Tanja Vahvelainen: Miksi vanhuksista ei välitetä?

9
Miksi emme tue ja rohkaise perhehoitopaikkayrittäjiä? 

Harva on ehkä kuullut perhehoidosta vanhusten hoivapaikkamuotona. Meillä puretaan hoitopaikkoja, joita kuitenkin tarvitaan. Viime vuosina Suomessa laitospaikkoja on purettu noin kolmisen tuhatta. Meille kerrotaan kuinka paras paikka olla on aina se koti. Kuitenkin tuolla kotona ollaan nykyään monesti liian huonokuntoisina. Yksinäisinä, muistisairauksia sairastavina ja peloissaan. Entäpä ne liikuntakyvyttömät, jotka sängystä pudotessaan, eivät itse pääse takaisin. He hädin tuskin saavat soitettua apua.

Me tarvitsemme muitakin hoitopaikkoja, kuin koti. Laitospaikka ei tarvitse olla perinteinen laitos, sanan siinä ikävässä merkityksessä, joksi olemme sen tottuneet mieltämään.

Hoivapaikkoja voimme lisätä mm. perhekotien ja kodinomaisten pienten tehostetun ympärivuorokautisen palveluasumisen muodoissa. Me emme enää toivottavasti tule palaamaan raskaisiin, kylmiin vuodeosastoihin, joissa vanhuksia ennen vanhaan makuutettiin ja hoidettiin vuoteisiin jopa yli 15vuotta.

Miksi kaupunkien on liian haastava tarjota joko itse tai rohkaista yrittäjiä tarjoamaan kodinomaisia hoitopaikkoja. Perinteisen kotihoidon on sanottu olevan laitoshoitoa kalliimpaa, mikäli siellä käydään yli viisi kertaa vuorokaudessa. Miksemme siis tue ja markkinoi perhehoitoa, joka on nykypäivänä yksi ikäihmisten hoitomuoto. Kunta voi itse päättää, tarjoaako se tällaista hoivamahdollisuutta yhtenä hoitomuotona. Kunnan ei kuitenkaan tarvitse rakentaa hoitojärjestelmää itse, vaan se voi hankkia perhehoitoa ostopalveluna. Perhehoidossa olisi monia hyviä puolia. Se toisi yrittäjyyttä ja työpaikkoja, olisi mieleinen hoivamuoto ja vähentäisi vanhusten yksinäisyyttä. Perhehoito voi tarjota omaishoitajien vapaiden ajaksi vanhuksen paikan, jossa olla muiden iäkkäiden kanssa tai paikan, johon iäkkäämpi siirtyy sairaalasta odottamaan kotiinpääsyä tarvittavien palveluiden järjestyttyä.

Omaishoitajat ovat olleet tyytyväisiä ja rauhallisin mielin saadessaan läheisensä perhehoitoon oman lyhyen vapaansa ajaksi.

Perhehoito sopii ikäihmisille, joilla on haasteita selvitä arjessa yksin, esimerkiksi muistisairauden vuoksi. Perhehoito voi olla myös esimerkiksi osa-aikaista, esimerkiksi öiksi iäkäs siirtyy perhehoitokotiin.  

Laitospaikat eivät aina ole ratkaisu, kotihoito liian vähäisillä resursseilla ja kiireisillä hoitajilla ei toimi. Perhehoito voisi olla yksi tulevaisuuden hoivamuoto tuoden mahdollisesti myös uusia yrityksiä ja pientyöpaikkoja.

Tanja Vahvelainen

Mainos

9 KOMMENTIT

  1. Vanhukset ei tuota enää juuri mitään (ei tosi matutkaan, ainakaan hyödyllistä).

    Vanhukset eivät ole trendikkäitä (toisin kuin musta makkara ja mokka kikkeli suvakkinaisten mielestä).

    Vanhuksilla ei saa tehtyä fyrkkaa ja bisnestä niin hyvin (matuilla paljon paremmin).

  2. Onko totuus se, että vanhuksemme ovat yksinkertaisesti väärää rotua? Onko maamme hallintovalta rasistisempi kuin se on koskaan ennen ollut?

  3. Monessa kunnassa ja kaupungissa vanhustenhoito on järjestetty siten, että kriteerit vanhustenhoidolle ammattitaitoisen perhekotiyrittäjän toteuttamana ovat liian kovat esim. valvonta 24/7, jonkun asiakastietojärjestelmän käyttö ja turvallisuusvaatimukset kaikkine splinklerjärjestelmineen. Myös poliitiikka on vahvasti mukana kuvioissa, ovathan nykyiset palvelujentarjoajat lähes yksinomaan monikansallisia suuryrityksiä, joille terveys- ja sosiaalipalveluja on siirretty yksityistämisen huumassa. Lisäksi palvelusetelien puute vie lopullisesti oikeuden päättää itse missä hoitoa vaativan vanhuutensa saa viettää.

    • ”monikansallisia”…

      Eli juurikin rasismia, ei edes yritetä luoda kotimaista palvelutarjontaa, vaan hallitusvalta antaa julkisen sektorin rahastuskoneistoksi todellisille työnantajilleen?

  4. Voin todeta vankalla kokemuksellä lähiomaisena yli 10 vuotta hoitanut asioita, ollen myöskin osaomaishoitajana ihan pyyteettömästi oman ison perheen ohessa (auttamassa kaikessa ,koska kotiin tuodut maksulliset tukipalvelut ei vaan ”toimineet” muistisairaalle,pesuvälit saattoi olla parikin viikkoa….kauppapalvelu ,ruokakassien sisältö ei aina löytänyt tietä jääkaappiin….).

    Muistisairas lähiomainen ”hiipuu”pois, siinä ohessa myöskin läpikäyt tätä ”rankkaa prosessia”.

    Ikävä todeta,mutta muutosta on kenties turha odottaa ennen kuin koko järjestelmä muuttuu arvoineen.
    Kerronko lisää esimerkkejä mm.laitoshoidosta.Jätettiin makaamaan sänkyyn ja liikuntakyky meni, ei kuntoutettu jne….

    Jos järjestelmä on ”epäkelpo arvoineen”, et pysty tekemään juuri mitään ja tyhjiä lupauksia on kuultu enenmmän kuin tarpeeksi, tämä siis päätöksentekoon ja siihen pyrkiville.Emmeköhän kyllin monet tiedä jo epäkohtia riittävästi.Milloin niille aletaan aidosti tekemään?
    Suhtaudun valitettavasti hyvin skeptisesti kaikkiin kansanedustajaehdokkaisiin.Ai miksi?
    Äänestin mm. Soinia pari kertaa toiveikkaasti ja tututkin.Ehkäpä se kertoo kaiken-luottamus on tärkeintä

    Vain teot ”puhuu puolestaan AINA”.

    • Kotipalvelut eivät toimi koska ne hoidetaan liian tiukalla aikataululla. Muistisairaan on todella haasteellista. Jo wc-käynti, syöttäminen, juottaminen, kylvetys, riisuminen ja pukeminen vie aikaa vähintään pari tuntia. Aika kuluu kaikkeen hoitoon aina vaan enemmän sairauden edetessä. On järkyttävää jos vanhus pakotetaan pysymään makuullaan, koska liikeradat supistuvat ja jäykkyys lisääntyy vaikka vanhusta ulkoilutetaan ja hänen sallitaan omatoimisesti käveleskellä ja touhuilla vapaasti sisälläkin.
      Päättäjät eivät tiedä että muistisairaan tie kulkee lopulta takaisin varhais lapsuuteen. On eri asia hoitaa pientä sylivauvaa kainalossa, kuin aikuisen kokoista ”vauvaa” syöttämisinineen , hygienia puolineen ja pukemisineen. Kuten taapero myös vanhus vaatii kellon ympäri valvonnan ettei suuhun mene vahingollisia esineitä, hellan levyt päälle, vesihanat auki. Pari rullaa wc paperia pönttöön ja niin edespäin.
      Omaishoitajille kuuluu kunnia ja arvostus. Myös rahallinen palkka olisi oltava kunnollinen. Sillä siinä vaativassa rakkauden työssä on moni lopulta uupunut itse apua tarvitsevaksi.

  5. V: Koska he eivät tuota mitään, vaan ovat pelkiä ”taakkoja” yhteiskunnalle, joka katsoo kusipäisesti vastaavansa koko maailman umpi laiskoista perseensä raapijoista.

    Lisäksi suomalainen hallitseva luokka osoittaa tällä käyttäytymisellään tähtitieteellistä tunnekylmyyttä ja kiittämättömyyttä menneitä sukupolvia kohtaan, jotka ovat tehneet työtä ja eläneet yhteiskunnassa, joka oli monin tavoin aineellisesti köyhempi kuin nykyinen, mutta sitä vastoin henkisesti ja ihmisyyden kannalta paljon korkeammat hyveet ja arvot omaava kuin nykyinen ”vatsallaan käyvien” umpi kierojen oman edun tavoittelijoiden ja saalistajien luoma yhteiskunta, joka liittymisellään EU:hun varmisti sen, että kaikki hyvä ja perinteiseen pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon kuuluvat tukiverkostot ja isänmaallisuus kuolee ja vaihtuu täkäläisten lahjattomien poliitikkojen hillotolppien ”aika-ajoiksi”, jossa kansan rahoja ei säästellä sillä ihan kaikki ”rengassarjat” täytyy saada käyttöön välittämättä siitä, vaikka siemenperunat menevät kunhan ”tallipaikka” löytyy Brysselin suuripalkkaisista viroista, jonka hyötysuhdetta voi verrata rukousmyllyjen pyörittämiseen.

    • Nykyinen hallitus kiroaa sotaveteraanit, joiden tekojen myötä maahamme pesiytyi isänmaallisuus. Tämä patriotismi on suuri este hallituksemme todellisille rahoittajille, kansainvälisille ryöstökoplille. Siksi kansanvaihto, että täällä asuisi lähitulevaisuudessa fanaattinen, elämän jälkeiseen keskittyvä, vieras kansa, jolle on yksi hailee kenelle tuotot menevät metsistä ja suurista järvivesistämme.

      • Kenen voitaisiin ajatella lausuvan tai miettivän seuraavasti?

        ”Hyvä että saatiin jätevesiasetus voimaan, jotta mökkiläiset kustantavat puhdistuslaitteistot, eivätkä saastuta näitä ulkomaille myytäviksi tarkoitettuja valtavia vesistöjämme.”

VASTAA: Nykysuomi.com käyttää sekä automaattista, että manuaalista moderointia kommenttiosiossa. Jokainen vastaa omista kommenteistaan ja nykysuomi.com pidättää oikeuden moderoida asiatonta keskustelua tarpeelliseksi katsomallaan laajuudella.