Ravikatsauksen haastattelussa RISTO AIRAKSINEN

Hevosmaailmassa ei Risto Airaksista juuri tarvitse esitellä. Nimi ja mies tunnetaan kaikkialla ja erityisesti ravimaailmassa.

Häntä on luonnehdittu eläväksi legendaksi, guruksi ja monipuolisten hevostaitojensa vuoksi varmaksi erityis asiantuntijaksi maassamme.

Hänen hevosmies taitojaan ihaillaan ja ruokintaan liittyvää osaamista sekä hevosen valmentamista arvostetaan.

Millaisia mietteitä on hevosalan konkarilla alasta, kehityksestä ja esimerkiksi hevosen ruokinnasta?

 

Risto Airaksinen, mistä ja miten sinun hevosurasi käynnistyi?

  • Kun olin pieni poika, liikuttiin maalla hevosilla. Ei juuri ollut autoja. Alle koulu ikäisenä hevosen selässä laitoin perunaa maahan. Ajaa sain hevosta heti kun ohjat  pysyi kädessä. Koulu ikäisenä meillä oli työhevonen  kotona ja koulusta oli kova kiire hoitamaan hevosta. Siihen aikaan annettiin hevoselle apetta ja sitä oli kiire hevoselle antamaan. Ape valmistettiin silputuista oljista, joiden sekaan  kaurajauhoja  veden kera. Se oli pienelle pojalle tärkeätä, että sen sai tehdä ja antaa hevoselle itse, nauraa Risto muistellessaan.
  • Kaikessa oli hevonen mukana. Leikeissäkin. Leikittiin Zorroa ilman satulaa ratsastaen työhevosella metsässä. Koulussakin kävin muutaman kerran hevosella ajaen. Vein puita hevosella opettajille. Hevonen odotti puomissa kunnes koulupäivä päättyi. Olin silloin n 10-12 vuotias.
  • Äiti oli yksinhuoltaja. Isä lähti kun olin noin seitsemän vuotias. Eno harrasti jonkun verran hevosia. Kerran noin 10-12 vuotiaana istuin lumipenkalla jääraveissa. Kuuntelin marssia kun hevoset esiteltiin. Silloin tein päätöksen, että alan ajaa kilpaa. Se kaikki siellä raveissa tuntui niin hienolta ja jännittävältä.
  • 15-vuotiaana Savonlinnan raveissa naapuripöydässä istunut valmentaja kyseli nuorta miestä töihin. Valvoin monta yötä miten sinne pääsisin. Minua  houkuteltiin oppisopimukselle sähköliikkeeseen mutta hevosten maailmaan halusin lähteä.
  • Olin kova urheilemaan ja juoksemaan ja urheilu oli tärkeätä. Se on ollut hyvä pohja hevosalalle.
  • Rippikoulussa sitten auttoivat ja soittivat Mikkeliin Martti Viisterälle , jolle haaveilin töihin. Kun sunnuntaina loppui rippikoulu, olin jo maanantaina töissä Mikkelin tallilla ja sillä tiellä olen edelleen.
  • 16-vuotiaana pääsin hevosenhoito kouluun Ypäjälle. Se koulu kesti vuoden. Sitten menin Palomäen Reinolle töihin.
  • Ensimmäinen voitto tuli 1967 Totin- Rokilla. Sen ongelmana oli kovat lähdöt ja hiljensi loppuun,mutta siitä tuli hyvä kilpahevonen, muistelee Risto.
  • Kerran Porin raveissa jotka oli kaksi päiväiset ja voitin kummatkin, kyseltiin kuka tuo pikkupoika on ja tulivat onnittelemaan.
  • Olin myös Vaihekoskella Huittisissa töissä siinä jossain vaiheessa. Sinne tuotiin Venäjältä hevosia. Niihin samoihin aikoihin Korven Pekka ja Nygård aloitteli myös varsinaista uraa. Oltiin kaikki alle kaksikymppisiä.
  • Armeijan jälkeen olin töissä Tampereella ja Ruotsissakin vierähti kymmenisen vuotta. 1982 ostin tilan Hämeenkoskelta.
  • Uran tärkeimpiä hevosia alussa tulee mieleen Top Melody, lämminverinen. Se voitti tammojen sen aikaisia isompia lähtöjä Suomessa. Siihen aikaan alkoi tulla tunnetuksi ja hevosia valmennukseen.
  • Hyvistä vuosista tulee mieleen 2012 ja Beatasine, joka voitti Ruotsissa isoja lähtöjä ja se oli tärkeätä valmentajalle ja uralle.

 

Mitä kuuluu uralle nyt? Sinulla on monta hyvää hevosta valmennuksessasi kuten esimerkiksi hiljattain valmennukseesi tullut Lara Luca ?

  • Ura on hiljentynyt kun aloin nostamaan eläkettä. Verotus vaikuttaa paljon. Keskiverto hevosten määrä ollut viime vuosina 1-2 hevosta treenissä. Nyt vähän enemmän. Tallissa on Anything for You ja porukka omistuksessa oleva Sue s  Photo ja tietysti  Lara Luca.

Sinut tunnetaan hevosten ruokinnan suhteen erikois osaajana Markku Saastamoisen tapaan. Kerrotko metodeistasi ja mitä pidät ruokinnassa tärkeimpinä ominaisuuksina ?

  • Hyvä heinä jota hevonen saa tarpeeksi on ruokinnan pääasia !
  • Monet ovat menneet rehufirmojen lankaan ja annetaan monenlaista. Kaurastakin tehty huono asia. Hevosille annetaan sitä sun tätä eikä mietitä, että eri tuotteissa eri aineet kumoavat toisensa. Rasvaliukoiset vitamiinit kerääntyvät kehoon ja vesiliukoiset poistuvat. Unohdetaan, että hevonen tuottaa myös itse vitamiineja. Hevoselle saattaa tulla väärästä ruokinnasta ”krapula”, totinen Risto kertoo.
  • Väärästä ja huonosti suunnitellusta ruokinnasta seuraa yleensä paljon vaikeuksia.
  • Usein ulkomailta tuodut hevoset jotka tuodaan treeniin ja tottuneet nesteytykseen, eivät osaakaan käyttää kehoaan itse koska keho ei ole tottunut tekemään sitä työtä joka sille kuuluu. Tällainen hevonen kun laitetaan normaali ruokintaan tulee sille ”krapula”. Hevosen vatsa ei osaa toimia oikein.
  • Hevosen energian saanti pitää turvata. Elektrolyyteissä mennään joskus liiallisuuksiin. Pan suola on eräs hyvä perustuote palautumisessa. Pitää pitää kuitenkin aina huolta, että hevonen juo tarpeeksi. Jotkut ovat huonoja juomaan ja se pitää huomioida.
  • Muita ongelmia väärästä ruokinnasta saattaa olla esimerkiksi laihtuminen  tai se kuivuu. Lihominen on myös ongelma. Se ei kuitenkaan välttämättä johdu muusta kuin vääränlaisesta ruokinnasta, ei niinkään ruoan määrästä.
  • Ennen vanhaan hevosia laitettiin äpäreelle. Äpäre on laidun josta heinä jo otettu. Erityisesti lihava hevonen pääsi syömään sinne joksikin aikaa.
  • Hevoselle ei pitäisi iltaisin antaa paljoa väkirehua. Hyvä sääntö on, että puolen päivän aikaan suurin annos ja illalla esimerkiksi vain puoli litraa ja aamulla litra. Ruoka-astiaan ei pitäisi myöskään jättää ruokaa.

Miten raviala on kehittynyt vuosien saatossa ?

  • Siinä nykyisin verrataan paljon rahan arvoa. Juuri hiljattain soitti eräs hevosen omistaja ja juteltiin aiheesta. 80-luvulla jos hevonen voitti, sillä palkkiolla elettiin monta kuukautta mutta nykyisin on toisin. Tavallisissa raveissa oli aikoinaan hyvät palkinnot. Yksittäisillä ihmisillä oli hevosia.
  • Nykyisin valmennus maksun on oltava iso koska rahan arvo on erilainen. Varsa on halpa suhteessa työn määrään. Varsa pitää elättää ja valmentaa. Harvoin hevonen nykyisin elättää itsensä.
  • Paljon on nykyisin harrastajia jotka treenaa. Porukka omistajuus on lisääntynyt. Hevosharrastus ja raviala on ainoa harrastus josta voi saada rahaa ! Paljonko kalliit autot ja veneet harrastuksena tienaa. Ei mitään.
  • Joku tyytyy vähään ja on tyytyväinen ja joku taas ei mihinkään. Ihmiset ovat erilaisia, toteaa Risto.

Ohjenuorasi ravihevosen valmennuksessa ?

  • Maalaisjärjellä kannattaa ajatella kaikessa.
  • Oikea ja hyvä ruokinta, liikunnan ja levon suhde tärkeätä, neuvoo Risto hyväntahtoisesti.

Ajatuksia ja vinkkejä alasta ja alalle ja miten hevosala muuttuu tulevaisuudessa ?

  • Tulevaisuudessa harraste pohjalla ala lisääntyy ammattipuolen lisäksi.
  • Ihmiset jotka pienestä pitäen kasvaneet kiinni hevosiin ovat vähenemään päin tai perheissä joissa hevosia, ei välttämättä löydy jatkajia.
  • Työllistämiseen kannattaisi yhteiskunnassa kiinnittää huomiota. Ei ole työtöntä hevosenhoitajaa Suomessa ja maailmalla. Usa, Italia, Ranska ja pohjoismaat ottavat hyvän hevosenhoitajan mielihyvin vastaan. Työ ei ole vaikeata tai raskasta jos tulee eläinten kanssa toimeen. Ammattilaisille on Suomessa tilaa.
  • Eräs ongelma joka ollut ravipuolella koko ajan, on se, että pitäisi olla erilaisia tasoja niinkuin muussakin urheilussa. Pitäisi olla tasoja 1,2,3 ja niin edelleen. Silloin ihmiset voisivat harrastaa ja kilpailla ja kaikille löytyisi oma taso. Kaikki eivät ole huippu hevosia. Se on yksinkertainen tosiasia. Pitäisi satsata kesäraveihin ja maakunta raveihin, jotta eri tasoilla voidaan kilpailla ja kehittyä. Onhan meillä jääkiekossakin maakunta sarja jne.
  • Nykyisin vaan ei olla valmiita aloittamaan alhaalta päin. Suomenhevosella tai lämminverisellä halutaan heti mennä kovaa ja päästä huipulle. Osa ei kestä, joka on selvää. Jos ollaan liian kovilla alusta asti, ei hevonen kestä. Pitää mennä terveyden ehdoilla, niin hevosen kuin ihmisen.
  • Erilaiset tasot huomioisivat alaa paremmin ja laajemmin.
  • Kaikkissa kilpailuissa pitäisi saada parempia palkintoja. Pelkkä ravipäivien vähentäminen ei riitä.
  • Kasvatus ja jalostus todennäköisesti pysyy ennallaan.
  • Oma työ ehkä järjestö puolella mennyt osittain hukkaan aikanaan. Päättäjäkunta tulee raviradoilta ja elävät kilpailu päivistä. He keskittyvät  siihen, että pitää ajaa paljon kilpaa. Ei ajatella tarpeeksi tulevaisuutta ja laajakatseisemmin. Vasta viime vuosina juniori toimintaa toteutettu.
  • 30-50 vuotiaat puuttuvat ravialalta. Ohjastajista ja valmentajista. Niitä ei ole tarpeeksi.
  • Naisia on ylivoimaisesti eniten hevostenhoitajina. Naiset tekevät mielellään hoitajan työtä.
  • Ravi ja ratsuala ovat lähentyneet viime vuosina mutta yhteisiä tapaamisia ammatti tasolla voisi olla enemmän. Monesti ratsu puolella ei ole tietoa mitä ravialalla tehdään. Myös toisinpäin tietämättömyyttä esiintyy.
  • Muussakin urheilussa on tapaamisia ja yhteistyötä eri urheilu alojen kesken. Ruotsin yleisurheilussa aikanaan tapahtui merkittävä muutos ja kehitys juuri yhteistyön avulla eri urheilu alojen ja tasojen kesken.  Ruotsi alkoi harjoittaa lajiharjoittelua siten, että se vähensi voimaharjoittelua ja perehtyi yhteiseen treenaamiseen niin, että vanhemmat ammattilaiset ja nuoret alalle tulevat tapasivat mm urheiluleireillä ja sparrasivat toisiaan. Näin nuoret saivat kullan arvoista oppia käytännössä suoraan alan huipuilta.  Samat metodit toimisivat hevostenkin suhteen. Pohjakunto hevoselle luodaan rauhassa ja maltilla. Esimerkiksi ratsulle maasto ratsastuksen avulla ja ravihevoselle perustreenin myötä, listaa Risto.
  • Kun nuorena poikana Allan Korpi tuli taputtamaan olalle ja kehumaan hienosta ajos uorituksesta, ei sille nuorelle pojalle meinannut seuraavana yönä tulla uni, kun oli niin mestarin kehuista otettu. Olen saanut oppia ja tehdä mestareiden kanssa. Minua on autettu. Se on tärkeätä nuorille ja alalle tuleville uusille ihmisille ja hevosille. Että alalle tulevat saavat tukea ja apua.

Risto Airaksinen, mitä on hyvä hevosen luku taito ?

  • Sen kun pystyisi opettamaan. Se on vain se jokin joka on hevosessa ja se pitää osata lukea. Yhteinen ymmärrys hevosen kanssa ja ymmärtää mitä on hevosen kieli.
  • Monta kertaa tuomitaan hevonen liian ankarasti juuri siksi, että sitä ei osata lukea. Kun sitten maltetaan ja katsotaan hevosta rauhallisesti niin ongelmien syy selviää. Ihmisen oma käytös vaikuttaa hevoseen vahvasti. Hevosen kanssa tulee olla johdonmukainen. Sama pätee lasten ja koirien kanssa.
  • Joskus tuomitaan hevonen väärin tyhmäksi vaikka syy on siinä, että sitä ei olekaan opetettu ja koulutettu. Tai sitä ei osata lukea ja ohjeistaa oikein.
  • Perusasiat on hyvä opettaa varsasta lähtien. Hevosen pitää osata kävellä ihmisen tahtiin ja niin edelleen. Paljon on ihmisestä itsestään kiinni millainen hevonen on ja millainen siitä tulee.
  • Aikanaan nuorena ihailin Amerikkalaista hevosmies taitoa ja opettelin sitä. Minulla ei hevosta tarvitse laittaa kiinni talliin tuodessa vaan se seisoo nätisti paikoillaan kun otetaan valjaat ja kärryt pois. Kun hevonen on opetettu, niin ei tarvitse kiinni laittaa.
  • Hassuja juttuja näkee josta esimerkkinä, että hevoselle annetaan porkkanaa kun se ei mene autoon. Hevonen palkitaan siitä, että se ei mene autoon ? Porkkana tulee antaa vasta kun hevonen on mennyt autoon, hymyilee Risto.

 

Kuva: Risto Airaksisen kotialbumi. Mestari itse rattailla. Sylissäkö Riston uralle jatkaja sitten aikanaan ?

Haastattelu lokakuu 2020: Teija Kangaslampi

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.