä klikkauksella, joskus jopa ilman klikkausta. Onko perustuslaki siis rikki, jos mihinkä tahansa kirjoitettuun ja julkaistuun mielipiteeseen voidaan puuttua jälkeenpäin poistamalla julkaisu mistä tahansa verkosta?

Kaikkialta Euroopasta kuuluu ääniä, että internetissä ja sosiaalisen median eri kanavista poistetaan paljon mielipiteitä ja julkaisuja. Monet hallitukset ovat tiukentaneet linjojaan, siitä mitä saa puhua. Ikävä lieveilmiö on totta kai EU:n epäonnistunut pakolaispolitiikka joka kuumentaa tunteita ja avaa kielen kannattimet. Kansalaisten vihaista puhetta on haluttu suitsia ja onkin keksitty termi vihapuhe, jonka varjolla saa käytännössä rajattoman vallan poistaa mielipiteet ja julkaisut.

No mitä on vihapuhe? Poliisin mukaan rangaistava vihapuhe on myös viharikos. Viharikos on rikos, joka tehdään kansalliseen, uskonnolliseen, etniseen, seksuaaliseen tai vastaavaan kansanryhmään kuuluvaa ihmistä kohtaan kyseiseen ryhmään kuulumisen vuoksi. Viharikollisuutta ei tunnisteta lainsäädännössä omaksi rikollisuudenlajiksi. Toisaalta laki mahdollistaa rangaistuksen koventamisen, jos kyseessä on viharikos ja tulkinta otetaan syrjintäsäännöksistä.  Toisaalta vihapuhetta Suomen laki ei tunnista, vaikka vihapuhepoliiseja meilläkin on.

Euroopan neuvoston ministerikomitea on kehittänyt termin vihapuhe. EU:n ehdotuksen mukaan ”vihapuhe on sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen”. Mikäli nyt ymmärsin oikein, niin kaikkeen myös vihaiseen puheeseen voidaan puuttua. Käytännössä jos kansalainen on tyytymätön poliittisiin päätöksiin ja kertoo siitä vihaisen mielipiteensä ja käyttää sanavapauttaan, niin siihen voidaan puuttua jälkeenpäin. Tämän vihapuhemääritelmän perustana on siis suvaitsemattomuus, joka sinällään on filosofinen määritelmä ja antaa tulkitsijalleen huomattavasti liikkumavaraa. Nyt on hyvä huomata, että tämä sama määritelmä on pohjana sille kuuluisalle Facebookin yhteisönormille. Ei siis tarvitse ihmetellä, jos julkaisuja poistetaan ja julkaisuoikeutta rajoitetaan.

Otetaanpa sana suvaitsemattomuus käsittelyyn. Mitä se tarkoittaa? Filosofi Jukka Hankamäen mielestä suvaitsevuuden käsite on ristiriitainen. Se tarkoittaa, että henkilö sietää jotakin, vaikka hän ei hyväksy tai kannata sitä. Hankamäen mukaan suvaitsevuus ei voi olla kaiken hyväksymistä, sillä se olisi ristiriitaista. Suvaitsevuuden on hänen mielestään oltava valikoivaa.
Taasen Filosofi Markus Neuvosen mielestä suvaitsemattomuuden suvaitsemisessa kysymykseksi nousee se, kuinka paljon suvaitsemattomuutta pitää sietää. Neuvonen hylkäisi koko suvaitsevaisuuden käsitteen, koska siihen sisältyy ”aina tietynlainen alaspäin katsominen” – suvaitseminen sisältää jo sinällään asian, mahdollisesti inhottavan, jota siedetään, sekä siihen liittyvän suvaitsijan. Koko suvaitsemattomuus on siis termi, joka herättää jo itsessään kiistaa. Se on näkökanta, joka on sitä tulkitsevalla henkilöllä ja perustuu yksilön mielivaltaan.

Näin jäljet johtaa EU:n kristallitorniin

Ikävä kyllä kaikki siis tapahtuu ihmisoikeussopimuksen hengessä. Sananvapaus on yksilönoikeus, johon viranomainen ei puutu. Tämän vihapuheen valvontaoikeuden EU on määrännyt uhkasakoin nettiyhtiöille kuten Facebook, Google, Microsoft ja Twitter, jotka omaksuivat 31.5.2016 Euroopan unionin ohjeen tarkistaa ”useimmat aiheelliset pyynnöt laittoman vihapuheen poistamisesta” 24 tunnin kuluessa. Näille on siis annettu oikeus puuttua yksittäisten ihmisten oikeuteen julkaista mielipidettään sananvapauden nimissä, mutta EU:n antamin ohjein.

Perustuslakikaan ei tähän reagoi, koska kukaan ei ole sananvapautta ennakolta estämässä. Käytännössä kaikki julkaisujen poistot tapahtuvat aina jälkeenpäin, muussa tapauksessa sehän olisi sananvapauden rikkomista. Julkaisuoikeuttasi voidaan rajoittaa, koska hyväksymällä sosiaalisen median käyttöehdot hyväksyt myös yhteisönormit ja säännöt, jotka on laadittu EU:n käskystä. Näin EU on ottanut kontrollin siitä, mitä internetissä ja sosiaalisessa mediassa julkaistaan. Onko tämä kaikki sananvapauden hengen mukaista? – No ei ole, mutta teknisesti ottaen lakia ei ole rikottu vaan rajoja on venytetty, EU päättäjien eduksi.

Kaikki tämä on tapahtunut yleisen hyvän nimissä, missä valtaa siirretään pikku hiljaa pienen joukon hallittavaksi kenenkään tajuamatta seurauksia. Sananvapaus ja sen henki on kuollut, eläköön totalitarismi. Loppujen lopuksi sinä päätät äänestämällä annatko tämän kaltaisen kehityksen jatkua. George Orwell sanoi aikanaan ”Yleisen petoksen aikoina totuuden kertomisesta tulee vallankumouksellinen teko” Oi kuinka oikeassa hän olikaan. Olkaamme siis vallankumouksellisia.

Jyrki Åland